MITÄ SEURATA LOMALLA?

tämän joutsenen elämällä on tarkoitus tänä kesänä (kuva: leenaraveikko)

Nyt kun Petosenlammen joutsenet ovat pelastuneet (perheessä on nyt viisi tervettä lasta), niin mitä seurata seuraavaksi? Koko kevään kiikaroin lähes päivittäin joutsenperhettä työmatkallani, sillä huoli oli suuri tämänvuotisen lisääntymisonnen suhteen. Välillä pesä oli tyhjä. Missä vanhemmat? Kerran emo makasi litteänä lättynä pesän päällä. Kuollut? Masentunut? Olin jo varma näädän uineen saareen ja syöneen suihinsa munat tai poikaset. Viime vuonna tällä pariskunnalla ei nimittäin ollut jälkeläisiä lainkaan ja oli todella surullista seurata niiden apeaa kellumista kesäisillä laineilla. Lohdutonta ja vailla tarkoitusta on elämä, viestivät  nuo kansallislintumme kehollaan. Suru oli suuri. Tänä kesänä sen sijaan perheonni kukoistaa.

Mitä seurata seuraavaksi? Kärsivällisyyteni ei riitä apilan varren venymisen tuijottamiseen, pilvien muotojen arvuutteluun, ei ohikulkijoiden tarkkailuun terassin kahvimukin takaa (tätä tulee tehtyä vain muualla, ei koskaan kotikaupungissa). Edessä on koko pitkä kesä ja laskeutuminen lomalle. Pitäisi sitä kesätekemistä olla. Tarkkailisinko säleverhojen lomasta naapureiden liikkeitä? Mutta kovin ovat vähäliikeisiä hekin. Tylsäksi voisi käydä kesäni.

Olen aina ihmetellyt ja ihaillut ihmisiä, jotka kykenevät perehtymään yhteen (pikkuriikkiseen) asiaan lähes koko elämänsä. Perhosiin, postimerkkeihin, sormustimiin, sikoihin. Olen kademielellä huomannut että tuo yksi asia tuo selvästikin sisältöä heidän elämäänsä. Antaa tavoitteita. Tuo hauskuutta. Johtaa mielenkiintoisiin kokemuksiin. Tuo joutsenten seuraaminen antoi minulle ensimakua tämänsortin harrastuksesta. Se toi kieltämättä iloa ja jännitystä paitsi itselleni myös työtovereilleni. Raportoin havainnot nimittäin joka aamu pukukopilla ja kahvipöydässä. Jospa keksisin itselleni vastaavan seurantakohteen tälle kesäkaudelle. Entä jos ottaisin leppäkertut. Etsisin niitä ja laskisin pilkkuja. Syksyllä voisin olla asian suhteen asiantuntija. Tai sitten käy niin kuin viime kesänä, en nähnyt kuin yhden leppäpirkon koko kesän aikana.

Ei, minun luonnollani ei tyydytä vain seuraamaan. Olen valmis heittäytymään kesään, sen värikkääseen virtaan, kuljettakoon viehkeä tuuli minut tilanteesta toiseen (ja pyyhkiköön samalla nuo liiat itikat pois maisemastani)  ilman vakavastiotettavia suunnitelmia. Loma, tässä olen, olen valmis! Juhannuksena kohotan sille lasillisen – sen jälkeen, kun olemme selviytyneet näytelmämme ensi- ja viimeisestä esityksestä.

Kommentit

  • Veikko Kastinen

    Kyllä luonnossa näytelmää piisaa, ja ruohonjuuritasolta katsottuna varsinkin.
    Luonnosta löytyy kaikki, mitä elämäksi kutsutaaan, samat elämät löytyvät sammakosta kuin ihmisestäkin, samaa farssia, draamaa ja komediaa.
    Otetaan Leena niille lasilliset.

  • seija sanaleikkimökistään

    Suosittelen seuraamaan sitä, mitä “nenä neuvoo ja kärsä käskee”. Eli aina sitä, mikä on milloinkin mielenkiintoista ja vetää puoleensa. Silloin kokee enemmän vaikka vähänkin hipaisten.
    Leppäkerttujen pilkkujen viilaaminen sopii joillekin, se heille suotakoon.

  • Leena Raveikko

    Kiitos Veikko ja Seija tukevista kommenteista. Antakaamme siis kesän soljua aistiemme läpi ihan omalla tahdillaan!

Jätä kommentti

*