(LÄHES) KUIVIN SUIN

Lupiinipeltoa (kuva: leenaraveikko)

Toinen juhannuspäivä ja helle jatkuu, +30 astetta. Kello 8.15.

Suuntaan pyöräni kohti Pitkälahtea. Pyörätie, ei kulkijoita. Hiltulanlahti, uusi uimaranta. Onpa hieno, mutta mummon jaloilla ei alas veteen päästä. Toivottavasti rakentavat vielä rappuset. Ranta on nopeasti syvenevä ja tyhjä, en kastele uimapukuani. Muutama tölkki ei ole löytänyt tietään roskikseen. Kiviset kalusteet, ehkä säästyvät ilkivallalta. Lupiineja.

Matka jatkuu Kurkimäkeen. Tappavan suora ja yksitotinen tie, osan matkasta pääsee jo upouutta pyörätietä. Hyvä niin. Kurkimäessä (jossa ihan oikeasti kuulen kurkien kiljahtelua) vauraita taloja, kauppa sen sijaan lopetettu. Unelmoin turhaan jäätelöstä. Tapaan kesäasukkaan postilaatikollaan. Ei ole baaria enää Pihkainmäessäkään, kertoo hän. Ei siis vilvoittavan kylmää kaljaakaan. Lupiineja. Kurkimäessä uin toisen kerran. Hieno ranta tämäkin, uusi. Pohja on betonia, vau! Nuoripari kömpii ulos teltastaan. Ranta on matala ja vesi lämmintä.

Kurkimäki jää taakse, alkaa korpitaival. Ei maitolaitureita pysähtymistä varten, pelkkiä roskakatoksia. Ja lupiineja. Ojassa metsäkoneen jäljillä harmaita perhosia. Paljon. Kuuma, janottaa. Onneksi pullossa on vielä lämmennyttä vettä. Risteys, Annikki-veturin tie. Onpa hauska nimi. Sinne minun on kääntyminen. Tie myötäilee hetkikohta ruohikkoista rantapoukamaa, rannassa leveä lankku, ympärillä mesimarjat kukassa. Paras mahdollinen eväspaikka! Pari leipää ja viimeiset viinimarjat pakasteesta. Vielä hieman jäisiä. Korpitaival jatkuu hiekkatienä, ei kuitenkaan irtokiviä. Metsän varjo lankeaa tielle, hyvä niin.

Saavun Kaislastenlahteen, von Wrightin koulu. Onpas se upea! Kuten on nimikin. Loppumatka onkin jo tuttua, entistä anoppilan tietä. Takapuoli huutaa hoosiannaa. Olisi uimarantakin, mutta ei tien vieressä. En jaksa polkea katsomaan missä asti. Ylämäet jo työnnän. Matka tuntuu pidemmälle kuin miltä se kartalla näytti. Ja helle helvetillinen. Haminalahden valtava alamäki, en jarruta lainkaan, tekee mieli huutaa riemusta: vihdoin viileä ilmavirta!

Kotona katson kelloa: 5 tuntia ja 5 minuuttia. Hieno retki. Saldo: hyvät tiet ja uimarannat, mutta virvokekioskeja olisi saanut olla matkan varrella. Kurkimäessä sellaisesta joku asukaskin saattaisi poiketa ostamaan vaikka viilentävän kesäjäätelön.

Kommentit

  • seija.hamalainen

    Onpa siinä elämysmatkaa kerrakseen! Moniulotteinen maalla, vedessä ja ilmassa tapahtuva ympäristöön tutustuminen. Leena, sinä aktiiviliikkuja ja -tapahtumajärjestäjä, mitähän jos polkaisisit pystyyn uinti-pyöräily ryhmäretken. Ja talvella pakkaspyöräilyn.

  • Leena Raveikko

    Kiitos Seija ehdotuksesta, joka on ihan mahtava! Ryhmäretket ovat mukavia, kunhan eteneminen on riittävän verkkaista ja nautinnollisuudella on etusija! Jokaisella kaupalla, kioskilla, uimarannalla ja kauniilla paikalla pitää saada pysähtyä. Voisin jo nakutella ilmoituksia läheisiin puhelinpylväisiin (onko niitä vielä?).

Kommentointi on suljettu.