SOTE – ONNELA VAI MANALA

Eipä ole tarvinnut tässä viime aikoina teatteriin menoa suunnitella kun on saanut seurata sote-draamaa olohuoneen sohvalta. Draamassa, tai oikeastaan farssissa oli välillä tragediankin piirteitä, kun pääministeri uhkaili, että minäpä menen huomenna kertomaan isille, etteivät muut leiki minun kanssa minun säännöillä. Isi tulee ja hajottaa koko hiekkalaatikon! Valtakunnan hiekkalaatikolla tuntui nimittäin olevan useita omaehtoisia, voimakastahtoisia leikkijöitä, yhteisleikistä ei […]

Lue lisää

RIKKAITA OVAT NE, JOILTA PUUTTUU VÄHÄN

Verokalenterit ilmestyvät taas, varmemmin kuin lumi marraskuussa. Ketä kiinnostaa? Paljon tienaavien tulojen vuosittainen julkaiseminen voi tyydyttää jonkun kansalaisen uteliaisuutta. Mutta kun häntänä tulevat kateus, katkeruus ja vielä omanarvon lytistyminen, niin mitä mieltä moisen tilaston julkaisemisella on? Haluavatko rikkaat itse tulonsa julkisuuteen? Tuskin heiltä edes kysytään. Vaikka savolaisia olemme ja suorasukaisuus kuuluu heimovereemme, niin tulojahan ei […]

Lue lisää

MIKSI LAPSEMME EIVÄT OPI PUHUMAAN

Uutiskynnyksen ylitti vihdoin havainto siitä, että lapset eivät opi puhumaan, koska vanhemmat ovat mieluummin somessa kuin vuorovaikutuksessa leikki-ikäisen taaperonsa kanssa. Olen vain odottanut, että tämä pommi poksahtaa. Nyt minusta tuntuu kuitenkin, että kyseessä oli vain uutispiikki, joka ei poikinut sen kummempaa. Olen ollut huolissani asiasta jo kauan. Visuaalisen aistimaailman osuus lasten elämässä on kasvanut mittaan […]

Lue lisää

PIMEÄÄ VALOA

Lainaan otsikon professori Antero Takalolta, jota kuuntelin viime lauantaina Kuopion kirjastolla. Kuuntelin ja henkeäni pidättäen katselin maagisia valokuvia kaamoksen kuunvalosta Lapista ja muista asumattomista maisemista. Muutama kuva oli otettu täysin pimeässä ja niitä oli valotettu jopa 20 minuuttia! Pimeyskin muuttuu valoksi tuossa ajassa. Tosin valokuvaaja voi päästä hengestään odottaessaan hangessa kovassa pakkasessa hypotermian rajoilla sopivaa laukaisuhetkeä. Moisia mielenmaiseman […]

Lue lisää

PIENI ON HUIPPUA!

Pistäydyin viikko sitten Montenegrossa, tuossa piskuisessa Inarin kunnan kokoisessa Balkanin valtiossa. Vuoristoinen maa on yhtä huippua, sekä konkreettisesti että symbolisesti: serpentiiniteiden kuvioittamat asumattomat vuorten kyljet, puustosta paljaat huiput, alarinteiden mänty- ja pyökkimetsät, syklaamien levittäytyminen lehtoihin ja yrttien (minttu, salvia, timjami) syksyinen tuoksu. Yhtä lailla elämyksiä antoi Skadarjäven kansallispuisto. Ruovikkoisella järvellä, Balkanin suurimmalla, bongasin mm. kuningaskalastajan, jalohaikaroita, […]

Lue lisää

OMENALIHAVUUS

Olen aloittanut omenalihavoitumisen. Omenoita kellistelee makeantuoksuisena mattona maassa ja puussa, on sekä räksien aloittamia terävine nokanjälkineen että jäniksenkalttamia karoja, on matosia, mätisiä, rupisia, mähösiä (uusi lajike!). Ja aivan sattumalta jokunen tervekin yksilö siellä seassa. Olen säilönyt noita pyöreitä palleroita sankosotalla yömyöhään mehustamalla, hilloamalla ja kuivaamalla. Ja luoja paratkoon syönyt. Olen syönyt niitä raakana, uunissa paistettuina, piirakassa ja ilman. Olen […]

