Luistelu on ihanaa! Varsinkin tänä talvena, kun lunta ei ole ollut. Mutta jäät ovat upeat! Liikkeen riemu, tuuli, joka joko vie tai vastustaa, nopeasti vaihtuvat maisemat, avaruus. Jää, riitteiset rannat risukoineen, taivas vaihtuvine säineen, hyvällä onnella aurinkokin. Ja, jää, sen monet kuviot, sisäänjäätyneet kiharat ja jäänpalaset, varottavat pienet railot, musta teräsjää, jonka läpi rannan tuntumassa […]
… maailmanlopun edellä. Näin on. Pakkaukset ovat pienentyneet. Kosmetiikkarasvojen ja voiteitten purkit ja tuubit ovat arviolta 2/3 entisestä koostaan. Hinta silti on sama. Ja minä kun olen oppinut luottamaan tuttuun tuotteeseen (nivea), jota oli saatavana jo silloin kun olin lapsi. Purnukat olivat isoja ja riittoisia. Rasvaa riitti koko perheelle. Sama koskee pesuretrotuotteita: tolu ja fairy. […]
Tapasin kerran ihmisen, joka vihasi joulua. Pakeni sen vuoksi toiselle puolelle maapalloa, Kuubaan. Tunnen monta ihmistä, jotka suhtautuvat jouluun välinpitämättömästi. Eivät joulusiivoa, eivät leivo joulupullia eivätkä taatelikakkua, eivät osta joululahjoja, joulukuusta, eivät paista kinkkua eiväkä ripusta lyhtyjä ja jouluvaloja pihansa puihin ja pensaisiiin. Ei sekään kuulosta oikein hyvälle. Kyllähän joulun nyt totta hitossa pitäisi jotain […]
Oletko yrittänyt päästä päivystykseen? Minä olen. Tässä viikolla kävin pyrkimässä päivystykseen lääkärin vastaanotolle, kun kuukauden kestänyt räkätauti äityi vasemman posken ja päänpuoliskon pakotukseksi. Itsetehty diagnoosi: poskiontelotulehdus. Minua onnisti, ilta oli rauhallinen ja odotusaulassa oli 0 (nolla) odottajaa ennen minua. Pääsin siis sutjakasti hoidon arvioon. Siihen se sitten loppuikin. – Ota buranaa ja panadolia ja varaa […]
(omasta mielestään) Oikeassa on helppo olla. Sen kun aukoo päätään ja antaa suun puhua mitä sylki sinne ujuttaa. Näitä besserwissereitä on kaikkialla, elämä on kuin slalomurheilua kun yrittää heitä vältellä. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin kuunnella ”totuuksia”, jotka ovat todennäköisesti vain yksi puoli koko asiasta . Usein nämä totuudensaarnaajaat ovat vielä niin betonipintaisia, että toisenlaisten […]
Minulla oli haave: saada retropyörä vaihteeton Aino talvikulkuvälineeksi. Tämän ystävän hankkiminen olikin varsinainen projekti, kahden kuukauden urakka. Kävi nimittäin ilmi, ettei Kuopiossa mikään kivijalkakauppa (nykyisin kaikkia kauppoja, jotka ovat olemassa fyysisesti, sanotaan kivijalkakaupoiksi) ei myy Ainoja. Niitä saa ainoastaan Netistä. Ja minä kun en osta mitään netistä (ellei matkalippuja lasketa). Oli pakko taipua. Kun kerran […]
En tiedä, mitä ajatteli tänä aamuna Petosen jätepisteellä se mersurouva, joka työnsi kartonkia muovijätepuristimen aukosta sisään. – Hei, ei siihen saa laittaa kartonkia, sanoin. – Joo, sanoi hän ja heitti viimeisen kartongin litistimen kitaan. Miten ihmeessä hän on onnistunut saamaan ajokortin? Litistimen kyljessä lukee selvästi, että laitteeseen saa laittaa vain pakkausmuovia. Ja kuvat selventävät asiaa. […]
