OSTIN KIRJOJA

Ostin kasan kirjoja, noita ihania kahisevia, lehteiltäviä, sivuja sisältäviä esineitä, joissa on kannet, sivunumerot ja jokaisella sivulla satoja kirjaimia peräkkäin siten, että niistä muodostuu tarinoita, runoja, tosijuttuja ja keksittyjä. Tuo kasa oli kassillinen. Ja maksoi euron. Kirjastossa oli syyssiivous ja kirjoja jaettiin puoli-ilmaiseksi, ei vaan lähes ilmaiseksi. “Myyjä” kehotti ottamaan vieläkin enemmän, kassiin vielä mahtuisi. […]

Lue lisää

MINUN VUODENAIKANI

Olen syntynyt syksyn kynnyksellä. Väittävät, että syntymäajalla on merkitystä sille, missä vuodenajassa ihminen tuntee olevansa kotonaan. Minun kotini on ehdottomasti syksyssä. Sen sumuisissa aamuissa, värejä hakevissa puissa, pihlajanmarjoissa, joiden seuraan katoavan pihapiirin lintujen suihin, aronian happamassa makeudessa, sienissä, jotka joutavina mätänevät sammalikkoon ja niissä jotka päätyvät pannulle levittämään tuoksunsa tupaan. Syksy rauhoittaa levottoman ja kiihkeän […]

Lue lisää

MIEHENI KÄYVÄT VIERAISSA

Olen kahden miehen loukussa (ajattelen huonoina päivinä) ja minulla on haaremi (näin hyvinä päivinä). Mieheni ovat rotevia ja pitävät minut raskaasti tiineenä vuosittain. Mutta käyvät kyllä vieraissakin niin kaukana kuin tuuli kantaa. Naapurin nuorikot odottavat miehilleni esikoisia ja toisikoita, kuka mitäkin. Pitäisikö olla ylpeä vai ottaa miehet puhutteluun. Saamattomuuttani molemmat ovat jääneet tekemättä. Nyt olen […]

Lue lisää

WOODSTOCK -16

Woodstock (1969) on käsite ja tapahtuna, josta alkoivat musiikkifestarit. Ja niitähän meillä Suomessa on ulkoilmassa tänä päivänä suviaikaan ihan käsittämätön määrä. Nuoruudestani muistan ainoastaan Ruisrockin, jonne asti tosin en koskaan päässyt. Liekö noita muita ollutkaan. Meilläkin oli tässä viikonloppuna oma ulkoilmaWoodstockimme piskuisessa mökkikylässämme. Bändinä oli X, joka soitti entisten nuoten musiikkia elokuisena sunnuntai-iltapäivänä auringon helottaessa […]

Lue lisää

SYYSKESÄN YSTÄVÄ

Se tuli taas, se piskuinen punarinta ja istahti marjapensaan tukilaudalle poimiessani mustaherukkaa. Tervehti päätään kääntämällä, lehahti sitten pensaan taa. Ilahduin, on taas se aika vuodesta. Sinulla on suuri merkitys tämän syksyisen orjatyömaani loppuunsaattamisurakassa. Ihanasti oloni keveni, marjat suorastaan hyppelehtivät sankoon. Odottaessani uutta vilahdusta sinusta sain kerättyä sankon puolitiehen. Hiljattain Savon Sanomien lukijan värssy kolahti minuun, […]

Lue lisää

VATTURALLI

Ajan heinä-elokuista vatturallia vitosvaihteella. Tänä vuonna nuo ryökäleet ovat terveitä, isoja ja madottomia. Ja mahdottomia, kun niitä on niin paljon. Vattu on mielestäni marjoista paras, en niitä lakkoihinkaan vaihtaisi. Kukaan ei tosin koskaan ole tarjonnut. Vattuja on puskat kyykyllään. Ja mitä enemmän kyykkyyn itsekin taivun, sitä enemmän heitä, noita punaisia köllyköitä yhytän. Tekee hyvää polvillekin […]