Lue lisää

TYÖJOOGAA

Loppukesän kiihkeä mielenmaisema rauhoittuu taatusti tyrnimeditaatiolla. Tyrnirykelmien lypsäminen sormituntumalla pensaasta alkusyksyn auringonpaisteessa, punarinnan vahtiessa puuhiani naapurin vattupuskasta on suloista hermolepoa. Saan päästää ajatukseni ajelehtimaan ilman että ne mihinkään törmäisivät. Syystöitten äänet kuuluvat himmeinä taustalla, aistin vain pyöreäntahmeat marjat sormissani ja sangon niiden alla. Alimmat oksat lypsän istualtani puskaan piiloutumalla. Saan taatusti olla yksin. Meditaatiohetkestäni kertoo vain pyörä pellon […]

Lue lisää

ELÄMÄNKUU

Elokuussa ei tehdä sanoja. Elokuussa eletään kiihkeästi, tehdään mehuja ja hilloja, pakastetaan ja kuivataan. Tämän vuoden elokuun kiihkon aisti pilvettömältä taivaalta ja kevyestä hienhajusta vattupuskien risukossa, sitä viilensivät puolestaan uintilämpimät vedet. Elon kiihkeys kohosi kymmenenteen potenssiin, kaikin tavoin. Työntäyteiset päivät kaatuivat seisaaltaan uneen iltaisin. Sanoja ei ollut. Eikä niitä kukaan kaivannutkaan. Elokuu on täynnä elämää. Kesän […]

Lue lisää

TUKANLEIKKUUTERAPIAA

Miten tukan leikkuu onkin niin mukavaa. Siis sekä leikkaaminen että leikattavana oleminen. Aloitin harjoittelun jo alle kouluikäisenä kun kynin kynsisaksilla pikkusiskoni pehkoa. Jälki oli iänmukaista, en muista kuitenkaan saaneeni selkääni. Kahden poikalapsen äitinä olen joutunut hiomaan taitoani. Kerran erehdyin viemään esikoiseni parturiin ja kerta jäi viimeiseksi, kun parturiparka nirhaisi pojan korvaa. Kuopusta ei tarvinnut edes viedä, olin […]

Lue lisää

ISTUKKA VAI TABLETTI?

Syntyy lapsi hehkulamppujen alle instrumenttien kilistessä, parkaisee. Alku on upea. Sitten tulevat jälkeiset – ehei istukkaa, vaan langan päässä tabletti! Näin syntyvät digisukupolven vauvat, diginatiivit. Tiesivätkö tabletille nimen antaneet kuinka osuva nimi onkaan. Onhan tabletti paitsi lääke, myöskin alusta, ruoka-alusta, kasvualusta elämälle. Niin ovat aikamme lapset sinut digilaitteiden kanssa. Eipä ole Kurjalan perukoillakaan niin pientä […]

Lue lisää

ONNIBUSSILLA ONNELAAN

Puoli vuosisataa sitten matkustimme Jääskeläisen autolla mummolaan Kuopiosta Pielavedelle Molkanjärven tiehaaraan. Kaksituntinen matkanteko mutkamäkistä tietä bensankatkun yhtyessä linja-auton takaosasta tuuppaavaan tupakansavuun, oli yhtä kärsimystä. Oksetti jo Haminalahdessa. Mummon antamat oksetuksenestokonstit (napin imeminen ja kantapäiden pitäminen ylhäällä irti lattiasta) eivät auttaneet, vaan yökötysryöppy piti purkaa tavallisesti Talluskylän kaupalla, matkan puolivälissä. Huono olo helpotti viimeistään lopputaipaleella ukin […]

Lue lisää

OMA KEHU HAISEE

Että tympii kuunnella ihmistä, joka itseänsä kehuu, haisee kuin hammasmätä. Nyt aion kuitenkin haista, kun savolaisena ja kuopiolaisena ylistän kaupungin pyöräteitä ja kevyen liikenteen väyliä. Hetti Rytsy puhui männä viikolla ihan asiaa Savon Sanomissa, kun ruoti kaupunkiliikenteestä puuttuvia vihreitä aaltoja piikkisin sanoin. Olen tismalleen samaa mieltä, hermo menee auton ratissa. Mutta kas, pyörälläpä on helppo […]

