KEVÄTMANIAA

Kuusetkin kukkivat keväthuumassaan (kuva: leenaraveikko)

Kevät on järkyttävää aikaa. Kaikkea on liikaa: intoa, haaveita, kiihkoa. Ei ennätä muuta kuin säntäillä, aloittaa yhden homman reunasta ja hypätä seuraavaan. Tulee mieleen kouluajalta Unski, biologian opettajamme, joka ohitohottaessaan sanoi: Nyt on niin kiire, ettei ennätä huomenta sanoa. Juuri niin. Kevät on yhtä kuin kiire. Kilpajuoksu ajan kanssa. Ainakin puutarhaihmisille.

Maniaa on liikkeellä myös mökkikaupassa. Meidänkin ryhmäpuutarhamökkialueelta on vuoden sisällä jo parisenkymmentä mökkiä vaihtanut omistajaa. Ja hinnat ovat hyviä, myyjät nuolevat näppejään kun kaikki viedään käsistä. Nyt rajoitusten aikakautena kaupunkilaiset ikävöivät mullan ja maapläntin perään, kun siistimmät harrastukset ovat jäissä ja kerrostaloasunto ahdistaa. Minullakin on naapuri vaihtunut joka ilmansuunnassa. Kesäkausi kuluukin rattoisasti uusiin tutustuessa.

Yksi toistuvista painajaisistani on uni, jossa eletään juhannusta ja tuskissani huokailen, etten ole laittanut vielä mitään peltoon. Ennättääkö mikään enää valmiiksi. Siihen herään. Onneksi se ei ole totta. Mutta kuitenkin joka kevät tässä vaiheessa tuo uni tuntuu niin todelliselle. Kiihko olisi nytkin suuri, mutta pahuksen pilvien haltija on eri mieltä. Miksi se juuri nyt laskee helmoistaan tänne kaiken sen veden, jota se viime kesänä kituliaasti säästi varastoonsa. Pelto on vetisen savinen, maa tarttuu kumisaappaan pohjaan. Jyrsi sitä sitten. Pottujen idut saavat rauhassa venyä pussissaan. Ja taimet kurotella taivaisiin pikkukupposistaan, siemenet uinua pusseissaan.

Olen lukemassa yhtä Mari Mörön useista puutarha-aiheisista kirjoista: Parhaat päiväni pihalla. Hän on tarhuri, joka ei stressaa vaikka mitä tapahtuisi. Kun luonnon elukat turmelevat tai syövät sadon, hän vain tyynesti kuittaa tapahtuneen luonnon lainalaisuuksilla. Sopusointu säilyy kuitenkin. Eikä hän hermostu, vaikka tilatut tarvikkeet eivät saavu ajallaan. Vaikka kaikki menisi vituralleen. Ihmeellinen luonnonvara on tuollainen luonteenlaatu. Mistähän sitä riittäisi minullekin. Lisäksi hän on hyvä kirjoittaja, saa takaiskut näyttämään sketseiltä. Kirja on terapiaa keväthulluuteen.

Mutta on tässä kevätmaniassa paljon mahtavaakin. Luovuutta, uuden odotusta, mahdollisuuksia, vapautta (onhan loma edessä), villejä kokemuksia, avoimia teitä ja polkuja. Kukaan ei odota lupausten täyttymistä, ennättäähän sitä syksylläkin. Elää saa kuin Ellun kana pellossa.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Kiihkeää kirjoitusta kilpaa kohisevien koskien ja kevänkesän kukkien kanssa. Kevään kailotusta kaikkialla. Kuokalla kasvimaan kimppuun kurkkuja kylvämään ja kurpitsoita kasvattamaan.

  • Leena Raveikko

    Kyllä, kevät kailottaa. Oikea ilmaisu. Tosin myös jarruttelee. Jänikset ja oravat ovat pysäyttäneet turkinvaihdon, ovat niin laikukkaita, että säälittävän näköisiä rääpäleitä. Keväällä on mahdollisuus uusiin kokemuksiin. Oletko kokeillut vanhalla isokokoisella jyrsimellä ajoa? Sellaisella, joka kulkee vain suurimmalla vaihteella ja josta puuttuu jarru. Oli hauskaa kuin LInnanmäellä!

  • Niinnoeekäkun

    No tuommosella jyrsimellähän ei kauan porkkanapenkkiä jyrsi..

  • Leena Raveikko

    No ei. Parikymmentä minuuttia ja penkki oli muhevalla mullalla! Mutta sitten tuli taas sade ja kylymät… Koettelee tämä kevät viherpiipertäjää. Senkin opin – vasta nyt lähes 30 vuoden tarhurielämän jälkeen – ettei mustaan multaan parane kylvää siemeniä. Eivät idä. Eivät todella.

Jätä kommentti

*