Keväällä aloitin joutsenperheen seuraamisen Petosen lammella (ks. blogi Mitä seurata lomalla 16.6.2019), nyt syyskuussa ovat poikaset jo isoja. Pieni harmaan sävähdys sulkapeitteessä erottaa lapset vanhemmistaan. Niin kypsyvät nopeasti eläinlapset. Vaan entä ihmislapset. Vasta 24 vuoden iässä ovat suurin piirtein kypsiä aikuisia. Ainakin poikalapst. Ainakin omani. Tämänsuuntaista on aivotutkimuskin tuonut esille. Aivojen otsalohko kun kypsyy viimeiseksi […]
Ajellessani tänään töihin pyörällä kaivelin kutiavaa korvaani. Tien vastakkaista puolta pyöräilevä mies nosti kättä iloisesti. Mitä, luuliko hän että tervehdin häntä. Enhän edes tunne. Vastasin tervehdykseen hymyllä. Mikä ettei. Jäin miettimään ihmistuntemusta. Miten hyvin tunnemme toisemme ja itsemme. Luulemme tuntevamme kumppanimme, lapsemme, vanhempamme, ystävämme. Joku luulee tuntevansa itsensä ja silti kokee yllätyksiä tuon tuosta sen […]
Ollessani väsynyt katson usein haikaillen ohikiitävän junan siluettia: mieleni halajaa istumaan kyytiin ja lähtemään. Jättää nämä velvollisuudet ja työt. Kun sitten joskus pääsen lähtemään ja istumaan ikkunapaikalle, jonka yleensä varaan, totean että tätäkö se sitten olikin. En nimittäin enää yhtään luota VR:n täsmällisyyteen aikataulujen suhteen. Jo neljä kertaa peräkkäin muutaman kuukauden sisällä on valitsemani juna […]
Kävin eilen ensimmäisen kerran Silmäsuon kaatopaikalla. Tai Heinälammin jätekeskuksessa hienommin sanottuna. Ja vaikutuin perusteellisesti. Odotin näkeväni jotain samanlaista kuin TV:ssä näytetyt maisemat Moskovan lähistön kaatopaikalta: roskavuoria ja kirkuvia lokkeja (hajuefektejä ei vanhanaikainen TV:ni välitä) . Sellaisia maisemia on joka puolella maailmaa siellä missä asukaskeskittymät sijaitsevat. Lisänä roskavuoria aarteiden/ruuan toivossa tonkivat ihmiset, osa heistä asusteleekin kaatopaikan […]
Pyöräily Hiidenmaan mäettömillä hyväkuntoisilla teillä metsien hiljaisuudessa vastaa mietiskelyä mantramusiikin syleilyssä. Ei ole juurikaan autoliikennettä, ei turistimyymälöitä, ravintoloiden terasseja, ei viihdepuistoja, ei ajan hapatusta. Kevyesti kulkee pyörä, vaihteetonkin, tasaisilla teillä, useimmiten vielä myötätuulessa. Saari on niin pieni, että sen tiet saa haltuunsa hyvinkin vajaassa viikossa. Pyöräilin saarella pienen porukan kanssa juhannuksen jälkeen. Viileä sää loi […]
Nyt kun Petosenlammen joutsenet ovat pelastuneet (perheessä on nyt viisi tervettä lasta), niin mitä seurata seuraavaksi? Koko kevään kiikaroin lähes päivittäin joutsenperhettä työmatkallani, sillä huoli oli suuri tämänvuotisen lisääntymisonnen suhteen. Välillä pesä oli tyhjä. Missä vanhemmat? Kerran emo makasi litteänä lättynä pesän päällä. Kuollut? Masentunut? Olin jo varma näädän uineen saareen ja syöneen suihinsa munat […]
Minulla on tavaton ikävä hyviä elokuvia. Kuvakukko, ainoa aito elokuvateatteri Kuopiossa, on ollut remontissa koko kevään. Vasta syksyllä pääsemme tuon korjatun nostalgisen 60-luvun salin askeettisille penkeille nauttimaan laadukasta kulttuuria, ei-kaupallisia elokuvia muualta kuin Amerikan rahakkailta studioilta. Kuvakukossa ei pakkokatsella mainoksia, ei nouskuteta iltapalaa paperipussit kahisten eikä pidellä korvia äänitehosteiden jylistessä. Laatuelokuvien ei tarvitse mässäillä extratehosteilla, […]
