OSTIN KIRJOJA

kuva: leenaraveikko

Ostin kasan kirjoja, noita ihania kahisevia, lehteiltäviä, sivuja sisältäviä esineitä, joissa on kannet, sivunumerot ja jokaisella sivulla satoja kirjaimia peräkkäin siten, että niistä muodostuu tarinoita, runoja, tosijuttuja ja keksittyjä. Tuo kasa oli kassillinen. Ja maksoi euron.

Kirjastossa oli syyssiivous ja kirjoja jaettiin puoli-ilmaiseksi, ei vaan lähes ilmaiseksi. “Myyjä” kehotti ottamaan vieläkin enemmän, kassiin vielä mahtuisi. Joo, mutta kun ei pyörän kyytiin, eikä kotona hyllyihin. Tuon ostamani puolen hyllymetrin verran pitää nyt entisiä kirjoja kuljettaa pois, kirjaston ota vapaasti -hyllyyn musiikkiosaston oven viereen, mökkikylän kirjastoon tai kirppikselle.

Mutta nyt minulla on ihana kasa vielä lukemattomia kirjoja. Pinossa on runokirjoja, 70-luvun suosikkiani Risto Rasaa, naisen tuntoja avaavaa Anja Poriota, leikittelevää Jukka Itkosta, Pablo Nerudan oodeja. Löytyypä pinosta yksi Hotakainenkin runomuodossa. Perinteistä kunnioittaakseni poimin myös yhden Helena Anhavan ja Aale Tynnin. Noita kirjoja voin avata mistä vain ja lukea runon kaksi, mutustella ja pureskella, imeskellä ja mietiskellä. Poikkeuksen linjasta tekee tilkkutöitä esittelevä kirja, siltä varalta että joskus vielä innostun ompelemaan tilkkukirstuni kankaanpaloja yhteen. Yksi kirja lähti mukaani yhdessä lapsenlapseni kanssa luettavaksi, siinä tyyppi löytää onnenapilan ja tulkitsee kaikki vastoinkäymiset onnenkantamoiseksi. Opettavaista, kyse on siis vain näkökulmasta. Sopii mummin kirjavarastoon hyvin.

Ja muutama romaani matkalukemiseksi. Eipä tarvitse huolestua, jos kirja unohtuu junaan (näin on tapahtunut jo ainakin kaksi kertaa). Itse asiassa voin rauhassa kirjan luettuani unohtaa sen kahvilan pöydälle tai hotellihuoneeseen. Ihan minne vain. Tsehovin novellit tosin voin palauttaa kirjahyllyyni, ne kestävät uudelleenlukemisen.

Kirjat ovat superjuttu! Illalla viimeiseksi luen muutaman sivun unilääkkeeksi, aamulla ennen töihin lähtöä – kun olen virkeimmilläni – luen aamuseitsemän uutisiin. Sitten on pakko lopettaa ja lähteä ja jättää kirjaystävä yöpöydälle odottamaan seuraavaa tapaamistamme. Mutta mieli on pirteä, kun sain aamutuimaan piipahtaa jonkun toisen elämässä ennen oman päiväni pyörteitä.

Kommentit

  • seija hämäläinen

    Ylistys kirjoille kosketti kaikkia aisteja. Ja minä kun yritän päästä entisistä eroon antamalla niitä pois / unohtelemalla junaan / POLTTAMALLA / yrittämällä uskotella itselleni että ne ovat vain paperia / eivätkä minun kirjani ole ainoita kappaleita maailmassa / kirjastot säilövät kirjat puolestani / sähköinen kirja on kätevä ja luontoa säästävä. Mutku sinä muistutit kaikesta, mitä kirjat ihmisille lahjoittavat ja merkitsevät.

  • porkkanan juuria

    Mutku…. mitä on hylly ilman kirjoja…. mitä on matka ilman lukemista….. tyhjä hetki ilman matkaa toisen ihmisen maailmaan, vaikka kuinka eriskummalliseen… Mutta oikeassa olet, Seija, ei kirjoja tarvitse itse säilöä. Riittää kun on avain säilöön, josta niitä tarvittessa löytää.

Jätä kommentti

*