VAJAAKUNTOISET VALLAN KAHVASSA

Maailma huojuu, suurvallan johtajasta julkaistiin paljastuskirja. Ei ole kaikki muumit kotona johtajalla. Onhan tuo nähty kuluneen vuoden aikana jo ilman kohukirjaakin. Samansuuntaisia ajatuksia herättää eittämättä erään pienen suurvallaksi itseään luulevan johtajan ominaisuudet. Siinäpä kaksi lasta valtaisalla hiekkalaatikolla. Leikki on järkyttävän vaarallista, sillä molemmat pitävät etusormeaan tiiviisti ydinaseen laukaisunappulan hipaisuetäisyydellä. Pihan reunalla leikkii omissa oloissaan yksi […]

Lue lisää

TIMANTIT OVAT IKUISIA – KORUT EIVÄT?

Minulla on (ollut) paljon koruja. Olen ollut mm. korufriikki kenkä- ja laukkufriikkiyteni lisäksi. Korufriikkiyteni alkoi Aarikan puukoruilla. Iloisen värisiä korviksia löytyi valikoimista joka lähtöön. Olivat mukavia, mutta harmillisen kevyitä. Ne nimittäin irtosivat ja katosivat korvista ihan itsestään. Olen mm. kontannut korvakoruani etsien Sektorin tuulikaapissa (tosin pyysin kenkäkaupan myyjää kaveriksi, etten olisi vaikuttanut niin pöljälle). Parittomia […]

Lue lisää

JOULU SOI

Joulu soi kaikkialla, sairaalan käytävillä, auton radiossa, ajatusteni rakosissa. Se soi vastasataneissa kinoksissa, pyörän rattaisiin takertuneissa paakuissa, kasvoja piiskaavissa hiutaleissa, valkeudessa, joka pimeyteen peittyy. Joulu soi erityisellä tavalla kerran Kirkkopuistossakin. Puistoon putoaa kaksi valkeaa enkeliä lapaset käsissään. Mustan joulun lävistää rivi kynttilöitä tuuli riepottaa liekkejä. Enkelit tanssivat kiireettömästi kohmeisin vartaloin, lopuksi sammuttavat tulet jättävät itselleen […]

Lue lisää

Neliön nurkissa

Katsoin ruotsalaisen elokuvan Square ja hämmennyin. Pimeässä elokuvateatterissa koin olevani ahdistettuna neliön nurkkaan, jossa minua pidettiin piinaavan kauan. Elokuvan Neliössähän piti itse asiassa olla hyvä olla ja sen sisällä kaikkien samanarvoisia. Mutta minua neliössä ahdisti. Siellä vallitsi epämiellyttävä kaaos. Ja kaaos kaaoksen perään. Elokuvan juoni oli hajanainen. Se koostui erillisistä, melko irrationaalisista palasista. Elokuva oli […]

Lue lisää

KEKRIKATASTROFI

Kekri on sadonkorjuun juhlapäivä, se oli viime viikon keskiviikko. Minun juhlani sujui aika kornisti. Allakassani oli lukenut: uusi koti, uusi elämä. Olin nukkunut muutaman tunnin yön roudattuani muuttolaatikoita kolme päivää (ja lähes yötäkin) pitkäksi venähtäneen remontin keskelle. Muutaman kerran heräsin yöllä ruminaan, mutta käänsin vain kylkeäni. Jospa uudessa kodissani kuuluu asiaan rumista öisin, siihen on […]

Lue lisää

RAPATESSA ROISKUU

Kun on monta leipää uunissa ja rautaa tulessa samanaikaisesti on selvää, että tekevälle sattuu. Se kuuluu asiaan ja budjetti lasketaan sen mukaan. Matkoilla katoaa aina jotain, mutta sitä varten on matkatavaravakuutus. Minulla on hyvin ymmärtäväinen vakuutusyhtiö, lasku maksetaan muitta mukinoitta. Viime viikon lomamatkalta sain aikaiseksi vain tynkälaskun: linkkari (jonka jälleen jouduin luovuttamaan lentokenttävirkailijalle) ja matkalaukkuvyö, […]

Lue lisää

RAADOLLISTA MUUTTAMISTA

Muutto on raadollinen tapahtuma. Ensinnäkin tulee inventoitua koko elämä. Miten ihmeessä sitä onkaan tullut säilöttyä kaikenlaista mukatarpeellista? Esimerkiksi viisi kiloa luentokalvoja. Ihan kuin muka joskus olisin jossain tilaisuudessa sanonut jotain kuolematonta. En varmasti ole. Ihan hävetti kun niitä silmäilin. Lopulta heittelin niitä roskikseen sokeasti.  Ja kolme vuosikymmentä vanhaa ammattikirjallisuutta, kannet irti ja paperinkeräykseen! Ja muovikassillinen […]

