Minua keitättää Kuopion kaupungin rakentamisen politiikka. Savon sanomat uutisoi 27.4.22 lähes koko aukeamalla ison kuvan kera siitä, että jälleen kerran rakentamisen suunnittelu meni pieleen. Savilahden kallion sisään louhittava tapahtumakeskus tuleekin lähes kaksi kertaa niin kalliiksi kuin alun perin ajateltiin, nyt se on jo 45 miljoonaa, mikä tuskin on edes lopullinen summa. Kuntalaisten rahoistahan tässä ruletissa […]
Radiossa puhuttiin: Jos olisit puu, mikä puu haluaisit olla? Haastateltava sanoi: koivu. Miksikähän puuksi minä päätyisin? Enpä ole moista miettinyt. Koivikko on kieltämättä hieno. Lempikoivikkoni avautuu polulta noustaessa Tervaruukilta Vuorilammille. Rungot olivat aikoinaan henkeäsalpaavan vitivalkoiset, mutta nyt ne ovat jo harmaantuneet. Kuten minäkin. Muistan kuulleeni, että jossain päin on pesty koivujen runkoja. Oliko se jossain […]
Oli pakko kurkata allakkaan ja laskea sormilla: kyllä, hiihtokuukausia on takana jo neljä, 2.12 se alkoi. Silloin pohjasin sukset ja koehiihdin ne läheisellä Petosen ladulla. Ja siitä lähtien on hiihtämistä riittänyt monenmoisilla laduilla ja sitä jatkuu yhä. Kuopion latujen ylläpitäjiä on kiittäminen, latukoneet ovat olleet esimerkillisen ahkerassa käytössä. Jos ei nyt aamuseitsemästä lähtien niin puoleen […]
Tässä helvetillisessä maailmantilanteessa muistui mieleeni ukranalainen kansansatu, joka kuului jälkikasvuni lempivalikoimaan jossain vaiheessa. Sadussa ukko pudottaa metsällä ollessaan rukkasen ja siihen ahtautuu asumaan metsänelävä toisensa jälkeen. Kohteliaasti kysyvät vuorollaan: Saanko tulla asumaan. Aina saa. Rukkanen jo natisee liitoksissaan, kun ukko huomaa pudottaneensa rukkasen. Koira avustaa etsimisessä. Ja kyllähän koira rukkasen löytää ja äityy haukkumaan, kun […]
Luen paperisia kirjoja, jotka haen kirjastosta ja jotka kahisevat, tuntuvat käsissä tutun neliskulmaisille, tuoksuvat painetulle paperille, joskus hyvinkin vanhalle. Nyt olen yrittänyt kuunnella äänikirjaa, kun kirjaston ilmaiseen äänikirjaosastoon oli ilmestynyt Pirkko Saision Passio. Lukijan (joka samalla on kirjan kirjoittaja) ääni on paras mahdollinen maagiseen tarinaan, joka polveilee ja risteilee Euroopan historiassa arvokkaan kultaisen jalokivikorun vanavedessä. […]
Ennen heitä sanottiin paperinpyörittäjiksi. Mikä mahtaa olla nykytermi, kun niitä papereita ei nykyisin enää juurikaan ole. Meinaan niille lukuisille väliportaan johtajille, joita on jokaisessa (suuressa) organisaatiossa lukemattomia. Oli aluevaalit ja nyt rakennetaan kiivaast aluevaltuustoja. Lisää johtajia eri kokoisiin kenkiin. Marita Tiihonen kirjoitti näkyvästi ja osuvasti artikkelin: Edessä on suuri johtajaruletti (SS 31.1.22), artikkelin höystönä himmeli, […]
Oletko sarjanisti? Minä olen. Kun bongaan mielestäni hyvän TV- tai areenasarjan, en pääse siitä irti millään. Se on kuin koskematon suklaa tai lakupussi pöydällä. Jokainen jakso on ehdottomasti katsottava ja sarjan henkilöistä tulee lähes omaisiani. Niin läheisiksi he tulevat. Vuosien varrella koukutussarjoja on ollut paljon, sairaalasarjat ovat olleet erityisessä suosiossani. Johtunee varmaan (entisestä) työstäni. Muistaakseni […]
