OLUTJOOGAA

Paikallislehti (Kaupunkilehti 4.3.17) kirjoitti uudesta urheilulajista, olutjoogasta. Ja pah. Nyt on kyllä leikitty yhdyssanaleikkiä sääntöjä tuntematta. Yhdyssanan pitää nimittäin tarkoittaa jotain, mielivaltaisia asioita ei voi absurdisti yhdistää. Samaan höpö-höpö tulokseen päästään vaikka perunatunnelmalla, lusikkatangolla, vellimeditaatiolla, hammashiihdolla jne. Olut on olutta ja jooga joogaa.

Aloitin joogaharrastuksen 14-vuotiaana Raittiustalon nuorisojoogassa. Liisa Moilanen ohjasi porukkaa hengitysharjoituksiin ja asanoihin lempeällä äänellään. Suuntaus oli hatha-joogaa, sitä alkuperäistä. Hatha-joogasta jokainen poimii omansa, yleensä nuoruusiässä keskitytään asanoihin, aikuisena hengitykseen ja myöhemmin meditaatioon.

Silloin elettiin 70-luvun alkua. Sen jälkeen on tullut jos jonkinlaisia kotkotuksia: voimajoogaa kehonrakentajille, saunajoogaa (ilmeisesti) suomalaisille, hotjoogaa masokisteille (on kuuma, et saa juoda etkä pyyhkiä hikeäsi) ja ilmajoogaa akrobaateille. Ilmeisesti tavallinen hidastempoinen hatha-jooga koetaan tylsäksi, tapahtumaköyhäksi.

Oletan, että kyse on siitä, ettei näiden uussuuntausjoogien sisäisesta maailmasta löydy mitään mielenkiintoista, keskittyminen omaan itseen, hengitykseen ja oman kehon tarkkailuun ei riitä.  He tarvitsevat actionia, videovirityksiä tyhjille kanavilleen. Oman itsen seura on yksinkertaisesti tylsää.

En usko, että oluella joogan pariin houkutellut tulokkaat (uroot, sillä vaikea on kuvitella, että olutjooga olisi naisille suunnattua) kauan viipyvät salilla, ellei sellaisena toimi kulmabaari. Uroksillehan on jo äijäjooga, eikö se riitä? Vai mitä mieltä olet?

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    jäänyt tuo paikallislehti lukematta – ilmaislehtenä ei tipu postilaatikkoon, luen kahviloissa ja kun tutut vinkkaavat

    – ensimmäinen ostamani kirja oli pieni sivistyssanakirja, mutta se toinen oli joogaa käsittelevä teos. Lueskelin aiheesta monen muun harrastekirjan ohella kirjastosta tätä aiemminkin ja opettelin muutaman liikkeenkin

    – joogaaminen ‘oikeaoppisesti’ vastannee samaa kuin monet eri ‘taistelulajit’, eli ne ovat tietyn uskonnon elementtejä, joita viime aikoina on länsimaissa karsittu ja harrastukset ovat ‘neutraaleja’ (varmaankin pakanoita).
    – Esimerkiksi islamisissa maissa otsan maahan kumartava asento on muistaakseni eräs asana, on nöyryyttä edistävä ja koettu hyväksi myös vatsalle
    – kukapa tuon oikean lajin tietää, mutta muistan erään iäkkään ‘kuminauhamaisen’ tädin, joka vanhoilla päivillään veti joogakursseja, joten nivelten ja mielen liikkuvuudelle jooga on ihmiselle hyväksi – eri muotoja sinänsä tunne – ja tuo olut kyllä vaikuttaa turvottavalta, mutta voi se kartuttaa liikepaikan tuloja … hyvä niinkin

    • porkkanan juuria

      Olet oikeilla jäljillä Eino. Idästä se jooga on lähtöisin. Joogaan pohjautuvat monet hyvät asiat länsimaissakin, mm. monet terapiamenetelmät. Joogaa voi harrastaa kuka hyvviinsä, ei tarvitse olla kuminauhamainen. Voi harrastaa istumajoogaa, kuten iäkäs äitini, ihan vaikka sängyn laidalta käsin. Kukin taipuu sinne minne taipuu, lootusistuntaan harvat.

