LOMAODOTUKSET

Usean työssäkäyvän loman kynnyksellä hiljattain piirsi Savon Sanomien Toivonen oivallisen kuvan, jossa muori oli odottanut mansikkapiirakan kanssa jälkeläisiään käymään. Poika siihen asuntoautostaan, että kiitosta vaan, mutta ei nyt  joudeta. Mihin voi heittää jätevedet?

Kolahti. Kesä on täynnä odotuksia. Varsinkin meillä, joilla kesä kiteytyy yhteen ainokaiseen lomakuukauteen. Suuria odotuksia. Mitä suurempaa ihmismäärää odotukset koskevat, sitä suuremmalla todennäköisyydellä ne laimentuvat, typistyvät kompromisseiksi tai suorastaan hiipuvat.

Muumimammalta voisimme oppia paljon. Olivat asiat niin tai näin, kuinka persiillään hyvänsä, toteaa mamma: No.  Ja sitten löytyy ratkaisu. Ellei muu, niin ehdotus huviretkestä. Liina, kori, eväät ja sateensuoja mukaan ja retkestä tulee loistava. Elleivät luonnonvoimat ala kurittaa, mutta silloinkin mamma suhtautuu asiaan tyynesti ja keksii miten päästään sateensuojaan ihailemaan ukkosmyrskyä.

Muumimamma osaa elää tässä hetkessä perheessä, jossa poika on ikuinen seikkaillija, mies hajamielinen, joskus saamaton pohdiskelija. Mammalta löytyy sydäntä ja tilaa vaikkapa 24:lle orpolapselle, jotka hänen hotteisiinsa joutuivat. Muumipeikon kummallisista kavereista puhumattakaan. Osata pysähtyä hetkeen, se olkoon tänään alkaneen lomani motto. Nyt tähän aamuhetkeen, jonka viileys ei kuulu mihinkään aikaan. Ei kevään heräämiseen, joka vielä henkii sulaneen lumen kalmoa, ei syksyynkään, sillä luonto on kylläisen vihreä, metsäkurjenpolvet kukassaan. Hetkeen, jolloin kuu aamutaivaalla näkyy himmeänä, oikeasta laidastaan ohenneena. Omenapuun raakileet keräävät auringon, lehdet pidättävät hengitystään. Tämä on hetkeni nyt.

Kun ei odota ihmeellisyyksiä, voi olla tyytyväisempi. Riittää lyhyt kohtaaminen sukulaisen kanssa. Hetki pihaan pörähtäneen pojan tukanleikkuussa, kosketus. Kahvikupponen ystävän kanssa, huolten jakaminen. Joogassa on oppi, ahimsa, jonka mukaan ei tulisi tehdä pahaa kenellekään. Ei itsellekään. Suurten pilvilinnojen rakentaminen tietäen, että pettymys ne todennäköisesti kaataa, on pahan tekemistä itselleen. Muumimamma taisi tietää tämän opin. Ja olen lähes varma, että Positiivareiden perustaja Juhani Töytäri on muumimamman jälkeläinen.

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Kirjoituksesi sai sisäisen Muumimammani ja Myrskyluodon Maijani heräämään. Juuri noin elämä pitää ottaa: hetki kerrallaan ja mukautuen siihen kuin vesikasvi veden liikkeisiin. Mutta kuitenkin pikkuisen koko ajan napit vastakkain, varmuuden vuoksi. Pysähtelevää lomaa!

Kommentointi on suljettu.