Että tympii kuunnella ihmistä, joka itseänsä kehuu, haisee kuin hammasmätä. Nyt aion kuitenkin haista, kun savolaisena ja kuopiolaisena ylistän kaupungin pyöräteitä ja kevyen liikenteen väyliä. Hetti Rytsy puhui männä viikolla ihan asiaa Savon Sanomissa, kun ruoti kaupunkiliikenteestä puuttuvia vihreitä aaltoja piikkisin sanoin. Olen tismalleen samaa mieltä, hermo menee auton ratissa. Mutta kas, pyörälläpä on helppo puikkelehtia kaupungin rännikatuja ja kävelykeskustaa, puikahtaa virastosta verenluovutukseen, kirjastosta shoppailemaan. Eipä jarruta punavalot, kun oppii välttämään risteyksiä, jossa sellaiset edes on. Aikoinaan on ollut varaa räiskiä valotolppia kaikkiin mahdollisiin risteyksiin, sellaisiinkin kadunylityksiin, joissa ei edes liikennettä ole.
Pyöräilin alkuviikosta Turun saaristoreittiä, jota mainostetaan erityisesti pyöräilijöille. Pyörän päältä aistiikin parhaiten meren ja kesän tuoksut, auringon ja tuulet, maistaa metsämansikat ja mustikat tien poskesta, huomaa kuolleet kyyt ja päästäiset asfaltilta. Mutta saaristorenkaalta puuttuvat pyörätiet paria kapista pätkää lukuunottamatta. Moottoriliikenne heinäkuussa loma-aikaan hipoo Kuopion ruuhkahuippua. Sielläpä seassa sotket eteenpäin pyörälläsi henkiraasu kettingeillä.
Saariston yhteysalukset kuljettavat (useimmiten) ilmaiseksi saaristolaisten lisäksi turistit saarelta toiselle. Luksusta EU-tuella! Ollapa samanlaiset palvelut muillakin haja-asutusalueilla: ilmaiset kyydit bussilla tai tarvittaessa helikopterilla asutun alueen ja palvelukeskuksen välillä. Pitäisihän tasa-arvon toteutua täällä torpparisuomessakin.
Annan pienen vinkin: saaristokunnat voisivat hakea EU-tukea myös Saariston rengas -reitilleen. Saihan Pohjois-Espanjakin valtaisat tuet Camino de Santiago -polkunsa kiveämiseen. Kelpaa tänään siellä patikoivien pyhiinvaeltajien kävellä kivettyjä ja koristeltuja polkuja ja yöpyä kunnostetuissa lähes ilmaisissa majataloissa.
Kohtuus kaikessa kuitenkin, polkujen silottelussa ja pyöräteitten rakentamisessa. Annan omakehuni vapaasti haista, kun kuvailen nykyisiä Kuopion kevyen liikenteen väyliä, mutta siinä se piste saisi olla. Päättäjät saisivat unohtaa Länsirannan satakilometrisen tien reunustamisen pyörätiellä. Ja jos – luoja paratkoon -jollekin valtaa pitävälle on tullut samanmoinen ajatus Vehmersalmen samanmittaisen lenkin kyhäämisestä, niin nukkukoon ideansa yli. Se menee nimittäin överiksi. Jos nuo rahat on kuitenkin jo varattu, niin ehdotan, että ne lahjoitetaan Turun saariston vähävaraisille kunnille (mm. Naantali, Kustavi, Parainen, Rymättylä), heiltä rahoitus pyörätiehankkeeseen todennäköisesti puuttuu. Tiedä vaikka nimeäisivät reitin Kalakukko-kierrokseksi, noin niinkuin kiitokseksi tälle ehdotukselle.
Seija Hämäläinen
Ihailen pyöräilijöitä, jotka puskevat ympäri vuoden tuiskuissa ja tuulissa, helteissä ja pakkasissa. Heitä ei haittaa vaikka sataisi kaatamalla vettä tai nyrkinkokoisia rakeita. Vaikka tuiskun parsinneulat tökkisivät kasvoja, he polkevat pohkeet vinkuen lumipenkkojen läpi. Heitä ei haittaa autoilijoiden antamat kuravesisuihkut, ei mikään. He ovat vapaita kuin taivaan pyörät. Vahvat jalat, vahva mieli!