KUOLLUTTA ELÄMÄÄ?

liikuntaa ei ole kaupungissa kielletty, ulkona eikä toistaiseksi sisälläkään (kuva: VB:n kuva Anttilan takaseinässä, leenaraveikko)

Kyllä oli kuollut Kuopion tori, mualiman napa, lauantaina. Muutama koju, maskinaamainen kaupunkilainen, talven kohmettama muovipussiin kääriytynyt luojanluoma kotelossaan ja Kuopion virallisen infovalotaulun takana kusta lorottava kansalainen. Siinä kaikki.

Mutta kuolleempaa on silti etelässä. Pääkaupunkiseudulla. Siellä elämä alkaa olla jo kärsimystä. Kiinni ovat uimahallit, kirjastot, elokuvat ja teatterit, nyt myös ruokaravintolat. Ei ollut siellä muutamaa viikkoa pidempää lunta hiihdellä, jäitäkään luistella (sitä tosin ei tullut tarkastettua). Ei pitäisi kovin isoon ääneen meidän täällä valitella.

Meidän metsissämme risteilee loistavia latuja, jäällä kiemurtelee hyvin kunnossa pidetty maratonrata sitä hamuaville. Uimahalli on avoin, sinne mahtui erittäin hyvin tänään sunnuntaina. Lie viime viikon uutinen siellä lymyävästä koronasta karkottanut kävijät. Sisäpelejä  ja muita lajeja saamme harrastaa edelleen, pienillä rajoituksilla.  Elokuvia näytetään 20 katsojalle kerrallaan, kerrankin tuli Kuvakukko täyteen Tunturin tarinaa esitettäessä! Ja kirjaston valikoimat ovat käytettävissä, kätevää on tämä nettivaraaminen. Kirjan saa sitten lähimmästä kirjastosta kun se sinne ilmaantuu. Pöydällä odottaa teatterilippukin Sademieheen, saas nähdä toteutuuko näytös.

Siispä ei pitäisi valittaa. Huonomminkin voisi olla. Ei tarvitsisi väkipakolla änkäytyä Lappiin bilettämään, voi käydä huonosti, niinkuin kävi. Tai mennä Madridiin, jossa baarit ovat auki ja elämä jälleen rentoa. Näin ovat tehneet pariisilaiset nuoret, kun ahdistuivat kotikaupungissaan. Nuoruus onkin vakava tauti, se kun sumentaa järjen ja kapeuttaa tajunnan ymmärtää mitään muuta kuin oman mielihyvän. Onneksi tuo tauti paranee iän myötä. Ja onneksi tämäkin kapeutunut elämän ja historian jakso on joskus takanapäin.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Tämä on hyvää aikaa hiljentyä, jopa pysähtyä itsensä äärelle. Elämän metelin vaimentuessa kuulee ja näkee myös itsensä ulkopuolelta sellaista, mitä ei kiireessä huomaa.
    Itse huomasin, että talitintit pihapuussa ovat tärkeitä juhlavieraita.
    Nuorten bilettämisen hinnan maksavat jotkut jopa hengellään. Lienee sen arvoista, kun ei joudu edes minkäänlaiseen vastuuseen.

  • Leena Raveikko

    Totta. Vastaantulijatkin huomaa paremmin, kun heitä on vähemmän.

Jätä kommentti

*