KUOLLEET LEPPÄKERTUT

Kuva: Leena Raveikko

Leppäkertut ovat kuolemassa sukupuuttoon. Vai milloin viimeksi näit kunnolla leppäkerttuja? Viime kesänä yhytin yhden ainokaisen, edellisenä en yhtäkään. Ilmakos eivät nykyajan muskut tunne enää edes lorua: Lennä, lennä leppäkerttu janiinedelleen.

Muistan 80-luvun lopulta yhden puistokävelyn Lappeenrannasta. Leppäkerttuja oli niin paljon puistotien peittona, että niitä liiskautui (ikävä kyllä) monta joka askeleella. Siinä olisi saanut kunnon buddhalainen kärvistellä synnintuskissaan jälkeenpäin vuosisotalla. He kun eivät istu edes yhtä muurahaista littanaksi.

Minun rakas Leppäkerttuni kuoli viime viikolla. Hän oli talvipyöräni, 50-luvun mummonpyörä leppäkertuksi maalattuna. Oli muuten kaunis! Punainen kuin mansikka, peruutuspeili ja edessä kori kantamuksille. Mutta niin vain kävi, että lievässä ylämäessä polkaisin turhan tomerasti poljinta ja niin katkesi koko poljinvarsi ja lensi sulavesilätäkköön.

Tietenkin toimitin hänet oikopäätä ortopedille. Tarkkojen tutkimusten jälkeen pyörätohtori totesi, ettei mitään ole enää tehtävissä. Leppäkerttu on tullut määränpäähänsä. Surin kuin mitä tahansa edesmennyttä. Pyörästä tulee nimittäin päivittäin käytettynä ihmiselle elin, kehon osa, jalkojen korvike. Takapuoli muotoutuu satulanmalliseksi, kehon asento sarviinsopivaksi. Kovin on vaikea uusiin muotoihin totutella sen jälkeen.

Melkeinbuddhalaisena suon Leppäkertulleni kuitenkin sielunvaelluksen. Hänestä tulee pihalleni kukkateline. Hekumoin jo ajatuksella, kuinka hänen selästään krassit valuvat oranssia uhkuen kesän heilimöidessä. Muistovärssykin minulla on jo valmiina, muutama vuosi sitten etukäteen kirjoitettuna:

Leppäkerttu pilkkujaan

laskeskelee aatteissaan

yksi kaksi kolme – mitä?

On yksi pilkku kadonnut

sade pois sen huuhtonut.

 

Kerttu pieni kylmissään

raivoissaan syö kynsiään.

En nyt millään usko tätä!

Posket ilmaa pullolleen

hyppää muodonmuutokseen.

 

Polkupyörän muodon saa

pilkut rungon komistaa.

Krrr… kuulkaa kaikki tätä!

Ajaa ketjut kitisten

lokasuoja lonksuen

pakkasessa paukkuen.

 

Vaan väsyy Kerttu polkemaan

hangen halki tarpomaan.

Telineeseen minut jätä!

Lepään tässä kevääseen

saan voimaa runkoon täpläiseen.

 

Kesä Kertun herättää

loppuu viimein uni tää.

Yksi kaksi kolme neljä hei!

Pilkut kaikki tallessa

Kerttu pieni elossa

ison kiven juuressa!

Leppäkertun muistotilaisuus pidetään lähiaikoina. Kukkamuistamisten sijasta pyydetään lahjoittamaan joutavat pyörät lähimmän pakolaiskeskuksen fillaristeille.

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Wikipediassa luki: Leppäkertuille voi rakentaa pesiä, joissa on rauha munia. Otetaan n. 20 cm pitkä viemäriputki tai kääritään vastaava vaikka kattohuovasta. Täytetään putki tiiviisti vähän pidemmillä, n. 30 cm ontoilla korsilla, jolloin korsien sisään ja väleihin jää leppäkertun mentäviä rakoja, joihin ne voivat munia.Putki kiinnitetään puun tai pensaan oksaan.
    Polkupyöräleppäkerttuja varten tarvitaan tietenkin isoa rumpuputkea, halkaisija noin 1-1,5 metriä. Kyllä se siitä!

    • Leena Raveikko

      Itse asiassa leppäkerttuja on vain yksi, toista ei tule. Ei tullut kökkyrääkään, uutta punaista kuplavolkkaria, kun entinen kuolla kupsahti Neulamäen rinteeseen sen hiekkalaatikon kohdalle. Yksilöitä ei toinen voi korvata – koskaan.

Jätä kommentti

*