HIIHTOKÄVELY LANSEERATTU!

Hiihtolajeja on moneen lähtöön: on maastohiihtoa, mäkihiihtoa, umpihankihiihtoa, ampumahiihtoa, nyt myös kävelyhiihtoa. Lajia tosin pitää vielä hioa ja terävöittää, jotta se kelpaisi olympialajiksi. Talven viimeinen hiihtoreissu näissä maisemissa Petosen Y-mallisella rantaladulla sujui osittain kävellen, aivan kuin jonkinsortin esteradalla. Aurinko oli nimittäin paikoin niellyt lumet laduilta ja siltojen alla puolestaan oli nilkkoihin saakka ulottuvia lätäköitä. Osa […]

Lue lisää

NOIDATKO ILKEITÄ?

On se kumma juttu. Vuosi vuodelta varmemmin näen peiliin katsoessani noidan. Siis silloin harvoin kun peiliin vilkaisen. Jotenkin se näyttää tutulle eikä ollenkaan pelottavalle. Olen aina pitänyt noidista. Vaikka Hannun ja Kertun noita oli melkoisen ilkeä, saattoi hän olla poikkeus. Minusta noidat ovat hauskoja, itsenäisiä, anarkistisia toisinajattelijoita, vanhuksia, jotka osaavat irrotella ja olla oma itsensä. […]

Lue lisää

KUOLLUTTA ELÄMÄÄ?

Kyllä oli kuollut Kuopion tori, mualiman napa, lauantaina. Muutama koju, maskinaamainen kaupunkilainen, talven kohmettama muovipussiin kääriytynyt luojanluoma kotelossaan ja Kuopion virallisen infovalotaulun takana kusta lorottava kansalainen. Siinä kaikki. Mutta kuolleempaa on silti etelässä. Pääkaupunkiseudulla. Siellä elämä alkaa olla jo kärsimystä. Kiinni ovat uimahallit, kirjastot, elokuvat ja teatterit, nyt myös ruokaravintolat. Ei ollut siellä muutamaa viikkoa […]

Lue lisää

MEDIA VAIKUTTAA

Painettu sana on yllättävän tehokas, kun se printataan oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Silloin se osuu maaliinsa. Näin tapahtui 2½ vuotta sitten, kun maakuntamme mahtilehdessä julkaistiin muutama tehokas artikkeli itä-suomalaisesta puheterapeuttipulasta. Tällä reunalla Suomenmaata puheterapiaan pääsee vain ankarasti ja pitkään jonottamalla, vuosi ei ole mitenkään harvinainen aika. Monet saavat tyytyä lopulta lyhyeen terapiajaksoon, jotkut vain […]

Lue lisää

JOS EI KIRJOJA

Mitenkähän olisin selvinnyt – tai selviäisin – tästä koronasta ilman kirjoja ja kirjastoja. En mitenkään. Olen aina ahminut niitä bulimikon tavoin. Aloitin kirjojen ahmimisen, kun lapsena muutimme Kuopioon, ison kirjaston tuntumaan. Kotoani pääsi Museokatua pitkin suoraan kirjaston aarteiden kimppuun, aarrearkku sijaitsi silloin nykyisen museon takapihan puolelta avautuvan oven takana. Siellä oli lasten osasto: hyllysotalla luettavaa. […]

Lue lisää

PUKIN KAAMOSMASENNUS 2. osa

(jatkuu) Savoon saapuessaan pukki on jo täpinöissään ja löytänyt joulumielensä. Iisalmeen hän jättää pari pakettia, anarkistinen kun nyt vielä on, niin ihan summassa ja mutikassa. Ei huomaa, että toinen jää ongelmajäteasemalle ja toinen vuokra-asuntotoimistoon. Kuopiossa pukki on jo hurmiossa. Lauleskelee vanhoja kunnon kulkusia jäätyneitten partakarvojensa takaa ja lyö huopikkaalla tahtia reen laitaan. Porojen hengitys vinkuu […]

Lue lisää

PUKIN KAAMOSMASENNUS 1. osa

Joulupukki istuu masentuneena kiikkustuolissaan, lykkii harvakseltaan vauhtia harmaalla sukallaan. Muori on poistunut paistamaan pipareita yritettyään turhaan saada pukkia puhetuulelle. Pukkia ei yksinkertaisesti huvita jokajouluinen rekiretki Korvatunturilta Hankoon ja siksakkia poikki Suomen. Pakkastakin on tänä vuonna enemmän kuin monena aikaisempana ja lisänä viiltävä pohjoisviima.  Korvatunturilla ei ole nähty aurinkoa muutamaan viikkoon. Masentaa, juuri kun pitäisi olla […]

