LINTUTORNIN TYHJYYS

Käyn joka keväänä kerran lintutornissa. Vaikka en juurikaan tunne lintuja, enkä opi uusia vaikka kuinka yrittäisin. Ajankohta vierailulle sijoittuu jonnekin vapun ja äitienpäivän välille. Joskus törötän tornissa liian varhain, joskus myöhästyn. Ei sillä väliä. Keväinen aamuretki on vain niin mukava.

Tänä vuonna tein linturetken Keskimmäisen torniin äitienpäivän aamuna. Aurinko rojotti taivaankannella jo klo 5 kun herätyskello soi. Parkkipaikalla olin klo 7, kuten olin suunnitellutkin. Käki kukkui hullun lailla, henkeä vetämättä. Tien toisella puolen mölisi kaulushaikara matalaa kumeaa mölinäänsä.

Pitkospuut olivat vedenpinnan yläpuolella. Olin varautunut tulvaan kumppareineni. Puusillan alla vesi vavahti. Lieköhän sama piisami kuin jokunen vuosi sitten. Pellolla kirkui uljaskaulainen kurkipari. Torni oli tyhjä, kaiteelta lehahti lentoon kaksi lokkia, en tiedä mitä sorttia.

Myös järvi näytti linnuttomalle. Ainoastaan yksi silkkiuikkupari sousi vaiti vettä. Vastarannalla äkkämöi joutsenpari pesänsä ääreltä yläpuolella kaartelevalle yksinäiselle lajitoverille: Tämä on meidän reviirimme.

Äänetön ei järvi kuitenkaan ollut. Kaislikossa olivat linnut pesillään, ääniä kuului joka puolelta, voi kun tuntisin niitä! Tänä vuonna siis myöhästyin. Evästeekin jäi juomatta, kun unohdin kupin kotiin. Aurinko porotti yhä kuumemmin. Kohdistin kiikarini vielä oksakarahkan päällä parittelevaan lokkipariskuntaan. Rakkautta äitienpäivänä.

Pitkospuilla tuli vastaan maastopukuinen alan harrastaja.
– Oliko siellä lintuja?
– Tyhjä oli, tällä kertaa.

Kommentit

  • plokkariukki

    Pari viikkoa olit Leena myöhässä, siitä johtui hiljaisuus

  • Leena Raveikko

    Niin juuri. Kevät on vain sellainen vuodenaika, että pitäisi olla kännykässä tai kellossa sellainen hälyytystoiminta, että nyt valppeilla, SE tapahtuu. Muina vuodenaikoina on enemmän aikaa pähkäillä.

Jätä kommentti

*