KORKEASAAREN AIVOKUOLLEET

Kävin äitienpäivän aattona Korkeasaaressa tulemassa surulliseksi. Näimme aivokuolleita, elämäänsä kyllästyneitä, liikkumattomia otuksia aidoissa, häkeissä, lasikaapeissa ja betonimuurin takana. Muistini mutkista palautuu tunne, joka syntyi 70-luvulla samassa paikassa: syvä sääli luojan luomia kohtaan. Mikään ei näytä muuttuneen. Voihan olla, että parannuksia on tehty kulissien takana, mutta ne eivät vierailijan silmään mitenkään pistä.

Poissa ovat punapersepaviaanit, nuo ainoat eloisat elukat, joita ei vankeus näyttänyt ahdistavan. Nuo suositut seurattavat, niin meidän ihmisotusten kaltaiset. Siellä makasi tiikeri nyt lavitsallaan tassuakaan heilauttamatta, karhut betonikoloissaan kääntymättä, käärmeet oksiinsa kietoutuneina. Liikettä oli havaittavissa ainoastaan kamelin laiskoissa leuoissa, kun se märehti saamaansa valmisruokaa. Usea asumus näytti tyhjälle, lie ollut asukas reissun päällä tai hermohoitolassa saamassa terapiaa masennukseensa.

Mukanamme ollut kaksivuotias sen sijaan ei pitkästynyt. Hän löysi ihania kaiteita kiipeiltäväksi, polkuja karkailtavaksi ja valtaisan hiekkalaatikon kaiveltavaksi. Hiekkalaatikossa oli jopa kaksi risumajaa ihmislasten asuttavaksi. Ja vieressä jäätelöbaari! Eläimistä hän ei jälkeenpäin muistanut kuin karhun.

Tämän vuoksi en varmaankaan koskaan tullut vieneeksi omia kersojani aikoinaan Korkeasaareen. Matkasimme kyllä Ähtäriin ja Ranualle, niissä kotoisat eläimemme ovat sentään suurin piirtein alkuperäisessä ympäristössään. Korkeasaari on nyt nähty, voimme keskittyä TV:n luontodokumentteihin, niissä eläimet elävät omannäköistä elämäänsä, ei siitä poisrepäistyinä ihmisen rakentamissa vankilakopeissa. Ja leikkimään  duploilla Korkeasaarta, leikissä sentään voi tapahtua ihan mitä seikkailuja tahansa.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Mieleen on jäänyt reilun 10 vuoden takaa karhu tms. joka käveli edes takaisin aidan viertä. Minunkin kävi sääliksi otusta, sen jälkeen lopetin vierailut.

    • porkkanan juuria

      Niinpä, laahaavin askelin katse kamarassa, eikö vaan? Ei ole ihme, että orankikin heräsi eloon, kun sai aitaukseensa seurakseen lapsipoloisen!

  • Seija Hämäläinen

    Olet oikeassa, Leena! Miksi mennä Korkeasaareen katsomaan liikkumattomia eläimiä ja “tulemaan surulliseksi”. Pienille lapsille jokainen luonnosta löytyvä ötökkä on ihmeitten ihme.
    En ole selvillä, miten paljon eläintensuojelijat kampanjoivat eläintarhausta vastaan.

    • porkkanan juuria

      Aivan. Ostammehan vapaan kanan munia ja onnellisen lehmän maitoakin. Kyllä vapaus on tärkeä asia, ihmis- ja eläinoikeusasia. Kun eivät ole mitään pahaakaan nuo ulkomaalaiset otukset tehneet häkkiin joutuakseen.

Jätä kommentti

*