Lue lisää

TEATTERIPLÄJÄYS

Syksy hurahti teatteritta. Päätin korjata virheen ja hommasin itseni teatteriin kolmena peräkkäisenä viikonloppuna: Tämä on ryöstö, Kesäkirja ja Kaksoiselämää. Hienoja kaikki, kukin omalla tavallaan, urakka kannatti tehdä! En ole varsinaisesti farssin ystävä, mutta katson niitä ihan mielelläni kesäteatterissa. Sinne Tämä on ryöstö sopisikin vallan mainiosti. Mutta tästä pläjäyksestä pidin. Lavasteet olivat oivalliset, niitä vaihdeltiin näppärästi. […]

Lue lisää

HALLOWEEN VAI KEKRI?

Haravoin syksyn viimeisiä jäisiksi kohmettuneita lehtiä, peittelen kukkapenkit huovalla, viritän kellariin myyrännakit, katkaisen sähköt ja työnnän mökin oven tiukasti kiinni: Nähdään keväällä! Joka syksy tämä on yhtä haikeaa, vaikka sadonkorjuun näännyttämänä sitä aina odotankin. Toistelen toistelemasta päästyäni, että syksyn paras maisema/näky silmilleni on lapiolla mustalle mullalle käännetty pelto. Siinä sielu lepää. Ihan oikeasti. Mutta tämä […]

Lue lisää

KUOLEMATOIMISTO

Koin läheisen kuoleman. Ja samalla sen, miten byrokraattinen maa Suomi on. Kaunis luonnollinen kuolema kääntyy omaisten hermoja raastavaksi paperiviidakoksi, jossa ei ole minkäänlaisia opastekylttejä. Ensikertalaiselle viidakko on lähes mahdoton läpäistäväksi. Ilman diagnoosia ei voi kuolla Suomessa. Ei voi kuolla vanhuuteen ja elämänväsymykseen. Ei voi hiipua pois. Pitää olla diagnoosi. Sitä perää lääkäri kuolintodistukseen. Ja Kela […]

Lue lisää

HIIVATIN HANHET

Mökkikylämme rantaan pesiytyi alkukesästä valkoposkihanhipariskunta. Ei kutsuttu, kuokkavieraana tulivat. Saivat riettaat kolme poikasta, onneksi niistä yksi katosi. Ei löydy kylästämme niille hyväkkäille ystäviä. Paskovat uimarantamme kelvottomaksi. Lapiosotalla kannoimme noita korankakan kokoisia pökäleitä rannalta pois. Aloitimme sodan. Joku puutarhuri luki jostain – facebookista tietenkin, että nuo oliot vihaisivat lipstikkaa. Sitähän riittää kylällämme. Silppusimme sitä rantaan leveän […]

Lue lisää

JUUTTAAN JÄNIKSET

Jänikset ovat riesa, kukaan tuskin väittää vastaan. Puutarhurin vihollisia eturintamassa. Reviirisota noitten pomppivien hyväkkäiden kanssa alkoi jo keväällä ja jatkuu yhä. Minä olen merkannut pihani kasvimaan katiskaverkolla ja se hittovie tarkoittaa, että sen saa ylittää vain luvallani. Mutta kovin on ymmärtämätöntä jänisten suku. Aidasta huolimatta loikkivat yli ja söivät kaksi riviä tilliä ja puoli salaattia. […]

Lue lisää

KESÄAAMUJA

Aamut ovat mun juttu. Kesäaamut erityisesti. Valo herättää jo ennen kuutta, kroksit jalkaan ja uimaan. Naapureilla vielä verhot tiukasti alhaalla. Rannan joutsenet väistävät kohteliaasti hieman sivummalle. Vesi on lämmintä hunajaa, ihanasti ihon pinnalle jäävää eliksiiriä. Hiljaisuus, jota täyttää lokkien yksittäiset kirkaisut, ruohikossa rapisevat rastaat. Jooga venyttää raajani kauemmas kehosta, taittaa jäykät polvet linkkuun, kiertää rankaani […]

Lue lisää

SELVIYTYMISTARINOITA

Tarinoita on yhtä monta kuin kansalaistakin. Jokaisella oma keinonsa selvitä tästä eristyksen, välttelemisen, pesemisen, kieltäytymisen ajasta, joka saattaa jatkua ja jatkua, herra ties kuinka kauan. Jos tästä tulee suurin piirtein pysyvä olotila, entäs sitten? Menisi yhteiskunta uusiksi. Maaltapaon tilalle tulisi maallepako. Kohta loppuvat tyhjät perintömökit rannoilta, tai onko tuolla väliä edes onko mökillä rantaa lainkaan. […]