Lue lisää

OOPPERAKÄRPÄNEN

Kävin oopperassa Olavinlinnassa, Don Giovanni oli illan esitys. En ole oopperaihmisiä ja elämäni oopperat pystyy hyvin laskemaan kahden käden sormin. Oopperailta Savonlinnassa pitää sisässään paljon muutakin kuin esityksen, Kyrönsalmen sillan linnan pihaan voivat siis ylittää muutkin kuin varsinaiset oopperafanit. Onhan hienoa tallustella linnan kivisillä kujilla, kilistää muovilasia alakerran kellariravintolassa muiden sivistyneiden kanssa ja istua pehmeässä […]

Lue lisää

HIPSTERIMATKAILUA

Murkkukuopukseni totesi aikoinaan: Aina sä olet tuommonen: reppu selässä, kumpparit jalassa ja perunat käsissä. Nyt aikuisena hän kiteytti saman nykykielellä: Sä oot aito hipsteri! Niin just, olen hipsteri ja siitä ylpeä. Kuuntelen vinyylejä, en omista älypuhelinta, viljelen perunaa ja porkkanaa, kierrätän kaiken mahdollisen, valmistan itse kaiken mahdollisen – ja mieluummin käsin –  ja kuljen vaatteissa, […]

Lue lisää

KESÄTEATTERI-MUST

Kesäloma ilman kesäteatteria on hengetön. Olen aina ollut lomalla heinäkuun, mikä on kesäteatteriharrastuksen kannalta huippujuttu. Sillä heinäkuuhun ne kaikki kasautuvat. Liekö Savossa yhtään kuntaa, jossa ei olisi omaa kesäteatteria. Jos on, niin ilmoittautukoon. Tavallisen työläisen neljäviikkoinen kesäloma ei kyllä millään riitä kaikkien maakunnan esitysten katsastamiseen. Joskus tulee tehtyä vääriä valintoja. Mikään ei ole tylsempää kuin […]

Lue lisää

PERUTAAN JUHANNUS

Niin juuri. Perutaan juhannus. Helatorstaikin on jo peruttu. Mitä tuota juhannusta juhlimaan, eihän sitä juhlita muuallakaan EU:ssa. Siitähän saadaan se yksi työajan pidennyspäivä, kaksi pitää vielä keksiä muualta. Vapun voisi perua myös. Sehän on myös näitä tarpeettomia nesteillä itsensäkyllästämisjuhlia. Sitäkään ei juhlita kattavasti EU-maissa. Työn juhla muka! Niin harvat tekevät edes nykyisin työtä. Mistäs se […]

Lue lisää

AUTOGEENISET POJAT

Autot, heille on olemassa vain autot. Siitä hetkestä, kun ovat oppineet esineiden merkityksen ja pyörivien pyörien tarkoituksen, heille on olemassa vain moottorilla kulkevia kaksi- ja nelipyöräisiä. Näin se on. Pienet pojat pullistelevat autotietämyksellään hevosvoimia leikin tiimellyksessä ja sysivät syrjään kaikki muut lelut. He oppivat luettelemaan automerkkejä ennen kuin tietävät mitä ovat potta ja lusikka. Suotta kuskasin […]

Lue lisää

JUHANNUSALUSLEMPEÄ

  Apua!!! No, mitä nyt? Kimppuuni hyökättiin! Se tuli takaapäin ja oli varmasti ulkomaalainen. Ennätin nähdä nimenkin, jotain Cres… Älä höpsi, hölmö! Tuskin hyökkäsi. Ehkä se vain osoitti kiinnostustaan. Varmasti hyökkäsi, otti kiinnikin! Oletko varma? Ehkä vain kosketti? Sitä paitsi kuljet aina niin paljastavana, pitäisit edes kypärää, niin ei miehet kiihotu paljaasta pinnastasi. No nyt […]

Lue lisää

KORKEASAAREN AIVOKUOLLEET

Kävin äitienpäivän aattona Korkeasaaressa tulemassa surulliseksi. Näimme aivokuolleita, elämäänsä kyllästyneitä, liikkumattomia otuksia aidoissa, häkeissä, lasikaapeissa ja betonimuurin takana. Muistini mutkista palautuu tunne, joka syntyi 70-luvulla samassa paikassa: syvä sääli luojan luomia kohtaan. Mikään ei näytä muuttuneen. Voihan olla, että parannuksia on tehty kulissien takana, mutta ne eivät vierailijan silmään mitenkään pistä. Poissa ovat punapersepaviaanit, nuo […]

