KUOLEMATOIMISTO

Ollapa puu, kuolla ja lahota niille sijoilleen rauhassa, kun aika on (kuva: leenaraveikko)

Koin läheisen kuoleman. Ja samalla sen, miten byrokraattinen maa Suomi on. Kaunis luonnollinen kuolema kääntyy omaisten hermoja raastavaksi paperiviidakoksi, jossa ei ole minkäänlaisia opastekylttejä. Ensikertalaiselle viidakko on lähes mahdoton läpäistäväksi.

Ilman diagnoosia ei voi kuolla Suomessa. Ei voi kuolla vanhuuteen ja elämänväsymykseen. Ei voi hiipua pois. Pitää olla diagnoosi. Sitä perää lääkäri kuolintodistukseen. Ja Kela hoitotukianomukseen. Vaikka omainen oli iäkäs ja tuen/avun tarpeessa kaikissa päivittäisissä asioissa. Lasten kuntoutuksen puolella puhutaan toimintakyvyn arviosta minkä perusteella määräytyy hoitotuen määrä. Vanhuspuolella moisesta ei ole kuultu. Pitää olla diagnoosi.

Viidakko jatkuu perunkirjoituksilla. Mistähän tuo nimikin on peräisin? Kaikki pitää paperein todistaa, että olet sukua, että elät. Ja valtakirjoja pankkiin ja perunkirjoittajalle. Ei ole olemassa enää maistraattia, josta virkatodistuksia saisi, nekin pitää osata navigoida netistä. Menee hermo.  Yhdestä virastosta tieto kuolemasta ei kulje toiseen, ei aina saman viraston sisälläkään pöydältä toiselle. Tiedustelusoittoja tulee: kuinka vanhus voi ja kun täältä hakemuksesta puuttuu se diagnoosi. Mutta kun vanhus on jo kuollut. Jaa, se muuttaa sitten tilanteen. Ihan totta, niin muuttaakin. Pitäisi olla olemassa kuolematoimisto, josta saisi neuvot kaikkiin kuolemiseen liittyviin asioihin.

Hautajaiset ovat oma viidakkonsa. Onneksi omaan kotiinsa kuolleen omaiset saavat käteensä esitteitä. Ne olivat ainoat  selkeät ohjeet, jotka saimme. Osasimme olla yhteydessä seurakuntaan ja käydä hautaustoimistossa sopimassa käytännön järjestelyt, kutsua pieni sukumme koolle sopivana päivänä. Siunausta edeltävänä päivänä saimme yllättävän soiton: puuttuu hautauslupa. Ei kukaan ollut meille kertonut mitä edesmenneen kotiin tulleelle paperille piti tehdä. Oli muutama tunti aikaa toimittaa todistus seurakunnalle. Kauhu lamautti meidät: pitääkö siunaustilaisuus perua jos paperia ei löydy tai jos emme ajoissa ennätä sitä toimittaa sopivaan virastoon.

Vielä olemme syvällä viidakossa: perunkirjoitus on keskentekoinen, edesmenneen asunto tyhjentämättä ja myymättä. En uskalla kuvitella millaisia kynnyksiä edessä vielä on.

Olin viikonloppuna Konneveden kansallispuistossa patikoimassa. Metsässä myrskyn kaatamat (kuolleet) puut saavat maatua (hautautua) ihan ilman diagnoosia tai hautauslupaa. Kun minun aikani tulee, haluan mennä vaikka Keniaan. Sinne voin taatusti kuolla ihan rauhassa ilman diagnoosia siihen kohtaan, mihin elämäni on tarkoitus päättyä ja tulla kuopatuksi niille sijoilleni. Omille omaisilleni en tällaista byrokratiaviidakkoa halua jättää.

Kommentit

  • plokkariukki

    Kunpa vainajan asiain vatulointi loppuisi edes perunkirjoitukseen. Itse olen säilönyt useamman omaiseni jälkeensä jättämät asiakirjat ihan vaan sen takia, että jos joskus joku kuitenkin tarvitsee tai kysyy noita dokumentteja. Kyseinen paperikasa muutti mukanani uuteen asuntoon juuri tehddyn muuton yhteydessä. Onkohan noiden säilömisessä olemassa jonkinlainen takaraja kuten esimerkiksi verovähennyksiin menevillä kuiteilla, siinä pulma?

  • Leena Raveikko

    Viisaasti toimittu. Meistä on niin paljon tietoja eri virastoissa, miksi nämä tiedot (ainakin osa niistä) siirry automaattisesti? Miksi lähiomaisten pitää papereita kiikuttaa taa skannata virastojen eri pöydille?

  • seija sanaleikkimökistään

    Kuva ja sen teksti kertoo kauniin ja arvokkaan toiveen.
    Nykymaailmassa kuolema etäännytetään mahdollisimman kauas surevista sitomalla heidät byrokratian labyrintteihin pyörimään ympyrää. Elossa ollessamme meistä tiedetään kaikki aina ruokaostoksien suolamääriä myöten, mutta kuoltuamme kaikki tieto on kiven alla. Todella tarvittaisiin toimistoa, joka nämä asiat hoitaisi. Ja kohtuuhinnalla. Moni hoitaisi nämä selviksi eläessään jälkeenjäävien helpotukseksi, mutta kun ei voi. Hyvä että otit asian puheeksi. Tämä ansaitsisi laajalle leviävää keskustelua.

  • Leena Raveikko

    Kyllä. Kanssakulkijat kyllä kukin vuorollaan päivittelee sitä paperityönmäärää, joka elämän päättymiseen liittyy. Mutta miksei asialle tehdä mitään? Tuleehan meille yhden luukun sotekin (jos tulee) niin miksei sitten yhden luukun kuolemaakin.

Jätä kommentti

*