Kukin kulkee omia latujaan noin niinkuin kuvainnollisesti. Mutta konkreettisesti ajateltuna onhan hurjasti helpompi hiihtää, kun on valmiiksi vedetyt ladut. Isossa yhteisössä, jossa kulkevia on paljon, on vielä sovittava minne ne ladut vedetään. Nyt ne on vedetty, kiitos vetäjille! Hyviä ovat ja höylättyjä lähes päivittäin. Kelpaa suksin kulkevan pullistella. Kuka milläkin tyylillä etenee. Sana ”hiihtää” tuo […]
Se on edessä uusi vuosi ja sen myötä uuden vuoden kemut. Sus siunatkoon ! Joulun ajasta poliisi totesi mediassa, että olipas se rauhallinen. Niinpä. Me suomalaiset tarvitsemme pelotteet (korona), kunnon karanteenit, ravintolarajoitukset ja muutkin estot (koronapassi) sekä kivistävän pakkasen, että pysymme aisoissa juhlimisen suhteen. Tarina ei tosin kerro, oliko kotihälytyksiä sitten enemmän. Kai sen jossain […]
Kyllä ne sieltä tulevat, Kuopion hiihtoladut. Mutta ei vielä. Naapurikunnassa jo hiihdellään ja meilläkin pientä ympyrää Puijolla. Muutaman kerran olen ohikulkiessani seurannut tuota suihkintaa ostoladulla, ei ole tehnyt mieli mukaan. Tässä odotellessa minulla oli tilaisuus päästä Lappiin kaamokseen ja mainioille laduille! Olen käynyt Lapin kaamoksessa vain pari kertaa aikaisemmikin kymmeniä vuosia (!) sitten. Siispä koin […]
Mikä onkaan parempi vuodenaika lukea Kai Myrbergin kirjoittamaa kirjaa Vain porsaat ovat onnellisia Pohjois-Koreassa kuin tämä pimeän autio marraskuu. Kirjan sisälle pääsee hyvin, kun ympärillä ei ole värejä, iloisia ihmisiä, tuoksuja, musiikkia, mitään, mikä muistuttaisi elämän nautinnoista. Vain pimeää ja puolityhjiä katuja. Kuin Pjongjangissa. Kirjaa lukiessani mieleeni palautuu oma viiden vuoden takainen matkani noille mannuille. […]
Kuopiossa rakennetaan, kaivetaan, juntataan paaluja, jyrätään betonia ja nostellaan seinää seinän päälle. Kuin viimeistä päivää. Uusia asuntokeskittymiä ilmestyy kuin tatteja syksyllä. Puijokuppee hahmottuu jo betoniseinineen Kuopiohallin, radan ja moottoritien tiukkaan puristukseen. Entisen sairaanhoito-oppilaitoksen tontti on rakennuksenalkuja täynnä, yksi niistä muistuttaa järkyttävää itäsaksalaista lähes kilometrin pituista neuvostomallista hotellia Itämeren rannalla ja nyt keksittiin, että Savilahteenkin tarvitaan […]
Teatterilippujen varaaminen ja ostaminen on tullut hankalaksi, tai haastavaksi, kuten nykyään tavataan sanoa. Aikaisemmin liput sai kätevästi torin alta Apajan infopisteestä, mutta nyt se(kin) on lakkautettu. Jos olet aikeissa mennä teatteriin itseksesi, ei lipun saamisessa ole ongelmaa. Sen kun menet mihin pisteeseen tahansa ja ostat lipun. Se on siinä. Mutta jos haluat mennä porukalla, tulee […]
Kuopiossa oli Armas-festivaalit, kuka huomasi? Ikäihmisille suunnattu festivaali, joka jalkautui vanhuspalveluyksiköihin, asukastupiin ja kirjastoihin. Festivaalin teema oli Oodi ikääntymiselle. Siis ylistyslaulu iälle, sen tuomalle elämänkokemukselle ja yhdessä kokemiselle . Minulla oli kunnia olla mukana toteuttamassa tuota festivaalia. Kirsi Rönkkö kulttuuripalveluista oli koonnut mukaansa pienen porukan: virtuoosi Antti Raekallion, kitaristi Jonen, yhteisötaitelija Tiina Vertaisen ja minä […]
