Miten ihmeessä mummot selviävät tässä vaikeassa digitaalisessa maailmassa, jossa pian yhtään mikään ei ole ennestään tuttua? Kaikki on sähköistä, elämä täynnä säätönappuloita. Kun mummon puhelin pimenee, hätä saa sykkeen kohoamaan, kädet hikoamaan, pään huimaamaan. Mummolla on ikävä lankapuhelintaan. Joku nuorempi ymmärtää, että akkuhan siinä vetelee viimeisiään.

Mummo ei kuitenkaan ole ihan  eilisen teeren tyttöjä ja löytää uuden kyselemällä, kiertelemällä ja odottamalla ihan oikeasta kivijalkakaupasta. Mummo huokaa ja on tyytyväinen.

Mutta todetaan, ettei akkua voikaan liittää puhelimeen, vaikka kaikki numerot täsmäävät. Olisi liian riskialtis tämä sydämensiirto, voisi näyttö särkyä.

On siis ostettava uusi, koko puhelin, kaikki. Lapset, diginatiivit tietävät mistä, mikä, paljonko maksaa ja milloin puhelinkauppa on auki. Onhan se auki lähes yötäpäivää. Sinne. Kauppa on kuin valtava ostoskeskus, tavaraparatiisi, kaikkea saa mukaan ja verkon kautta kotiinsa. Mummo haluaa ostaa kaiken tiskin takaa, se onnistuu nytkin.

Mummo huokaa, kassissa on uusi puhelin, melkein kullanvärinen, tarjoushinnalla ostettu. Vähän tuo on isonoloinen, mummon on ostettava myöhemmin uusi käsilaukku. Mutta eihän tuo ryökäle toimi pelkän virran saatuaan. Se on rakennettava elämään. Onneksi diginatiivi jälkeläinen on vielä käden ulottuvilla ja osaa senkin. Hiki valuu, ilta vaihtuu yöksi. Laite päivittää, asentaa, lataa ja uudestaan ja uudestaan. Varmuuskopiot tehtävä, sim-kortti vaihdettava. Mummo väsähtää katsomaan näytelmää. Puhelin valvoo ja tekee työtä kaiken yötä.

Aamulla puhelin herättää, mummo hätääntyy, kun ei saa sitä hiljenemään. Sen se tekee vasta kahden tyynyn alla. Kaikki heräävät.

Mummo huokaa jälleen onnellisena uusi puhelin kourassaan. Kaikki ystävät ovat siellä panssarilasin alla, kuvat, viestit, koko maailma. Mutta pankkiin mummo ei pääse. On mentävä pankkiin kysymään että mikä avuksi. Mummo on siis yhä kusessa, diginatiivit ovat kaukana. Kyllä mummon on nyt vain itsenäistyttävä – vihdoinkin. Pankissa on jonoa ja mummo joutuu odottamaan. Sen mummo osaa oikein hyvin ennestään.