Lue lisää

ANTIVAPPUA

Pyöräni, vielä aamunkankea rullaa tuttua reittiä tyhjää asfalttia, mutkia, risteyksiä kevääseen heräävää rantatietä. Mies laskee vetensä purkutalon nurkalle taksi odottaa. Alastoman metsän läpi pongaan tuulimyllyn rannalla, siivet seisahtuneet, linnut lähettävät signaalejaan läpi kolean ilman. Lemmenkukkulalla pysähdymme hetkeksi etäsuutelemaan, perinnettä kunnioittaen. Lepän oksalla ylioppilaslakki kävelytien kurasta nostettu, vappu. ***** Miten viettää vappua? Minä jätän Valkeisenlammella riehumisen […]

Lue lisää

PIRUN POLKUJA

Hyvin harvoin olen patikoinut maakuntamme polkuja keväisin. Syksyisin kyllä. Mutta tänä keväänä olen nuuhkinut polkuja urakalla. Olkoon se sitten koronakevään hyvä juttu. Neulaniemen ja Pilpan polut ovat tuttuja jo entuudestaan. Sitä paitsi niillä on aivan liian paljon ihmisiä. Turvaetäisyyttä on välillä hankala pitää ainakaan ohitustilanteissa. Siispä suuntaan muualle. Oinosenmäellä oli rauhallista. Kenpä olisi arvannut, että […]

Lue lisää

KORONAA KEPILLÄ

Muistaako kukaan koronaa? Sitä biljardin tapaista yksinkertaisempaa versiota, jota pelattiin 60-luvulla lähes joka tuvassa. Tai jos tupa oli pieni, pihamaalla. Meidän mummolassa sitä pelattiin pihalla kesäisin. Koronapöytä oli ulkona tuvan edessä huutoetäisyydellä ruokapöydästä. Peliä pelasivat aikuiset ja lapset. Tuota peliä on ikävä. Peliä pelasi kaksi pelaajaa kerrallaan, pelipöydän vastakkaisilla puolilla seisten. Kummallakin oli muistaakseni 10 […]

Lue lisää
onko töötti ratissa vai ratin alla? (kuva: leenaraveikko)

MUMMOHYBRIDI

Vaihdoin tässä taannoin auton. En saanut sitä, mistä olin unelmoinut. Olin haaveillut, suunnitellut, päättänyt ja kaikkea muuta hankkia hybridin seuraavaksi. Ajanhan pääasiassa lyhyttä matkaa ja hybridi – niin luulen – lataa itse itseään, joten sehän kulkisi suoraan sanoen pyhällä hengellä. Mitä nyt hengen pitimiksi välillä antaisi sille ehtoollishörpyn silkasta bensasta. No, menin ostamaan hybridiä. Juuri […]

Lue lisää

KOHTI LOPPUA – positiivisesti

Kirjoitan tämän blogin Helsingin rautatieaseman lipunmyyntihallissa, jonotusnumeroni on 32, menossa nro 5. Tämä on tämän matkan hyviä puolia, nyt on aikaa kirjoittaa. Olen juuri oppinut, että kannattaa nähdä asioissa valoisat puolet, ei sadatella asioita, joille ei mahda mitään. Olen siis käynyt Helsingissä pesemässä tukkani ja syömässä aamupalan ylellisessä Hanasaaressa. Onhan sekin jotain. Täällä on kevät, […]

Lue lisää

EI LATUA – EI RAIVOA.

Ladut kadonneet jäisiksi muistoiksi, järven jäät veden ja railojen vallassa. On laskiaissuunnuntain aatto. Talven paras ja ainoa hankintani, piikkikengät, ovat tänään pelastukseni. Niillä pääsen metsään, joka on kosteaa rauhaa täynnä. Tuuli humisuttaa kuusikkoa, rungoista kuulen mystistä narinaa. Polku mutkittelee jäisenä tienä, nousee ylös ja laskee alas. Kengät pitävät. Pilpassa ovi auki ja tuore pulla tarjolla […]

Lue lisää
... tahdon... (kuva: leenaraveikko)

KARANNEET JA IKÄNEIDOT

On karkausvuosi ja helmikuu karkauspäivineen alkoi! Kaikilla karanneilla, vanhoilla piioilla, yksinjätetyillä, eksyneillä, vanhoilla piioilla ja muilla miehennälkäisillä on aikaa tasan kuukausi heittää verkot, katiskat ja muut rysät veteen siinä toivossa, että saalis sinne ilmestyy tai eksyy. Ja kosia. Karkauspäivä on kuin naistentanssit. Naiset saavat kukkoilla olemalla aloitteentekijöitä. Ei tarvitse turhaan odotella nyhveröitten ryhdistäytymistä, saa ottaa […]

Lue lisää