Tulin juuri Lippumäen remontoidusta uimahallista, haltioituneena. Paikka oli uusittu paitsi toimintaa, niin myös estetiikkaa ajatellen. Niin sen pitääkin mennäkin. Hallissa oli vähän väkeä, olihan aamu. Työssäkäyvät tekivät poislähtöään, eläkeläiset sisääntuloaan. Rannekkeen käyttöön olin tottunut jo Kuntolaaksossa viime talvena, kun tätä remonttia uurastettiin. Pukuhuoneet selkeät ja siistit, koppejakin oli lisätty. Säikähdin jo, että onko vaaka viety […]
Jäin eläkkeelle. Viimeisinä työpäivinä täytin roskasäkkejä muistiinpanoilla, kansioilla, kirjoilla, tavaroilla. Koko työelämäni neljäkymmentä vuotta muoviin ja poltettavaksi. Kaikki tarpeetonta. Nuo vuodet vilistivät silmissäni: kongressit, kokoukset, opintomatkat, työpaikan kehittämispalaverit, keskenjäänyt tutkimus, kuvat tyhypäivistä (niin, ennen oli sellaisia). Kukaan ei tuota tietomäärää eikä muistoja enää kaipaa. Reilu viisi vuotta sitten Savon Sanomat muuttui kooltaan pienemmäksi, sivut aakolmosiksi. […]
Kesän kitumisen, nääntymisen, kuivumisen, tylsistymisen, hikoamisen, unettomuuden ja minkään tekemisen haluttomuuden jälkeen alkoi IHANA ropina! SADE! Toivottavasti näin kuumaa kesää ei enää tule ja tämä jää viimeiseksi. Kuumuus alkoi jo juhannukselta, samoin kuin lomani. Vain viimeisen viikon loppupuoli toi luonnon vettä pihoilleni ja viljelyksilleni, koko kesän sain sitä kantaa ja laskea letkuilla iltamyöhään saakka. Sadettajasta […]
Kesäpäivän seisaus, aamuhetki. Koiranputkiharsoa pyörätien sivu, morsiushuntua. Kostea kuumuus jo nyt. Rauhalahden hevoset heiluttavat harjattuja häntiään, leiriytyjät nukkuvat yhä. Vai voiko sanoa leiriytyjät, heillähän on vaunuissaan ja autoissaan kaikki mukavuudet. Minulle leiriytyminen tarkoittaa telttaa, trangiaa, makuupussia ja telttapatjaa. Linnut maalaavat äänimaiseman, en vieläkään tunne niitä. Niin monta kevättä olen luvannut itselleni opetella tunnistamaan niitä. Viikonloppuna […]
En olisi ikinä uskonut, että minä, multavarpainen retroyksilö, muutosvastarintainen hipsteri, luomupiipertäjä, heittäytyisin 2000-luvun moderniksi tubettajaksi. Mutta niin siinä kävi. Sointuvat, esiintyvä runo-musiikkiryhmämme koki jo toisen hiljaisen kevään, kun jouduimme laittamaan pillit (tai oikeastaan pianon, sellon ja huilun sekä runoniput) takaisin taskuun ja miettimään muuta tekemistä. Estradeille, pienillekään, ei ollut asiaa. Youtube! Videoidaan esityksemme ja laitetaan […]
Kevät on järkyttävää aikaa. Kaikkea on liikaa: intoa, haaveita, kiihkoa. Ei ennätä muuta kuin säntäillä, aloittaa yhden homman reunasta ja hypätä seuraavaan. Tulee mieleen kouluajalta Unski, biologian opettajamme, joka ohitohottaessaan sanoi: Nyt on niin kiire, ettei ennätä huomenta sanoa. Juuri niin. Kevät on yhtä kuin kiire. Kilpajuoksu ajan kanssa. Ainakin puutarhaihmisille. Maniaa on liikkeellä myös […]
Aamun Savon Sanomista minut pysäytti Laura Roinisen kolumni tahattomasta lapsettomuudesta, joka tänään äitienpäivänä on kipeä kolo monen naisen sisimmässä. Kolo, josta ei puhuta, joka kierretään kaukaa. Kaikilla ei ole lapsia, mutta kaikilla on äiti. Elävä tai edesmennyt. Muistakaamme heitä, ei ainoastaan tänään äitienpäivänä, vaan useimpina päivinä. Käy tervehtimässä, kahvilla, rupattelemassa, auttamassa kotitöissä, vie hänelle tuulahdus […]
