OPI KIELI, KAKSI, TRES, CUATRO

Dificil? Si. (kuva: leenaraveikko)

Hitto vie, että uuden kielen oppiminen aikuisiällä voi olla tuskaista! Nyt kaduttaa, ettei minulla ollut mahdollisuutta alle viistoistavuotiaana altistua vähintään kuudelle kielelle, olisi elämä nyt helpompaa. Enhän altistunut itse asiassa yhdellekään savon murretta vieraammalle.  Koulussa tankkasin kuuliaisesti niitä, joita silloin opetettiin. Ainakin osaa niistä. Kuustoistakesäisenä sitten elämä muuttui. Koin altistumisen riemun kesätöissä leirintäalueen kioskilla. Siihen aikaan Suomen kesän täyttivät pakuillaan ja kuplillaan reissaavat saksalaisturistit. Sitten 17-vuotiaana räjähti tajuntani ja avartui maailmani, kun lähdin elämäni ekakertaa ulkomaille, kesätöihin Saksanmaalle. Kyllä tuossa iässä kieli vielä tarttui päähän. Melkein itsestään, aksenttia myöten.

Ammattilaiset tietävät, että kielenoppimisen otollisin ikä on 1½-4½ vuotta. Silloin lapsi imaisee kuulemansa kielen/kielet vaivatta. Tätä herkkyysaikaa jatkuu vielä murrosikään saakka, mutta siihen se sitten tyssää. Ja se on todettu! Poikani, 34v pohdiskeli hiljattain pikkuipanoiden kielenoppimislahjakkuuden johtuvan siitä, että tuossa iässä voi investoida asiaan (kielenoppimiseen) koko aivokapasiteettinsa, ei tarvitse vielä muuta pohdiskella: asuntolainoja, työelämän vinkuroita, oman elämän raamien ja sisällön  rakentamista. Onhan se varmaan niinkin, vaikka hieman kyllä epäilen.

Kansalaisopisto on sellainen paikka, jossa aikuiset, kyseisen herkkyysiän autuaasti ohittaneet, voivat yrittää opetella uutta kieltä. Suunnattomasti kunnioitan opiston opettajia, jotka jaksavat vuodesta toiseen toistaa samoja perusasioita itsensä saappaaksi tunteville opiskelijoille. Jotka hetken ymmärtävät, heti jo unohtavat, mutta silti sinnikkäästi kerääntyvät kerran viikossa yhteen silmät loistaen.

Miksi? No, kun kielen opiskelu on hauskaa. Viis siitä mitä opin, toivottavasti kuitenkin jotain. Joitakin (useita) vuosia tahkottuani ymmärrän jo jonkun sana Besame mucho -kappaleesta, espanjalaisuutisista asian sieltä täältä. Ja matkalla ollessani osaan jo tervehtiä maan tavalla. Jo näistä tulee tunne, että kyllä kannatti!

Niin, ja mitä kieltä kannattaisi opiskella? No arabiaa tietenkin. Sitä tarvitaan eniten täälläpäin, ei tarvitsisi joka käänteeseen tulkkia tilata.

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Elä muuta virka! Mitä hankalampi kieli, sitä lystimpää. minä olen rrrakastanut rrranskaa viitisen vuotta. Päämääräni on korkealla: 100-vuotispäivilläni puhun ja ymmärrän rrranskaa täydellisesti. Parfait!

    • Leena Raveikko

      Tottakai tavoitteita pitää olla. Minulla se on se, että laskevat minut Cafe Latino-Espanoliin, jossa kokoontuu mukavaa porukkaa espanjaksi yhdessäolosta nauttien. Nyökkäilen kun jotain ymmärrän, joskus solkkaan jonkun sanan muiden kuunnellessa kärsivällisesti. Juoda ja syödä jo onneksi osaan!

  • Eino J. (maallikkona)

    Niin se on, tekee vanhemmalla iällä erään tuttavani sanoin hyvää myös muistille – se että opettelee uutta.

    Luin joskus nuorempana jostakin, että tuo lapsen ulkoa oppimisen ikäraja on noin 11 vuotta. Tämän jälkeen aivojen oppimismekanismi muuttuu, ja se on aikuisten oppimista. Asiat opitaan päättelemällä ja järkeilemällä, eikä lapsen tapaan muita matkimalla. Monia muistiinpanemistekniikoita on kehitetty ilmeisesti tältä pohjalta.

    Tuo lapsen oppiminen liittynee noihin eläinlajien piirteisiin, että vanhemmat opettavat elämisessä tärkeät tiedot ja taidot ipanoille heti lapsesta alkaen – tai että lapsi oppii kaiken juuri tuon ikäisenä. Usein olenkin sanonut nuorille vanhemmille, että lapsille kannattaa puhua kuin aikuisille, eikä opettaa ensimmäisenä kielenä lätystelyä – ovat jo askeleen edellä kouluun mennessään (jos kohta, savo on hyvä kieli sekin kotona opittavaksi).

    • Leena Raveikko

      Niin, on se kumma juttu, että lapset imevät äidinkielen, kun vain heidän kanssaan jutellaan. Sääliksi käy nuo ipanat, joiden valveillaoloajasta aimo annoksen nielaisevat kaikenlaiset älykuvakännykkälaitteet sun muut. Silmät vie ja äidinkieli unohtuu…

  • Jari Holopainen

    Herkkyysaika on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Voisiko sen tarkoitus olla jopa sellainen, että ihminen oppisi vain yhden äidinkielen? Minua on kiinnostanut kielenoppiminen ja tai oppimattajättäminen siitä syystä, miten paljon siihen voi panostaa, mutta oppimistulos jää heikoksi. Toiseksi siitäkin syystä, miksi meillä opiskellaan niin paljon kieliä esim. yläasteella ja lukiossa? Se voi olla jo myöhäistä. Tiedä sitten, voiko kielenopiskelu olla riippuvainen menetelmästä – jos tässä iässä saati nuorempanakaan ei kunnolla opi enää jäljittelemällä, miten sitä voisi oppia?

    • Leena Raveikko

      Niin, sanotaan, että yhden kielen oppiminen kunnolla ensin on tarpeen, että oppisi sitten niitä muitakin. Tässä tarkoitetaan esim. maahanmuuttajia, on tärkeää, että maahanmuuttajalapset oppivat ensin oman äidinkielensä mahdollisimman hyvin. Jotkut heistä tosin väkisinkin oppivat monta kieltä (kun kotona montaa puhutaan). Jos ovat oppiakseen.
      Niin se vain on, että toiset oppivat ja toiset eivät. Kielipää, sellainen on kyllä olemassa. Joillakin se on, toiset taas oppivat asioita tekemällä, ei kielen avulla. Joillekin kielet vain tarttuvat paremmin päähän kuin toisille. Silti epäilen heitä, jotka lehdissä komeilevat kymmenen (tai useammankin) kielen osaamisella. Ihankohan oikeasti?

  • Jari Holopainen

    Kyllä se varmasti on mahdollista. Eräs englannin kielen sana on jäänyt erityisesti mieleen. Particularly, tarkoittaa erityisesti, varsinkin, etenkin. Suomalaisittain sen lausuminen on helppoa, mutta että englantilaisittain, ei kiänny.

    • Leena Raveikko

      Niin, ja kokeilepa: unfortunately, knowledgeable, anticipatory… kieli siinä solmuun menee. Voipi tehdä sillätavalla, että aloittaa sanan ja loput mumisee, niin varmaan tekevät muutkin…

Jätä kommentti

*