Kukin kulkee omia latujaan noin niinkuin kuvainnollisesti. Mutta konkreettisesti ajateltuna onhan hurjasti helpompi hiihtää, kun on valmiiksi vedetyt ladut. Isossa yhteisössä, jossa kulkevia on paljon, on vielä sovittava minne ne ladut vedetään.

Nyt ne on vedetty, kiitos vetäjille! Hyviä ovat ja höylättyjä lähes päivittäin. Kelpaa suksin kulkevan pullistella. Kuka milläkin tyylillä etenee. Sana ”hiihtää” tuo mieleen hitaasti etenevän nautiskelijan (jollaiseksi itseni lasken). Voihan sitä hiihtää kadullakin kulkeissaan, silloin sitä vetää jalkojaan, laiskasti tai ihan tavan vuoksi. Ladulla pikakiitäjille on oma kaistansa siinä kahden latu-uran välissä. Heitä on syytä vähän väistellä, niin on vauhdikasta tuo suksinta.

Mutta hyvin sinne mahdutaan, kukin tyylillään hiihtäväiset. Kumma juttu, että kengillään hiihtävät kampeavat ainakin hiihtokauden alussa samoille urille hiihtäjien kanssa. Petosellakin koulutiet näyttävät kulkevan latuja pitkin, niin oli sankkana sakkia tuossa viikolla eräänä iltapäivänä kotia kohti tarpomassa. Tunsin itseni nössöksi, kun en mitään asiasta kommentoinut. Ovat nimittäin oppivaista sakkia lapset tuossa iässä. Olisi pitänyt. Tuskin olisin turpaan saanut. Nyt lopetan aiheen tämän näkökulman, ettei mene laturaivon puolelle.

Ne parhaat metsäladut ovat tietenkin Neulaniemessä. Sinne sammuu kaupungin hurina, kuuluu vain korpin raakunta ja lumen pehmeä tömähtely kuusten oksilta. Loppiaisena koin yllätyksen ladun päässä: Pilpan maja olikin auki! Ulkona leijaili taivaallinen tuoreen pullan tuoksu. Hyvin oli organisoitu kahvihetki ladun laadukkaan taittaville: yhdestä ovesta sisään, kahvi ja pulla kitusiin ja toisesta ovesta ulos. Koronaa ei näkynyt, vain vajaa kourallinen hyväntuulisia emäntiä ja ulkoilijoita.

Tervaruukin majan kohdalla nökötti kyltti: olemme suljettuna tämän hiihtokauden. Harmi. Kyllä nautiskelijoita olisi riittänyt molemmille majoille. Tervetuloa siis Pilppaan, sinne pääsee kengilläkin! Ihan tietä pitkin pihaan saakka. Ja lumikengillä metsiä pitkin. Jäätä pitkin luistellen toivottavasti jälleen keväällä, kunhan enimmät lumet ovat sulaneet. Kumma, että ne pullat maistuvat tuhannesti paremmilta kuin kotona leivotut!