… kaupungissa. Lätäköitä väistellen ajoin keskustaan (hiilijalanjälkeä tehden). Mooottoritiellä piti jo hiljentää, kun renkaani eivät ole aivan viimeistä tekoa. Roiskui muuten korkealle, onneksi en ole pessyt kulkupeliäni aikoihin. Kaupunki oli autio, helatorstain aattona. Kiekkohillunnan jälkeen tori ammotti tyhjyyttään, sen laidalla näkui ainoastaan keltapukuisia remonttimiehiä sateensuojassa Anttilan lipan alla. Tiedän että se ei ole Anttila enää, […]
Mikä meidän kuopiolaisia päättäjiä vaivaa? Savolainen suuruudenhulluus! Ollaan kyllä mualiman parraita. Ja onhan meillä mualiman napakin, keskellä suuruudenhullua kaupunkiamme. Luulin, että savolainen mahti-itsetunto rajoittuisi pelkkiin puheisiin, nehän meillä ovat mualiman lupsakoimpia. Sen minäkin allekirjoitan. Mutta kun tuo suuruudenhulluus todellisuudessa levittäytyy kaikkeen uuden suunnitteluun ja toteutukseen. Rakennetaan hengittämättä ja armottomalla vimmalla. Taloa sinne ja tuonne. Pilvenraapijoitakin. […]
Liukastako? Ettäkö paleltaa? Harmittaakinko? Vai että pieleen meni viikonlopun suunnitelmat? Ei! Vaan siunattu takatalvi! Nyt voin unohtaa piha- ja mökkihommat. Talkootkin peruttiin. Kompostit saavat olla ihan rauhassa lumen alla, jäässäkin olivat vielä sisältä. Taimet kitukasvuisina sinnittelevät keittiön pöydällä. Siitä vaan. Kunhan vähän kasvavat, heitän kompostiin. En nimittäin usko ikinä, etten saa aikaiseksi kuin lankamaisia taimenvarjoja, […]
Ei ole joutsenilla helppoa. Tässä eräänä pääsiäisviikon aurinkoisena arkiaamuna pysähdyin kaivelemaan kameraani esiin, kun yhytin lähilammelta kaksi joutseparia äänekkäässä tanssissa siipiään viuhtoen, Vau! Tanssii ja soi! Kunnes minulle valkeni, että reviiristä ne siinä kiistelivät. Tuoreemmat tulokkaat häädettiin äänekkäästi noituen tiehensä. Lampi jäi taas jo pitkään sitä hallinneen pariskunnan haltuun. Jatkoin matkaani. Seuraavan, Leväsen lammen kohdalla […]
Paljonko on työtä, jota voi tehdä vapaaehtoisesti (=ilman koulutusta) vanhustenhoidossa? Ihan tolkuttoman paljon! Olin 70-luvulla kesätöissä Saksassa Hannoverissa ortopedisessä sairaalassa ”sisäkkönä”. Tuossa Annastiftissä oli töissä kymmeniä siviilipalvelumiehiä. Sairaalan yhteydessä oli asuntoja liikuntavammaisille ja apua tarvitsevia asukkaita kosolti. Sivarit toivat väriä laitoksen arkeen, nuoret miehet keksivät kyllä kaikenlaista ohjelmaa, konnankoukkuja ja mielenvirkistystä kaikille, paitsi itselleen niin […]
Kuopion vanhushoitoa ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua hoidoksi. Virkamiesmäistä paperinmakuista heitteillejättöä se on. Tämä sosiaalitoimen sektori on sälytetty omaisille karvoineen päivineen. Kaunisteltu ilmaus asialle on ”kotihoito”, vanhukset SAAVAT siis asua kotonaan mahdollisimman pitkään. Jopa siinä vaiheessa, kun eivät enää pääse sängystä ylös. Silloin alkaa tämä pitkään odotettu kotihoito: luvataan jonkun käyvän vanhuksesi luona kolme kertaa […]
Minna tuskin harrasti extremeä, ainakaan fyysistä. Hän oli täysin urbaani kulttuurin henkilöitymä, puhuttiin aamulla radiossa. Viisaana ja rauhallisena hän katselee tänään kaupungille pylväänsä nokasta. Topakka hän oli, kielensä irtosi rajuunkin kritiikkiin. Extreme oli hän kielenkäytöltään. Minnan puisto oli lapsuuteni leikkipuisto. Asuimme siinä kulmilla. Minnan puiston halkaisi Maljapuro, liejuinen syvä oja, joka kiihotti meidät kersat extreme-temppuihin. […]
