LUNTA – NAM!

(kuva: leenaraveikko)

Aamuni alkoi hyvin erähenkisesti. Vettä ei tullut. Putket jäässä. Kello viiden aamunpöppörössä ennätin jo mielessäni noitasta, että saan unohtaa teenkeiton. Enkä pysty pesemään hampaita. Enkä käydä vessassa. No, rituaalijooga tasoitti hengitykseni ja selvitti ajatukseni. Miten kauas onkaan kaupunki-ihminen etääntynyt luonnosta? Minullahan on piha täynnä vettä. Eikun kauhalla lunta kattilaan ja virta päälle sen alle.

Sain vettä. Tee maistui tosin hieman kummalliselle, pihalle. Olikohan siinä niitä pieniä lumihämähäkkejä, joita eräänä keväänä näin hangella? No, ainakin A- ja B-siedätystä flunssaa vastaan – toivottavasti. Hämärässä lumi onneksi näytti valkoiselle. Pihalla selvisi, että naapurilla on sama ongelma. Miten ihmeessä siellä kahden pikkuipanan aamupesut hoidellaan? Ei käynyt kateeksi. Lumen sulattaminen on nimittäin hidasta. Putket olivat siis jäätyneet jossain kauempana, ei omissa seinissäni. Ei kuitenkaan kunnallisen vesilaitoksen vastuualueella, se selvisi soitolla. Jossain siinä välillä.

Muistui mieleeni siskontyttö, joka söi lunta rukkaskaupalla päiväkodin pihalla.  – Hyi, se on likaista! – Ei saa, tulet kipeäksi! – Varo, koirat on siihen pissineet! Mikään varoittelu ei auttanu. Tyttö pisteli lunta aina ulkona ollessaan kielloista välittämättä.

Päiväkodin nohevat tädit päättivät antaa opetuksen. Lounasaikaan tytön lautaselle ilmestyi kasa lunta, ei muuta. Tyttö riemastui, lapioi lumen suuhunsa ja sanoi silmät kirkkaina: – Lissää!

Niin, ei kai se kovin likaista tuo lumi ole. On jo ilta tätä kirjoittaessani ja hyvin on aamutee pysynyt sisuksissani. Töistä tultuani avasin hanan ja ah, miten ihanalta tuo kohina kuulostikaan. Suorastaan musiikille. On se vaan hienoa, että saamme hanasta juomavettä, jonka voi nauttia siitä suoraan vaikka käsikoprasta. Salud!

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Näin vaalikuohunnan aikaan joku voisi kommentoida että “nykyinen eduskunta ja hallitus on päästänyt asiat sellaiseen jamaan, ettei köyhällä ole muuta kattilaan laitettavaa kuin lunta”.
    Ja lumen lailla tietenkin sulavat myös kaikki nyt kuultavat vaalilupaukset.

  • Leena Raveikko

    ja jäivät nuokin lupaukset kuulematta, kun en viitsinyt vaivautua tammimarkkinoille tuonne pakkaseen. Oliskohan tuolla ollut köyhälle tarjolla vaikka hernesoppaa? Liekö ollut markkinoillakaan ketään, kun muistelen, että jossain päin kaupunkia taas jaettiin ämpäreitä. Siellä kaikki!

Jätä kommentti

*