KIROUS VAI SIUNAUS

karhunvadelma, uusi tulokas tarhassani (kuva: leenaraveikko)

Työvuosina koin sadonkorjuun aina kiroukseksi. Elo-syyskuussa myönsin olevani kuin persiille ammuttu karhu. Mielelläni kylvin, istutin ja hoidin kasvejani, mutta sadonkorjuu, sen kirosin maan rakoon. Olin lähes onnellinen jokaisesta syödystä ja tuhotusta kasvista, huokasin, että eipähän tarvitse jatkojalostaa.

Nyt, kun aikaa on enemmän, ymmärrän mistä tuo asenne johtui. Ajasta. Tai ennemminkin sen puutteesta. Nyt kun aikaa on enemmän, nautin sadonkorjuustakin. Sen kun tekee ulkoilmassa niin pitkälle kuin mahdollista, ei jää mistään paitsi. Ei auringon paisteesta. Ei lintujen syysmuuttosuunnitelmista. Ei naapureiden virittämistä puheenaiheista.

Nyt kun aika ei ole kortilla, ei ole toisaalta mitä korjata. Katovuosi. Saskatoneja sain yhdestä pensaasta vain pienen pakasterasian verran, punajuuria kuusi, joista yksi oli kunnollisen kokoinen, keltajuurikkaita en lainkaan (penkissä oli muurahaisia!), raitajuurikkaat olivat kynnen kokoisia. Herneitä ovat linnut verottaneet, pinaatti ei itänyt lainkaan, palsternakkapenkissäkin on vain kymmenkunta juurikasta. Puutarha haisee mädälle, maa peittynyt muumiotautisiin raatoihin. Punaisia viinimarjoja tuli kolmesta pensaasta muutama litra, vatut ovat laaduttomia ja niitäkin on vähän, perunoissa riehuu rutto. Ennättää siis nauttia sadonkorjuun jokaisesta hetkestä, niukkuus tuo ihme kyllä tyytyväisyyttä.

Tänä vuonna olen siis samassa kauppajonossa kaikkien muidenkin kanssa. Taivastelen hintoja, vertailen, etsin edullista. Olen pudonnut normaalisuusloukkuun. Ei itketä. Vihdoinkin saan syödä makaronia! Se ei ole ollut mahdollista kaikkina näinä vuosina, kun kellari on pullistellut pottuja. Makaronit tosin ovat muuttuneet tässä vuosien saatossa pastaksi. Paljon on minulla vielä oppimista! On varmaan mentävä nettiin etsimään reseptejä. Eli olla taas ihan normaali.

Kommentit

  • seija.hamalainen

    Puutarhakasvien lääkärikirja. Onpa sattunut tulemaan tarhaasi kaikki vitsaukset.
    Kun itse viljelee, ensimmäiset kerrat hevi-osastolle ovat korkean kynnyksen takana. Hävettää ja nolottaa niin vietävästi, jos joutuu turvautumaan toisten kasvattamiin. Onneksi vielä voi käyttää koronamaskeja, vaikka nekin aiheuttavat pitkiä silmäyksiä. Koeta kestää. Tammikuussa tulevat jo ensimmäiset siemenet kauppoihin.

  • Leena Raveikko

    Hevi-osasto? Onko kaupassa sellainen? Marketissakin? Siihen on nyt varmaan pakko tutustua.

  • seija.hamalainen

    HEdelmä-VIhannesosasto. On niitä olemassa.
    Jos vertaisi puutarhurointia ja kaupasta ostamista toisiinsa, niin vastaava ero löytyy verrattaessa iho-iholta seurustelua netin kautta tapahtuvaan.

  • Arja Hakala

    Kylläpä puutarhasadolle on käyny kalpaten.

    Ensi kesän alkupuolella kannattaa laittaa /upottaa puutarha-alueen maahan vesipulloja, joihin laittaa hirvensarvisuolaa.
    Pullonsuut kun jää maantasalle niin pulloista lähtee sellainen haju, että haittalinnut kaikkoaa.

    Se on ikävää, kun työhelehtää puutarhassa ja sato männöö ite eestään. Niin kyllä tuota keinoo kannattaa kokeilla.

    Menestystä vuoden 2023 puutarhasadolle!

Jätä kommentti

*