MASENNUKSEN HOITOA KOTIKONSTEIN

kahvi, pulla ja mielenkiintoinen kirja piristävät ihmeesti)

Mikä onkaan parempi vuodenaika lukea Kai Myrbergin kirjoittamaa kirjaa Vain porsaat ovat onnellisia Pohjois-Koreassa kuin tämä pimeän autio marraskuu. Kirjan sisälle pääsee hyvin, kun ympärillä ei ole värejä, iloisia ihmisiä, tuoksuja, musiikkia, mitään, mikä muistuttaisi elämän nautinnoista. Vain pimeää ja puolityhjiä katuja. Kuin Pjongjangissa.

Kirjaa lukiessani mieleeni palautuu oma viiden vuoden takainen matkani noille mannuille. Tiesin maasta jotain sinne mennessäni, mutta kaikesta kauheudesta ja ankeudesta huolimatta olin kuullut kehuttavan tuota matkaa: ”Paras ikinä tekemäni matka”. Totesin sen itsekin. Todellakin paras, samalla ihmeellisin, oudoin, valheellisin. Reilun viikon pituinen teatteriesitys. Kai Myrberg on tehnyt saman matkan ja lisäksi perehtynyt maan oloihin ja historiaan hyvin. Hän kirjoittaa avoimen kriittisesti, skeptisesti, valottaa ihmisten ruuan, vapauden, itsemääräämisoikeuden, rahan ja kaiken muunkin puutetta hyvin värikkäin sanoin. Eli hän kertoo jälkeenpäin kaikki ne ajatukset, joita hän ei missään nimessä olisi voinut ääneen ilmaista paikan päällä. Olisi tullut loppu matkalle ja suunta toisaalle: vankileirille. Kirja on niin makaaberi, että sitä on vaikea uskoa todeksi, ellei itse ole nähnyt samaa. Kirja ei siis ole mielialaa kohottavaa luettavaa, paitsi siltä osin, että huokaiset: Onneksi meillä on toisin. Valitse toinen kirja, jos etsit piristävää luettavaa.

Mutta kumma juttu, vaikka marraskuinen luonto on niin tummanharmaa ja tihkusateinen, pystyy metsäpolun lenkki kummasti piristämään. Olen ollut havaitsevinani, että Kuopiossa on ulkovalaistusta vähennetty, katulamput ovat kellertäviä, vähemmän valaisevia ja siellä täällä on myös täysin valaisemattomia kadunpätkiä. Missähän vika, kaapelitko poikki? Muistuu niin elävästi mieleen Pjonjangin öiset kadut. Katulyhtyjä ei siellä juurikaan ollut, eikä autojakaan, joiden hetkellisen valon turvin olisi pystynyt hahmottamaan edes hetkellisesti pienen palan tuota pimeää ihmemaata. Ai niin, eihän siellä saanutkaan kulkea ulkosalla omin päin. Bussilla vietiin paikasta toiseen, vaikka etäisyyttä olisi ollut vain korttelin verran.

Niin että mieltään voi kohottaa vaikka muistamalla sen, että asuu Kuopiossa ja Suomessa. Onpahan vapautta, kirjoja, internet, monipuolista kulttuuria ja liikuntamahdollisuuksia, ruokaa riittävästi ja terveydenhoitomahdollisuuksia ainakin kohtalaisesti. Elleivät nämä  riitä, voi marraskuiseen pimeyteen leipoa kotipullaa. Se auttaa! Taivaallinen tuoksu täyttää tuvan ja sylki herahtaa kielelle välittömästi. Suosittelen. Ei tarvita sähköshokkejakaan.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Jos ei noillä eväillä mieliala piristy niin sitten ei auta muu kuin coup de foudre = äkkirakastuminen.

Jätä kommentti

*