MASENTAVAA JOULUA!

Aika on kadonnut. Pysähtynyt. Hävinnyt suureen mustaan aukkoon. Kesä jäi tamppaamaan paikalleen, ottaa askeleen eteen, perääntyy taakse. Ruoho viheriöi, lampi käy riitteessä ja sulaa takaisin. Masentavaa. Mitä teen viime keväänä ostamilleni loskakelin luistosuksille? Ne olivat kerta kaikkiaan loistavat! Toimivat kevättalven sohjossa jäällä. Nyt ei ole edes jäätä.

No, ajatukseen paljaasta joulusta on pakko sopeutua, ei tässä mitään ihmettä tule tapahtumaan. Mutta tulisi edes pakkasta ja jäätä. Olisi upeaa luistella pitkin Kallavettä minne mieli halajaa. Siitä onkin vierähtänyt jo vuosikymmen, kun viimeksi kiersin Laivonsaaren luistimilla. Ei hassumpaa!

Mutta minne panen monet pakkastakkini naulakosta, kun en enää niitä tarvitse? Kontti tulee pullistelemaan talvivarusteista, tuskin niitä eskimoillekaan kovin paljon menee. Täytynee kaivaa varastosta takaisin kesäisiä vetimiä, työmatkapyöräilyssä hikoaminen on nimittäin vastannut saunassa käymistä. Entä ne kymmenen itsekudottua villapaitaa itsevärjätyistä villalangoista? Minne hittoon tungen ne, kun ei niitä ole voinut enää muutamaan talveen käyttää? Masennun lisää.

Ei ole monta vuotta siitä, kun kirjoitin kurkiaurasta, jonka näin joulukuussa. Nyt en ihmettele moista enää lainkaan. Vaikka sammakot kurnuttaisivat tapaninpäivänä, en hätkähtäisi. Kun en enää itsekään ymmärrä tätä aikaa. Miten opetamme lapsillemme vuodenajat: kevät kesä, syksy, sitten taas kevät  jne. Lehtipuiden lehdistä on meidän tarkistaminen mikä vuodenaika on kyseessä: onko lehti puussa vai maassa? Havupuitahan meillä ei pian enää ole.

Masentavaa, huolestuttavaa. Mutta emme mahda tälle ilmiölle enää mitään. Lappi tulee pullistelemaan hiihtohimokkaista talvisin, jos lunta ei riitä etelämmäksi. Ja joulu. Siihenkin on keksittävä lumen tilalle muita vetonauloja. Pimeyttä ja siihen lääkkeeksi kynttilöitä. Joululauluja veden loiskeen säestämänä. Joulupukin vettynyt olemus oven takana, siinä onkin pitelemistä, että pysyvät hynttyyt kuosissaan ja parta naamassa.

Niin moneen asiaan olen joutunut työelämässä sopeutumaan, pitääkö tähänkin vielä taipua? Anarkistisuus ei taida auttaa – tässä asiassa.

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Eiköhän Suomessakin vuodenaikoja tulevaisuudessa koeta. Täällä etelässä osa immeisistä on ollut tyytyväisiä lumettomiin syyskeleihin. Ainakin mitä olen kuullut. Lapissa oli paikoitellen ollut jo 30 astetta pakkasta. Ehkä pukin partakin vaalenee siinä kelissä.

  • porkkanan juuria

    Totta pakiset. Pakkasta on luvassa jo tällä viikolla ja lammet ovat sopivasti jo jääviltin niskaansa saaneet. Hieman kun viltti tuosta vielä vahvenee, niin luistimet esille ja nautiskelemaan!

Jätä kommentti

*