MIKÄ KIRJA?

… kysyi mies junassa Mikkelin asemalla. Häkellyin kysymyksestä, enkä osannut tokaista mitään viisasta pienen miettimisen jälkeen kuin: Hyvä kirja.

Olipa laimeasti ilmaistu, tyyliin: Ihan kiva. Kirja nimittäin oli helvetin hyvä. Se oli Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja kirjoista, kirjakauppiaasta, kaunokirjallisuusapteekista. Mies myi kirjoja ostajan tarpeisiin, tuskaan, vaivoihin, kirjoja mittatilaustyönä. Ajatus on herkullinen. Kirjassa on myös reseptiosuus: mikä kirja auttaa mihinkin vaivaan. Pieni kirjapuoti sijaitsee vanhassa proomussa, jonka köydet Jean eräänä päivänä irrottaa ja sen jälkeen alkaa hänen henkilökohtaisessa elämässään tapahtua käänne käänteen perään. Loistavaa!

Toinen samantyyppinen käteeni osunut kirja kirjoista on Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias. Olemattoman kituliaalla saarella on kirjakauppa, jonka kauppias myy lähinnä pokkareita lomalaisille. Kustantamon kirjamyyjä työntäytyy kerran hänen kirjakauppaansa ja sen jälkeen tämänkin lesken elämässä tapahtumat seuraavat toisiaan. Kirjat ovat vahvasti mukana kerronnassa. Ihan huikeaa!

Kirjoittava ystävä sanoi, että lukemalla 10-12 kirjaa vuodessa pääsee kuulemma paljon lukevien ihmisten kastiin. Eihän se ole kuin kirja kuukaudessa eikä aina sitäkään. Lukemalla enemmän on kirjabulimikko. Mutta tästä bulimiasta ei onneksi liho. On kutkuttavan ihanaa hypätä aamuisinkin johonkin toiseen (kirja)maailmaan, tutuksi tulleiden ihmisten tarinaan. Ennen kuin aloitan omani polkemalla mäkiset tiet työpaikalleni.

Minulla on muutama hyvä kirjavinkkari, paljon lukeva ystävä, joiden vinkit kirjaan allakan takasivuille. Kirjastossa kaivan nuo merkinnät esille, jos ei mikään kirja meinaa spontaanisti tarttua käpälään hyllyjen välejä kuljeskellessani.

Mielestäni kirjat ovat tarpeellisia, suorastaan välttämättömiä hengenkantimia. Mutta: lähikirjastomme hyllyjä on tyhjennetty. Onko valikoima pienentynyt? Vai rakennetaanko järjestelmää sen varaan, että kirjat kiertävät paremmin kirjastosta toiseen (poistettiinhan varausmaksukin)? Ja kirjastojen aukioloaikoja on kavennettu, kesälauantaisin avoinna ei ole enää edes pääkirjasto. Ja kesäinen kahden kuukauden laina-aika on poistettu.

Mutta muutos on tulossa: kerrassaan loistavaa on se, että lähikirjastomme muuttuu syksyllä aena aaki -kirjastoksi, sisään pääsee kirjastokortilla. Pitäkäämme tästä ilmiöstä hyvää huolta! Käyttäytykäämme sisällä asiallisesti!  Jotta ilmiö ei jäisi pelkäksi kokeiluksi.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    + + Merkitsin lukuvinkkisi muistiin, kiitos.
    + + mukava pohdinta kaikkineen, hyvä tietää kirjastoistakin

    – vähän se tuo paljon lukevan raja on, jos vain kymmenen kirjaa / a (elleivät sitten ole tiiliskiven paksuisia)

    • Leena Raveikko

      Niin muuttuu maailma. Ei enää junassa tai kahvilassa näe (paperista) kirjaa lukevaa ihmistä. Kyllä ovat älykkäät sähkölaitteet viihdesisältöineen sivuttaneet kirjat ja lehdet. Me keski-ikäiset (ja sitä vanhemmat) luemme vielä sanomalehtiäkin! Sitäpaitsi keksin viime kesänä miten sanomalehtiä voi kierrättää (muutenkin kuin lehtikeräykseen viemällä). Kasvimaan käytävät voi vuorata niillä, niin ei tarvitse niin paljon kitkeä kesällä. Luetaan vaan lehtiä ja kirjoja!

  • seija sanaleikkimökistään

    Elämä ilman kirjoja on teeskentelyä, vaikka en enää omassa hyllyssäni säilytäkään muita kuin sellaisia kirjoja, joihin voi palata uudelleen viiden vuoden välein. Jotka kestävät aikaa.
    Vaikka kuinka yrittäisi opetella lukemaan sähköistä tekstiä, se ei ole samaa. Siinä on nimittäin vieras tungettelija eli tietokone välissä. Ei tule suoraa yhteyttä kirjoituksen sisältöön. Aivankuin olisi (huono) tulkki välissä.

  • porkkanan juuria

    Omasta hyllystäni joutaisivat pois kaikki Sheldonit ja Mankellit, kirjat joista joskus nautin, mutta tiedän, että toista lukukertaa ei tule. Hermann Hessejä en vielä heitä (keräsin kaikki opiskeluaikana), sillä olen ajatellut, että olisi kiinnostavaa lukea niitä elämää kokeneena, kun nuorena kokemattomana ne niin suuresti viehättivät.

Jätä kommentti

*