OMA PUOLUE

Valtakunnan jääräpäisin ja epärealistisin politiikassa kiinniroikkuja, Paavo Väyrynen perusti oman puolueen, kun ei muuta erikoista enää keksinyt. Ihan vain itselleen iloksi. Puolueen tavoite on sahata ainoalta jäseneltään oksa alta pois eli poistaa euro Suomesta. Eikö hän europarlamentaaarikkona hoksaa, että tämä puolueohjelma on ristiriitainen hänen työnantajansa intressien kanssa. Toiseksi tavoitteeksi sopisi johdonmukaisesti saada Suomi pois kokonaan EU:sta. Paavo, Paavo, onko sinulta unohtunut esi-isiemme ja -äitiemme oppi, että “kenen leipää syöt, sen lauluja laulat” ja ” sitä kuusta kuulmeinen, jonka juurella asunto”?

Minäkin haluaisin perustaa oman puolueen. Sen nimi voisi olla SLP (Suomen LuomuPuolue). Tavoitteena on lisätä luomuilua kaikilla mahdollisilla tavoilla: kierrättää kaikkea mahdollista ja mahdotonta, luopua kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta, olla tyytyväinen kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan ja iloita kaikesta mahdottomasta ja mahdollisesta. Jäsenkirjan saa jokainen, joka osaa aidosti hymyillä. Paljastan kyllä teennäiset hymyt ja kestohymistelyt. Jäsenmaksuksi riittää litra mustikoita, joista leivon piirakkaa jaettavaksi ilmaiseksi Kuopion torilla puolueohjelman mukaisten luomuilumietelauseiden kera.

Lahjoituksia otan vastaan mielelläni. Ensimmäisen viisinumeroisen summan lahjoitan edelleen  Kanttilan kulttuurikeskuksen perustamiseksi. Siinäpä tuplaantuu Lipposen lahjoitus. Kanttilan alakerran kulttuurikahvilassa jatkamme sitten mustikkapiirakan tarjoamista. Kahvilan ohjelmasta huolehtivat kahvilavieraat, jotka loihe lausumaan suloisia sanoja ilmaista piirakkaa saatuaan. Jokunen tyytyväinen asiakas huokuiluttaa haitariaan taustalla ja yksi äityy laulamaan kauniilla altolla viikon mietelauseita.

Niin, ja sitten seuraa se oman oksan sahaaminen. Herään tästä suloisesta unesta hyvin nukutun yön jälkeen, pentele myöhässä. Ilman aamupalaa hyppään kohmeiseen autooni ja tyhjäkäytän sitä monta minuuttia ennnen kuin syöksen sen moottoritien aamuruuhkaan vetoketjutekniikalla. Työni on tyhjänpäiväistä paperinpyörittelyä ja illaksi suuntaan sitten valtuuston kokoukseen. Sillä oikeastihan minulla on puolue, jonka leipää syön. Listalla on priorisointia. Kannatan urheilua, sille lisää tässä kaupungissa! Pesäpallostadionin rahoitus on jo kondiksessa, viis siitä, onko koko stadionille käyttöä. Kestonurmikentät ovat kesät talvet käytössä valonheitinten alla, hyppyrimäkiä neljä rinnakkain samalla mäellä, ehkä sinne mahtuisi viideskin. Pannaan se kohoamaan pilvirajan yläpuolelle! Ja uimastadion on saatava, sille mittava halli ilman muuta. Pääsevät mammat ja papat vesikävelemään viittä rataa rinnakkain. Niin, pitää priorisoida. Kulttuurille ei nyt heru viiden sentin vilaustakaan. Ei Kanttilan kulttuurikeskukselle, ei kulttuuriyhdistyksille toiminta-avustusta, ei tapahtumatukea kulttuuritilaisuuksille, teatteria pitää supistaa, löysät pois näytöksistä.

No niin, päivä tuli hyvin käytettyä. Sen päälle voinkin ostaa ystävänpäivän kakkupalan. Ihan keinotekoisesti makeutetun ja värjätyn, sellaisen, jonka päällä on joku pinkki muovihöppänä sydän. Hyvää ystävänpäivää!

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Väyrynen – Oksapoika, khihihi!
    SLP, ilmoittaudun siihen, missä lista kiertää? Onko niin, että poliittisen liturgian asemasta puhutaan mietelausein? Silloinpa ei tyhjiä löpistä.
    Tehdään ainakin osa siitä todeksi ensi kesällä torilla mustikkapiirakan ja mietelauseiden kera.

  • Leena Raveikko

    HUPS, olen jo esitäyttänyt listaa ja kuinka ollakaan, sieltä löytyi nimesi jo valmiiksi! Säästyt vaivalta! Tervetuloa!

Jätä kommentti

*