Lue lisää

ISÄLTÄ TYTTÄRELLE, ÄIDILTÄ POJALLE

Maton kutominen ei ole taitolaji. Sen kun viskelee sukkulaa vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle. Ja polkaisee välillä. Samalla saa ilmaisen hartiajumpan (ja reiät kannikoihin, jos ei huomaa varautua). Maton kutominen on kierrätystä parhaimmillaan: vanhat lakanat, T-paidat ja farkut saavat uuden habituksen kiivaan hartiaheiluttelun  seurauksena. Kierrätys on in, samoin jumppa, mutta maton kutominen ei ole in. […]

Lue lisää

LOMAODOTUKSET

Usean työssäkäyvän loman kynnyksellä hiljattain piirsi Savon Sanomien Toivonen oivallisen kuvan, jossa muori oli odottanut mansikkapiirakan kanssa jälkeläisiään käymään. Poika siihen asuntoautostaan, että kiitosta vaan, mutta ei nyt  joudeta. Mihin voi heittää jätevedet? Kolahti. Kesä on täynnä odotuksia. Varsinkin meillä, joilla kesä kiteytyy yhteen ainokaiseen lomakuukauteen. Suuria odotuksia. Mitä suurempaa ihmismäärää odotukset koskevat, sitä suuremmalla […]

Lue lisää

AAMUJOOGASTA AVOIMEEN PUUTARHAAN

Sunnuntaiaamun jooga mökkikylän lammen rannalla. Lokit rääkyvät luodolla, aurinko kurkkii pilven takaa pitkän piilossaolon jälkeen. Aurinkoiseen paikkaan syntyy lämmin läikähdys, siinä on suloista venytellä aamujäykkää ruotoani. Ohjaajan ääni on levollinen. Sivutaivutus, niskan pidennys, alasvenytys. Rankani oikenee, pienet tiedostetut liikkeet tekevät ihmeitä. Juhannuksen jälkeen vietettiin ensimmäistä kansainvälistä joogapäivää. Intiassa tuhannet ihmiset asanoissa, samalla aukiolla. Uutisissa  tätä […]

Lue lisää

KIRJATERAPIAA

Mummot puhuvat vaivoistaan, lapsenlapsistaan ja säästä. Minä en taida puhua niistä mistäkään. Puhunpa kirjoista. Nyt kun katselen akkunasta itätuulen viistoittamaa sadetta istuen satulatuolilla (tavallinen kivistää selkää), nyhtäen nuttuni pieluksesta lapsenlapsen hyvästelystä tarttunutta räkää. Nyt on hyvä paneutua kirjoihin. Tästä kesästä tulee varmaan hyvä lukukesä. On niin märkää, että kaikkeen säähän tottunutkin jo luovuttaa ja ripustaa […]

Lue lisää

YLISTYS LENTOPALLOLLE

Löysin laatikostani kauan sitten kirjoittamani oodin lentopallolle, jossa mm. näin: … Lentopallo, sinä kirvoitat meistä kesäiltojen ilot ja kiroukset kohti lintujen siiveniskuja. Viekoittelet meidät ilta illan jälkeen tälle verkon halkaisemalle kentälle… Näin se on, tänäkin kesänä. Veri vetää kentälle, jossa hanskat käsissä ja lämpötakit niskassa iskemme tuota maagista palloa. Maaginen pallo on siksi, että se […]

Lue lisää

VALOKUVAAMISEN TURHUUS

Lehdessä on viikon kuva: tyttö heittäytyy selälleen veteen Intian yli 45 asteen helteessä. Kuva on selvästi käsitelty, tytön hiukset ovat kuivat, vesi ympärillä aseteltua. Mistä voi enää nykyisn tietää mikä kuva on aito? Ei yksinkertaisesti yhtään mistään. Menin syksyllä digikuvauskurssille, sillä halusin oppia tuntemaan digikamerani paremmin. Automaattiasetukset ovat ihan jees, mutta sisälläni sykki yhä vanha […]

Lue lisää