LUMISADE HENGITTÄÄ

Lumisade sakenee suurin hiutalein. Kotonapäin tällaiset olisivat räntälämpäreitä, täällä puhdasta lunta. Pakkasta parikymmentä. Ei tuule, melkein voi kuulla lumihiutaleiden läiskähdykset neitselliselle hangelle. Metsän eläimet ovat yhä kätkössä lumen alla ja piiloissaan kivien ja kantojen koloissa. On vielä talvi, vaikka aurinko paistaa kirkkaasti. Hangella näkyy niukasti käpälien tallomia polkuja. Nyt lumisade hengittää keveämmin, hiutaleet harvenevat. Pysähdyn, ei kuulu mitään. Vain kohinaa pääni sisältä. Ei mitään.

Eilen, vai oliko se toissapäivänä tuli humisi lumoavasti Varkaanjärven kodassa. Pakkasta yli kaksikymmentä, kahvimukia pitelevät sormet jäätyivät. Kamiina oli pieni, kylmyyttä lämmitettäväksi liikaa. Humina sulatti ajatuksia, rentoutti ylämäkeä kiivenneet koivet. Sormiin lämpö ei päässyt. Niihin koski vielä monta kilometriä.

Yhtenä päivänä kuuntelin suksien ja sauvojen sinfoniaa pakkasenrapeassa lumessa. Hiihdimme peräkanaa tykkylumitaivaassa. Sinfoniassa oli tasainen rytmi, joka tyyssäsi Mustavaaran porokämpälle. Sisällä oli lämmin tuli. Ja kuuma tee termoksessa. Kädet lämpimät, suorastaan hikiset pitkän hiihdon jälkeen. Rukkaset olivat sisältä kosteat.

Täällä ei koskaan aikaisemmin ole ollut tällaisia tykkylumia viikolla 10. Ei koskaan näin paljon aurinkoa. Eikä koskaan näin hyviä latuja. Miten siis satuin tulemaan tänne juuri nyt. Ensimmäistä kertaa. Eihän tällaista ole olemassa!

Jatkan hiihtämistä Sarvijärven laavulle. Lumi on haudannut sen osittain alleen, kaivan istuinalustan takapuolen alle ja avaan eväsleivät. Kolme kuukkelia lehahtaa väijymään leipiäni lähikoivuun ja laavun katon reunalle. Ne hakevat osansa suoraan kädestäni, kynsien raapaisu tuntui hauskalle. Hiljaisia olivat, nuo evästoverini.

Kuuntelen hiljaisuutta ja katselen Pallakselle. Tunturi on udun peitossa, aurinko valaisee ujosti sen kuvetta. Hengitän hiljaisuutta varpaisiini saakka. Tällä energialla pitäisi jaksaa kevättä eteenpäin. Ei, hengitän vielä lisää, kevät on pitkä.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Kiitos aistimatkasta Lapin taikatunnelmiin. Kuvaus tunkeutui luihin ja ytimiin, silmänpohjiin ja varpaankärkiin. Olipa ihana reissu!

  • Leena Raveikko

    Ole hyvä. Minä ymmärrän hyvin lapinhulluja. Minäkin olisin jos Lappi olisi tuossa nurkan takana, tai korkeintaan tunnin ajomatkan päässä. Automatka sinne on puuduttava. Mutta palkitsee perillä!

Jätä kommentti

*