  • Eino J. (maallikkona)

    eipä silti
    – noilla kaukomaiden seuduin osattiin panna olutta useita laatuja jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua, että saattaa tuo olutjoogaidea olla sinänsä kohdallaan, paikallaankin

  • Seija Hämäläinen

    Jooga ja olut ovat molemmat armollisen yksilöllisiä. Joogassa oma paras ääriasento on se, mihin keho ja mieli venyy.
    Oluenjuonnissa oma ääri löytyy kukkarosta ja vessakäyntien määrästä.
    Jooga hyväilee kaikkia sisäelimiä, olut maksaa, jossa sielu asuu asuu ainakin joskus.

    • Eino J. (maallikkona)

      Jep, lyhyt silmittely viittaa markkinointibuumiin
      – kauppa on edistettävä ja miksipä ei sivussa joogaakin, niin tulee liikuttua …. kun keksii hyvän jipon

      Wikipediasta bongasin: Varhaisimmilta, yli 10 000 vuotta vanhoilta viljelyalueilta Anatoliassa on löydetty merkkejä oluen valmistuksesta.

      Varhaisimmat dokumentit oluesta ovat peräisin Sumerista, jossa 4000 eaa. kuvattiin oluen juontia. Vanhin valmistusprosessin kuvaus on 3900-vuotias. Hammurabin laki sääti, että olutta ylihintaan myyvät ravintolanpitäjät oli hukutettava

      Kalevalan 20. runossa kerrotaan oluen raaka-aineiksi ohra ja humala sekä käymisen käynnistäjäksi mesiheinä. Oluen seppänä on Osmotar ja olutta tuottava jumala on Pellonpekko. Oluen merkityksestä kertoo se, että Kalevalassa kerrotaan oluenpanosta kaksi kertaa vuolaammin kuin maailman luomisesta.

      koetetaan kestee

    • Leena Raveikko

      Hmm… en tiennyt sielun käväisseen maksassakin. Itse asiassa en oikein tiedä missä se on. Muistan kuulleeni, että ihmisen kuollessa keho kevenee gramman tai sinne päin. Sielu? Mutta kun kirjoituskurssilla puolestaan sanottiin taannoin, että koko sielu-sanaa ei runoissa saa käyttää. Vanhanaikaista? Liian ylevää? Mutta eihän se ylevää ole, jos sen asumus on maksassa…

  • Porkkanan juuria

    Ja nuoren poikien ei tarvitse kalevalaa tutkia osatakseen panna kiljua. Meillä käyttivät sitä aikoinaan tuulikaapin komerossa.

  • Eino J. (maallikkona)

    Leenan innoittamana ostin nyky-joogaa käsittelevän kirjan viikonlopun lukukirjaksi.
    – Uuden tyylin uskonnollisuus näkyy siinä enemmän kuin aiemmin lukemissani alan teoksissa – edelleen, tai kaikesta huolimatta.

    Kirjallisuuden historiakirjassa (1933) kerrottiin arjalaisten vallanneen Indian ja luoneen kirjallisuuden kolmiyhteisine jumalineen. Jumalan poika kasvoi erään juoman avulla ja juomaa myös uhrattiin hänelle. Indialaisilla oli taipumus luopua elämästä mietiskelemällä ja tavoitella ‘pelastusta’ uudelleen syntymisen kierteestä askeettisella ruumiin kiduttamisella, kärsimyksillä, ja etsimällä henkistä yhteyttä – tavoittelemalla maailmankaikkeuteen – (ylijumalaan) liittymistä (tavoite on eräänlainen nirvana).

    – tuo olut joogassa liittynee meillä markkinointiin (mutta onko oluen vai uskonnon jää ratkaisematta, kulttuurissa sinänsä tyydytään vähään ravintoon, mitä kaloreiltaan olut ei ole), mutta olut saattaisi tietysti kaukaa hakien olla tuon jumalaisen uhrijuoman korvikekin.
    Mutta, palataan Minnan päivään

Jätä kommentti

*