OODI PYÖRÄLLE

Janne Niiranen kirjoitti tänään tosi asiaa SS:ssa otsikolla: Pyöräily ansaitsee ylistyslauluja. Tässä yksi sellainen.

Sinä kaksipyöräinen jalkojeni korvike
virtaviivainen, tankosarvinen kulkupelini,
olet korvaamaton kapistus
kesästä talveen, keväästä syksyyn.
Ilman sinua olisin harmaa nuhjake
sisätiloissa kulahtanut ihmisenkuvatus,
unenpöppörössä työpaikalleni saapuva
nukkuneen iltarukous.
Mutta sinun kanssasi herään aamuun,
kevään liverrysten konserttiin,
herään nousevan auringon lämpöön
alamäkien vauhtihurmaan.
En sähköä sisuksiisi kaipaa
lataan yhteiset akkumme yöunilla,
lihakseni kaipaavat polkimiesi pyörivää liikettä
vastusta ja sen nostattamaa hikeä.

Iltapäivisin nautiskelen kanssasi
pyörätien vaihtelevuudesta,
mäistä ja lampienreunuksista.
Unohdan päivän tiukat tilanteet,
annan tuulen tunkeutua
anorakkini alle, sisään hihansuista,
kypäränkoloista.
Tuuletat vauhdillasi minut valppaaksi
vastaanottamaan illan riennot, toisen elämäni.
Sinä jalkajarruinen, vaihteeton retrokapistukseni
olet uskollinen, pyyteetön
aina palveluvalmis lähtemään
suuntaan, johon emäntäsi sarvesi suuntaa.
Suokoon Luontoemo sinulle vielä kilometrejä
tuhansin, yhdessä taitettavaksi.

Kommentit

  • seija sanaleikkimökistään

    Wautsiwau! Mikä pyöräilyn ylistys, ihan alkaa polkujalkaa kutkuttaa. Tämä pitää saada valtakunnalliseksi julistukseksi,
    Ja vielä kerran sanon: ympäri vuoden pyöräilevät ihmiset ovat SANKAREITA!
    Riemukkaita kilometrejä!

Jätä kommentti

*