KORONAA KEPILLÄ

lapsuuteni lempipeli: korona (kuva: leenaraveikko)

Muistaako kukaan koronaa? Sitä biljardin tapaista yksinkertaisempaa versiota, jota pelattiin 60-luvulla lähes joka tuvassa. Tai jos tupa oli pieni, pihamaalla. Meidän mummolassa sitä pelattiin pihalla kesäisin. Koronapöytä oli ulkona tuvan edessä huutoetäisyydellä ruokapöydästä. Peliä pelasivat aikuiset ja lapset. Tuota peliä on ikävä.

Peliä pelasi kaksi pelaajaa kerrallaan, pelipöydän vastakkaisilla puolilla seisten. Kummallakin oli muistaakseni 10 nappulaa ja yksi iso, kummallakin oman värisensä. Itse asiassa luulen, että peli olisi sujunut ehkä neljälläkin pelaajalla. Tosin silloin olisi pelitantereella ollut ahdasta. Pelipöydän nurkissa oli reiät, joihin vastustajan omaan reunaansa asettamat nappulat piti upottaa ampumalla niitä isolla käyttäen välineenä pitkää keppiä. Jos upottaminen onnistui, sai uuden mahdollisuuden. Jos reikään meni oma iso nappula, piti rangaistukseksi nostaa reiästä yksi nappula takaisin lähtökuoppaan. Pelaaminen oli ihanaa! Sen parissa kului kesäinen päivä jos toinenkin, mummolassa  väkeä piisasi. Suku vaelsi sinne, sillä kesämökkiä ei suvussamme ollut kellään. Heinäntekoaikaan porukkaa tosin tarvittiin muuallekin kuin koronanpelaamiseen.

Yhden koronan olen kuvannut. Eräällä pyörämatkalla jossain päin Suomea lepäilimme rannalla matonpesupaikan penkeillä silmät siniselle taivaalle suunnattuina. Näin koronan ensimmäisen kerran elämässäni, sellaisen valorenkaan auringon kehrän ulkopuolella. Sain sen muistoksi kokoelmaani: taidekuvat.

Jos jälkeläiseltäni kysyn määritelmää koronaan, luulen saavani loputtoman listan vastaavista tuotteista: karhu, lapin kulta, kozel… Hän kuuluu nimittäin sellaiseen “seuraan”, jossa jokainen itselle uusi olutmerkki valokuvataan nettiin ja oheen laitetaan selostus missä tuote on nautittu. Näin voi laskea montako merkkiä on tullut maistaneeksi ja tiedon siitä, milloin (montako minuuttia sitten ja missä) joku toinen on kilistänyt samanmerkkistä pulloa. Kamalan kehittävä harrastus!

Korona kuulostaa myös rahayksiköltä. Vai onko se sittenkin koruna..

Tämä blogi oli yhtä jaarittelua koronasta. Plagioin nimittäin koronalukemistossani olevaa Dostojevskin Idioottia, joka tietääkseni tavoittelee jaarittelun maailmanmestaruutta.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Koronapeleillä on nyt kova kysyntä. Lelutehdas Juho Jussila Oy:ltä loppui vaneri, ja se joutui keskeyttämään koronapelien nettimyynnin.

    Dostojevskin Idiootti jää jaarittelussa toiseksi Karamazovin veljekset- kirjan kanssa.

  • Eino J. (maallikkona)

    hyvä se jaarittelussa on mielestäni eräs oma kirjailijammekin – jos olet lukenut, niin muistat heti, kuka saa tuntumaan sivumitalla tekstiä siitä kun kävelee esimerkiksi pöydän ääreltä tuvan ovelle? ja joka on julkaissut kymmeniä paksuja kirjoja, ja joita lienee myyty miljoonakaupalla… (tuo peukku ei toimi tänään).

    JOO peli on tuttu, se oli varmaankin koulun käsitöinä tehty, mitä kakarana pelattiin. Armeija-aikaan pelattiin myös – lienee ollut teollisesti valmistettu lauta!

  • Leena Raveikko

    Olen aina ihaillut runsassanaisia kirjoittajia. Miten he saavatkin tuotettua yksinkertaisesta asiasta niin monta sanaa. Minä en osaa. Typistän sanottavani välillä huokaukseksi. Toisaalta en jaksa lukea sanaripulista tekstiä, kuten A. Tuurin Uunia. Lyhyyden mestari on esim. Petri Tamminen, joka saa tiivistettyä ihmisen elämänkerran joskus yhteenkin sivuun. Siinä olennainen.

  • Leena Raveikko

    Voi ei, onko totta että peliä on valmistettu edelleen ja nyt se on loppu. Haluaisin tuon pelin ja lisäksi mölkyn. Niin olisi kesätekeminen turvattu!

Jätä kommentti

*