LUE LEHTI!

syksyn lehdet ja lehdet (kuva: leenaraveikko)

Olen lukenut lehtiä viime viikot. Siis laskenut niitä kottikärryttäin. Ja kärryntäysiä on riittänyt. Miten lehtiä onkaan tänä vuonna valunut puista niin paljon? Oliko niitä ennätyksellisesti? Enpäs kesällä huomannut. Ilmeisesti sopivasti varjostivat helteistä oloa ja suloisesti kahisivat tuulenvireessä, näyttävästi kellastuivat ja punertuivat syksyn saavuttua. Ketään häiritsemättä.

Haravointi on mukavaa, kun sitä tekee pienissä erissä sopivassa säässä. Mutta nyt ei säätä ole pystynyt valitsemaan kun sadepäiviä on piisannut ja haravointia on riittänyt lähes jokaiselle poutapäivälle. On käynyt se homma jo työstä. Voisihan lehdet, tai osan niistä, jättää nurmikolle ”lannoitteeksi”. Mutta kun niitä on siellä lähes viisisenttinen kerros. Sellaisen alle kompostoituu hyväkin nurmi, myös se sammal, jota pihani pukkaa. Ja sitäpaitsi kantautuvat sisälle nuo kahisevat hyväkkäät.

Tämän syksyn löytöni on sahalaitainen koivun lehti. Tiedustelu toi tuloksen: pirkkalan koivu. Näitä erikoisuuksia en bongannut kotipihastani vaan Pyörön koulun nurkilta ja Puijonlaakson maisemista. Herkkiä ovat nuo ahveneväiset siirtolaiset.

Lehdestä toiseen. Luen paperisen päivälehden aamuisin, aamupala nielettää ilman sitä. Onneksi sellaista ei tapahdu kuin kaksois- tai useampipyhäisinä viikonloppuina. Silloin on otettava viimeksi tullut lehti ja ratkottava siitä sudokua, luettava tietovisa kysymyksetkin. Kukahan ne muuten laatii, kun joskus en tiedä vastausta yhteenkään? Sarjakuvista fingerbori on luettava, siinä on usein ovelia oivalluksia  perustuen sanojen monimerkitykseen. Tosin huumori on turhan usein alatyylistä. Jere palauttaa niin elävästi mieleen omien poikien nuoruusvuodet. Niin tosielämäntuntuista on tuon kaverin puuhastelu/laiskottelu kotona ja kavereiden parissa.

Paikallislehden lisäksi käyn muutaman kerran viikossa kirjastossa lukemassa Hesarin. Sivukirjastossa lukemista ei tarvitse edes jonottaa, kuten pääkirjastossa. Aika lailla samat valtakunnan uutiset löytyvät molemmista, olen ollut huomaavinani. Sähköisen lehden lukeminen ei houkuttele tippaakaan. Millä sitten kuivaisin tallin lattialta sinne sulaneen loskan ja sytyttäisin nuotion? Keväisin ja kesäisin lehden uusiokäyttöön löytyy muitakin mahdollisuuksia, kuten olen aikaisemmassa blogissani joskus kehunut (mm. biojätepussin askartelu ja kasvimaan käytävien vuoraaminen). Toivottavasti paperilehti on ja pysyy.

Kommentit

  • seija.hamalainen

    Haravointi on syksyn oma kuntoilulajinsa. Varsinkin kiertoliikettä vyötärölle ja selkäruodolle siinä tulee kiitettävästi.
    Olen totutellut digilehteen. Helppo ja nopea selata läpi, mutta lukeminen on ikävää. Moni juttu, johon voisi palata myöhemmin, jää tarkkomatta. Luen tietokoneelta, mutta kännykältä se tuntuu mahdottomalta.

  • Leena Raveikko

    niin, paperilehti tulee luettua melko tarkkaan, kun se lojuu koko päivän keittiön pöydällä. Ja onhan lehtipinon kantaminen roskiin sitten lopulta myös hyvää kuntoilua. Ilman kiertoja.

Kommentointi on suljettu.