Painettu sana on yllättävän tehokas, kun se printataan oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Silloin se osuu maaliinsa.

Näin tapahtui 2½ vuotta sitten, kun maakuntamme mahtilehdessä julkaistiin muutama tehokas artikkeli itä-suomalaisesta puheterapeuttipulasta. Tällä reunalla Suomenmaata puheterapiaan pääsee vain ankarasti ja pitkään jonottamalla, vuosi ei ole mitenkään harvinainen aika. Monet saavat tyytyä lopulta lyhyeen terapiajaksoon, jotkut vain omatoimisen harjoittelun tueksi annettuihin ohjeisiin.

Artikkelit herättivät Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen. Ei tarvittu enää kuin virallinen reitti: puheterapeuttikoulutuksen suunnittelu, asian esittely opetusministeriölle ja Itä-Suomen yliopistolle. Vihreä aalto eteni, kerrankin.

Ja nyt ollaan tilanteessa, että puheterapeuttikoulutus todella alkaa Itä-Suomen yliopistossa ensi syksynä. Voimme huokaista: 6-7 vuoden kuluttua terapiaan pääsee tuskattomammin ja nopeammin. Kiitos kuuluu kaikille asiaan myötävaikuttaneille! Media oli todella tehokas sytyke tässä upeassa roihussa.

Mielenkiinnolla seuraan nyt median voimaa sopassa, jossa yritetään torpata vapaaehtoistyö Kuopiossa. Vertaisohjaajat eivät saa vetää vesijumppaa, kun ovat itsekin iäkkäitä. Voi hitto, sanon minä! Kaupungille ei kelpaa ilmainen työ ja kuitenkaan sen omat rahkeet eivät riitä huolehtimaan ikäihmisten fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista. Ei käy järkeen.

Minunkin pitää muuttaa omia eläkepäivieni suunnitelmia. Olin suunnitellut ulkoiluttavani vapaaehtoisena (vertaisena) vanhuksia, käyväni lukemassa heille mitä haluavat kuulla, vierailevani päiväkodeissa varamummona satuja lukien tai mitä hyvviinsä. Mutta ei tule kelpaamaan. Minähän voin tuupertua itse pyörätuolin kahvoihin, lukea läpiä päähäni enkä sitä, mitä ikäihmisille kuuluu lukea tai saada sairaskohtauksen keskelle lapsilaumaa. Ei käy järkeen ja mahdu tajuntaan. Yleisönosastossa asiaa jo paheksuttiin, hyvä se. Voisihan media tarttua tähänkin aiheeseen ja nostaa vapaaehtois(vertais)työn sille kuuluvalle jalustalle!