Lue lisää

ASFALTTIMIEHET PUUTARHUREINA

Suutari pysyköön lestissään, klisee, mutta käytän sitä silti. Kun se napsahtaa tähän yhteyteen kuin voisilmä puuroon (kas, taas klisee!). Nyt ovat asfalttimiehet alkaneet harrastamaan puutarhanhoitoa ja nurmikon rakennusta. Leväsellä pyörätien varrella on ollut kiinnostavaa seurata erilaisia työvaiheita ojankaivamisesta asfaltointiin ja nyt sitten nurmikonrakentamiseen. Tätä näytelmää on kestänyt pitkälti toista vuotta. Nyt ovat nuo asfalttien pikiukot […]

Lue lisää

MIKSI MINUA RANGAISTAAN?

Kasvimaani rankaisee minua työntämällä mullasta ylisuuria kesäkurpitsoja, joihin hukun! Ne painavat kilosotalla ja ovat puolen metrin mittaisia, järkyttäviä. Nuo möllykät aiheuttavat minulle harmaita hiuksia, kun en enää keksi minne voisin niitä tarjota, survoa, tunkea, jakaa. Sukulaiset on jo niillä kyllästetty, työtoveritkin ovat osansa saaneet. Olen syönyt kurpitsalettuja, leiponut kurpitsaleipiä ja -kakkuja, olen valmistanut wokkia ja […]

Lue lisää

VÄLITÄTKÖ?

Mökkikyläyhteisössämme ihmiset välittävät toisistaan. Se on nähty näinä 25 kesänä, jotka olen viettänyt täällä kaupungin kupeessa, pikkuruisessa mökissäni. Kylämme muodostuu 150 mökistä, tunnemme toisemme kuka löyhästi kuka lähemmin. Täällä kukaan ei ole yksin, ellei niin nimenomaan halua. Sairaudet, surut, kuolemat ja vastaiskut jaetaan. Kylämme keskeisin rakennuskin on jostain syystä nimetty Onnelaksi. Kun en jaksa, auttavat […]

Lue lisää

KEKKONEN, KEKKONEN, KEKKONEN

Kekkosen jälkeen on maassamme ollut – kuitenkin – kelpo presidenttejä. Vaikka sen piti olla täysin mahdotonta. Presidenttihän ei tarkoittanut mitään muuta kuin Kekkosta, synonyymejä olivat sanat. Kovin olivat vaatimattomat Kekkosen puitteet, syntymätorpassa Lepikossa Pielavedellä ja Tamminiemessäkin. Suuri oli mies, kaikelle kansalle niin tavattoman tuttu. Minullekin, luulin. Siksi kesäteatteri Kekkosesta ei etukäteen kovin inspiroinut. Lähdin mukaan […]

Lue lisää

KESÄMARTTYYRI

Minä tykkään sateesta. Pisaroiden kiireettömyydestä katon reunalta sammaloituneeseen nurmikkoon, veden korinasta ränniputkessa auki olevan ikkunan takana aamuyöstä, ihmisten painuneista hartioista sateenvarjojen alla. Radiosuomi toitottaa sään olevan kesän puheenaihe, joka kesäksi ei riitä Ruokolahden leijonia. Aamupäivällä toimittaja ehdotti luovasti mato-ongelle menoa. Kalahan syö sateella, ainakin ikiaikaisen sanonnan mukaan. On se hienoa, kun huonekalut on entisöity, jopa […]

Lue lisää

LOMA MIINUS 3 PÄIVÄÄ

Lomasta on kulunut kohta 3 päivää (kello on 15.30). Apua! Enkä vieläkään ole rentoutunut, saavuttanut lomanirvanaa. Heittelehtivä lämpömittari pitää huolen siitä, että aina on väärät vetimet päällä. Paleltaa, on hiki. Onneksi viime viikolla saatiin palautettua taloon lämpö, meinasi olla arktinen olo, kun sisälämpö putosi 15 asteeseen ja hanasta tuli vain kylmää vettä. Näin kauas olen […]

Lue lisää

ORAVA- JA VOIKUKKASOTA

Muistan vielä poikien kesämelskeen, jossa he leikkivät sotaa mäiskimällä kepillä horsmikkoa. Vihollista kaatui ja pojat olivat tietenkin voittajia. Tänä päivänä taistelen todellista sotaa voikukkia vastaan. Noita luoja luomia aurinkopalleroisia on vihreä nurmikko keltaisenaan, kohta hahtuvapallomerenä. Aseeni on pieni, mutta tehokas. Voikukka juurineen irti synnyinsijoiltaan, henki pois ja kompostiin. Ja toinen. Ja viides sankollinen. Juoksen selkä […]

