LATUJA ODOTELLESSA

Suksilla Saariselän kaamoksessa (kuva: leenaraveikko)

Kyllä ne sieltä tulevat, Kuopion hiihtoladut. Mutta ei vielä. Naapurikunnassa jo hiihdellään ja meilläkin pientä ympyrää Puijolla. Muutaman kerran olen ohikulkiessani seurannut tuota suihkintaa ostoladulla, ei ole tehnyt mieli mukaan. Tässä odotellessa minulla oli tilaisuus päästä Lappiin kaamokseen ja mainioille laduille!

Olen käynyt Lapin kaamoksessa vain pari kertaa aikaisemmikin kymmeniä vuosia (!) sitten. Siispä koin sen hyvin ensikertalaisen aistein. Ei muuten ollut pimeää, siis säkkipimeää, vaan valoitta pystyi hiihtelemään lähes kuusi tuntia päivittäin. Ja sen jälkeen valaistuilla laduilla. Kokemus oli sadunomainen, hiljainen ja vähäeleinen. Hangilla joitakin ujoja pikkuelukoitten jälkiä (hitto, kun en vieläkään tunnista muita kuin jäniksen jäljet). Ja ladut! Ne oli ajettu virtaviivaisiksi jo aamuyhdeksältä, ehkä jo aikaisemminkin, en ollut katsomassa. Maisemassa lumen huovuttamia mäntyjä, ylempänä hangesta esille pistäviä vaivaiskoivuja ja taivaalla auringon kajo jostain kaukaa kaikkine väreineen. Oli siinä hengen haukkomista!

Pakkasta oli sopivasti, joku sanoisi että liikaa. Niin, olihan kolmena päivänä elohopeamittaripylväs -30 asteen alapuolella. Se oli tiedossa jo etukäteen ja laukun pakkaamisvaiheessa hirvitti. Kun ei minulla ole paljon kokemusta noista pakkasasteista. Mutta hyvin pärjättiin. Liikkeessä kun pysyi ja varpaat ja sormet riittävän lämpimissä suojissa, niin ei mitään hätää ollut. Naaman eteen viritin vanhan villakaulaliinan ja se toimi hienosti. Eihän se kaunis ollut, mutta ei ehkä muukaan varustearsenaalini ollut päivitettyä.

Paluumatkalla selvisi, että muutaman yönä/iltana oli ollut revontuliakin. Ja minä ryökäle vain nukuin. Katselin kateellisena matkakumppanin ottamaa kuvaa taivaan liekeistä.

Pääasia että oli mukavaa ja hauskat matkakumppanit, sai hiihtää (kilometrejä toista sataa vaikka en niitä kerääkään) ja kylpeä mainiossa hirsisaunassa päivittäin. Kylvyn kruunasi pulahtaminen pieneen jokiavantoreikään, jossa jalat ylsivät pohjaan, ei ollut pelkoa joutua virran viemäksi.

Nyt jaksan hyvin odottaa Kuopion hiihtolatuja, johan nuo pohjat on ajettu. Kyllä ne sieltä.

 

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Kaunis, mieltä rauhoittava kuva ja kuvaus hiihtelemisestä Lapin hangilla. Siellä ei varmasti ole laturaivoa, kun on hyvät baanat kaikille liikkujille. Kyllä sitä vielä Kuopiossakin pääsee, jahka joutuu. Pitää ensin suunnitella, että tulee hyvä.

  • Leena Raveikko

    Kiitos Seija. SS jo raportoi että latuja olisi, mutta miten saadaan ladulla kävelijät häädettyä niitä turmelemasta? Kävin tänään lauantaina hiihtämässä Kasurilassa, siellä olivat ladut loistokunnossa! Jospa ne täällä Kuopiossakin kohenisivat kun lunta tulee lisää tulevalla viikolla (toivottavasti!).

  • Helmi Orvokki

    Mukava tarina, kiitos. Täällä Stadissa ei taideta hiihtää tänä talvena ollenkaan.

Jätä kommentti

*