KESÄTEATTERI-MUST

Maarianvaaran kesäteatteri esiintyi Syvänniemen Hermannissa (kuva: leenaraveikko)

Kesäloma ilman kesäteatteria on hengetön. Olen aina ollut lomalla heinäkuun, mikä on kesäteatteriharrastuksen kannalta huippujuttu. Sillä heinäkuuhun ne kaikki kasautuvat. Liekö Savossa yhtään kuntaa, jossa ei olisi omaa kesäteatteria. Jos on, niin ilmoittautukoon. Tavallisen työläisen neljäviikkoinen kesäloma ei kyllä millään riitä kaikkien maakunnan esitysten katsastamiseen. Joskus tulee tehtyä vääriä valintoja. Mikään ei ole tylsempää kuin paikallisen harrastajakirjoittajan näytelmäntekele, joka on dramatisoitu siten, että kymmenen näyttelijää kukin vuorollaan kertoo mitä on tapahtunut, tapahtuu ja tulee tapahtumaan. Eikä näytelmässä tapahdu mitään. Hohhoijaa! Semmoistakin on nähty.

Tänä kesänä olen onnistunut bongaamaan vasta kaksi esitystä: Maarianvaaran ja Vätyksen.

Maarianvaaran kesäteatterilla on takuutuote joka kesäksi. Monitaituriporukalla on uskomaton into ruotia vanhoja klassikoita, rustata ne uuteen uskoon itselleen sopiviksi laulun, tanssin, kehon kielen ja instrumenttien keinoin. Tämän kesän Aatamin puvussa ja vähän Eevankin noudattaa tätä linjaa. Nonverbaalisti itseään ilmaiseva koira (Oliver Kollberg) oli ehdoton. Kaikki koiramaiset elkeet ja mielenliikkeet.

Vätysteatteri Maaningalla on valinnut kappaleensa hyvin, hauskaa kesähuumoria taannoin lapsettomuuden ja tänä kesänä Hitlerin kustannuksella. Maanalainen armeija iski suoraan nauruhermoon! Upeaa on nähdä, kuinka vuodesta toiseen iäkkäät esiintyjät jaksavat tarttua uuteen rooliin ja kuinka nuoret puolestaan hakevat kokemusta näyttämöltä ehkä tulevaa uraansa ajatellen, ehkä vain itsetuntoaan vahvistaakseen. Pertti Tolvasen Hitler-imitointi oli vertaansa vailla!

Kesäteatterit ovat osoitus kylähengen kukoistuksesta harvaanasutuilla alueilla. Kun tietää, miten paljon harjoittelua kukin esitys vaatii, miten paljon taitoa rekvisiitan ja lavasteiden kasaaminen, miten paljon rohkeutta, välillä sitä kuulua hullun rohkeutta ryhtyä ylipäätään yritykseen, ei voi kuin huiviaan nostaa moiselle antautumiselle. Kauan eläköön kaikki kesäteatterit!

Toivon katsomot täyteen kaikille Savon kesäteattereille jokaiseen esitykseen. Sade on vain tekosyy olla lähtemättä, katsomothan ovat katettuja. Näyttelijät puolestaan ovat varautuneet esiintymään säässä kuin säässä. Kesäteatteriin liittyy aina myös maakuntamatka Savon suvessa. Heinäkuiset tienvarret mataroineen ja horsmineen, maatilat ilta-askareineen, jorpakkojen takana siintävät siniset vedet ulpukoineen. Käy luontomatkailusta.

Taannoin, oman vaatimattoman kesäteatterimme (Kolmisopen ryhmäpuutarhan alati-vaihtuva-teatteri) yksi parhaista esityksistä oli se, jossa pappi vihki vettävaluvaa pariskuntaa ja pöydällä olevat kahvikupit täyttyivät sadevedestä. Näytelmästä vaadittiin uusintaa, sen halusivat nähdä nekin, jotka missasivat tämän sateen viimeistelemän taideteoksen.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Mietin päivällä, kirjoitanko erillisen blogitekstin suomalaisesta kesäteatterista, mutta ehkä pohdin asiaa tässä. Nimittäin uutisissa tms. sellaisessa ohjelmassa kerrottiin, että katsojat toivovat kesäteatterilta helppoja ja mukavia aiheita.
    Tästä lähti purkautumaan ajatus, jonka mukaan Suomessa ei kesälomalla saisi esittää ikäviä teemoja. Kesä lomineen on pyhä. Se ymmärrettäneen taivaan kaltaisena olotilana, jossa kaikki mieltä häiritsevä on poistettu, ainakin teoriassa.
    Tässä viitekehyksessä Maaningan esitys kuulostaa mielenkiintoiselta.

  • Leena Raveikko

    Juu, hauskaa ja hyvää huumoria pitää kesäteatterin sisältää. Ei jonninjoutavaa hömppää, sata kertaa jo naurettua. Savolaiset kesäteatterit tuntuvat pyörittävän pitkälti tuttuakin tutumpia tarinoita, kyllä teatterissa pitää yllätyksiäkin olla. Koljonniemellä esitetään Antti Heikkisen (sen Juice-kirjailijan) Karavaanareita, jota kuulin illalla kesäteatterissa takanani istuvien kehuvan. Antti Heikkisen kynästä on lähtöisin myös Radio Suomessa arki-iltaisin mainio 20-osainen kuunnelma Taivaallinen aulabaari Juicen tämänpäivän kokemuksista. Suosittelen.

  • seijahamalainen

    Viime kesänä kiersin kesäteattereita urakalla (11 kertaa) yrittäen selvittää niiden syvintä olemusta ja peilata esityksiä kirjoittamaani näytelmään. Tänä kesänä en käy yhdessäkään.

  • Leena Raveikko

    Liekö noilla syvintä olemusta lainkaan, pinnallista enemmänkin. Ähky tulee ahmiessa, sen tiedämme kaikki. Tosin kesässä on niin paljon niistä must-asioita… Matonpesu juuriharjalla rannassa on yksi.

Jätä kommentti

*