Lue lisää

STRESSIN NUJERRUSTA

Nyt moukaroi kesästressi. Aurinko paistaa ja silloin jos milloin pitäisi olla ulkona, työnteko sisätiloissa ahdistaa. Pitäisi ajaa nurmikko ja sahata kirsikkapuista kuivat oksat pois. Pitäisi virittää verkot ullakolla temmeltäville oraville. Ne roistot kun herättävät uupuneen jo  aamuyöstä ravatessaan vinttiä edestakaisin. Pitäisi kitkeä kukkapenkki, nyppiä nurmikolta voikukat juurineen. Pitäisi ja pitäisi. Ja pitäisi suunnitella lomaa. Mikä […]

Lue lisää

MIKÄ KIRJA?

… kysyi mies junassa Mikkelin asemalla. Häkellyin kysymyksestä, enkä osannut tokaista mitään viisasta pienen miettimisen jälkeen kuin: Hyvä kirja. Olipa laimeasti ilmaistu, tyyliin: Ihan kiva. Kirja nimittäin oli helvetin hyvä. Se oli Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja kirjoista, kirjakauppiaasta, kaunokirjallisuusapteekista. Mies myi kirjoja ostajan tarpeisiin, tuskaan, vaivoihin, kirjoja mittatilaustyönä. Ajatus on herkullinen. Kirjassa on […]

Lue lisää

PUUTARHANI, RAKASTETTUNI

Rakastettuni, puutarhani, kiihkeytesi vie minusta mehut, voimat, hengästytät, täytät äärimmilleen kaikki tuokioni, ajatukseni, omistat minut kahlitsevalla kiintymyksellä suomatta hetkenkään rauhaa keväästä syksyyn. Samalla täytät minut rauhallisella onnella, mullantuoksuisilla päivillä, ilolla omien kätten aikaansaannoksista. Tuoksut, maistut, näyt, kuulut, tunnut jokaisessa ihokarvassa, kynnenkulmassa, olet kasvanut minuun kiinni väkevillä juurillasi, olet osa minua. Enkä tiedä mikä osa, runko, […]

Lue lisää

POLTTARILAATUA

Polttareita on monenlaisia, kai ne muotoillaan kohteelleen sopiviksi. En ole kovin moniin osallistunut. 70-luvun lopulla pidimme siskolle polttarit, se tarkoittaa, että lauloimme (poliisilta pyydetyn luvan turvin) torilavalla hänelle iltamyöhään muutaman laulun, tuskin ne mitään riettaita olivat. Minulle puolestaan ei pidetty minkäänlaisia polttareita sen ainoan kerran kun naimisiin menin. Viime viikolla pistäydyin Unkarissa. Budapestin lauantaipäivän hulinassa […]

Lue lisää

ROPOTTI RUTTUSIA

Me olemme ropotti ruttusten ja automaatti-anttien palvelijoita, ne eivät enää alamaisiamme. Missä vaiheessa roolit vaihtuivat? Ihmisen osa on enää nappuloiden painelu. Sitä teemme soittaessamme virastoihin (jos asiasi on yksityinen valitse 1, jos joku muu valitse 2), maksaessamme laskuja (kaikki itse omalta koneeltamme nappuloita näpytellen), kaupan kassalla (itsepalvelukassat tulleet huomaamatta), jopa kirjastossa! Nyt lainaamme kirjamme itse […]

Lue lisää

SUKSET KOMEROON

Vielä kaivoin sukset tallin perukoilta toisena pääsiäispäivänä ja tallustelin ne kainalossa läheiselle Leväsen lammelle. Oiva hiihtokeli: pakkasen uudelleen kovettaman jään pinnalle oli satanutta uutta lunta, suksi luisti sujakkaan. Puoliaurinkoinen sää, haalea halo-ilmiö auringon ympärillä ja valkoinen, niin valkoinen lampi lähiön kainalossa. Muutama pilkkijä, jokunen koirankusettaja ja minä. Hieman kun käytti mielikuvitustaan, pystyi eteensä loihtimaan pohjoisen […]

Lue lisää

EI PANDOJA, XIEXIE

Pandoja ei pitäisi riuhtaista irti omasta elinympäristöstään Suomeen Ähtäriin masentumaan. Ei missään nimessä. Kävin viime syksynä Pekingin eläintarhan pandatalossa, joka oli komiasti rakennettu taannoisia olympialaisia varten (kuten paljon muutakin: kilometrien pituinen lentokenttäterminaali ja valtavia moottoriteitä). Pandataloja oli itse asiassa useita, betonirakennuksia sisäpihoineen, kiipeilypuineen. Mutta pandat olivat täysin apaattisia. Monet vain makasivat. Yksi kiersi kehää pihansa […]

Lue lisää