Lue lisää

OMA VIA VERDEMME

Espanjassa vanhoja purettuja rautateitä on kunnostettu ulkoilureiteiksi. Idea on kekseliäs. Tasaista kuljettavaa kilometritolkulla, tunneleita ja kiemurtelevaa polkua kapeasti metsissä ja vuorten rinteillä. Ihan huippujuttu! Kävimme Pohjois-Espanjassa etsimässä näitä Via Verdejä. San Sebastianin lähellä oli muutama, valitsimme niistä pidemmän, Andoainista lähtevän n. 20 km:n pätkän. Vuokrasimme pyörät ja eikun matkaan. Voihan räkä! Vilkasliikenteisen tien vieressä kapella […]

Lue lisää

GUGGENHEIM- YES!!

Kyllä, Guggenheim on huippujuttu. Mutta ei missään nimessä tänne Suomeen! Kävin Guggenheimissa Bilbaossa viime viikolla. Ihana tunne, kun löytää museon, jonka voi ottaa haltuunsa kahdessa tunnissa eikä tule ähky. Jo rakennus itsessään on taideteos kymmenine outoine kulmineen, takapihan jättiläishämähäkkeineen ja etupihan jättikoirineen, joka puskee kukkaa jokaisesta huokosestaan. Luulin Guggenheimin olevan Kiasman tapaisen kummallista nykytaidetta sisältävän ilmestyksen. […]

Lue lisää

PROJEKTIIN? EI HITOSSA!

Lähetkö mukaan projektiin? En kyllä varmaan, isken kengänkannat kiinni permantoon ja kynnet ovenkarmeihin. Sehän tarkoittaa lisää työtä. Uutta. Vaikeaa. En kyllä varmasti! Tuttua työpaikalta. Joillakin työ etenee projektista toiseen, mutta ei kaikilla. Kai meistä suurin osa tekee työssään sitä mitä osaa, pienin muutoksin maustettuna ajan saatossa. Joskus projekteihin on kuitenkin suostuttava, joku pakottaa. Jälkeenpäin on tullut […]

Lue lisää

LA VIDA DE FRIDA

En uskonut, että kotikaupungissani Kuopiossa voin käyttää joskus sanontaa: Nähdä X ja kuolla. Mutta Kuopion Kaupunginteatterin Frida sai minut näin huokaamaan. Tämä loistelias teatteriesitys sisältää harmonisesti ja onnistuneesti monta kulttuurilajia: tiiviin ja elävän tekstin, hienosti tulkittua eteläamerikkalaista musiikkia ja laulua, värikylläistä tanssia, teatterin uutta tekniikka hyödyntäen kuvat harsokankailla ja uskomattoman lahjakkaan näyttelijätyön Frida Kahlon elämäntarinan […]

Lue lisää

KUOLLEET LEPPÄKERTUT

Leppäkertut ovat kuolemassa sukupuuttoon. Vai milloin viimeksi näit kunnolla leppäkerttuja? Viime kesänä yhytin yhden ainokaisen, edellisenä en yhtäkään. Ilmakos eivät nykyajan muskut tunne enää edes lorua: Lennä, lennä leppäkerttu janiinedelleen. Muistan 80-luvun lopulta yhden puistokävelyn Lappeenrannasta. Leppäkerttuja oli niin paljon puistotien peittona, että niitä liiskautui (ikävä kyllä) monta joka askeleella. Siinä olisi saanut kunnon buddhalainen kärvistellä […]

Lue lisää

LUONTOVUOSI JOKA VUOSI

Olen tämän talvettoman talven jälkeisen kevättalven aikana päässyt uskomattomille luontoretkille kotona nojatuolissani istuen. TV on näyttänyt taitavasti tehtyjä kotimaisia dokumentteja meidän omista silmää hivelevistä maisemistamme: kansallispuistoista ja saaristoista. Dokumenteissa on ihana joutilaisuuden ja kiirettömyyden tunnelma ja sitähän se luonnossa liikkuminen parhaimmillaan onkin. Metsässä ja kankailla luonto tapahtuu omaa verkkaista tai kiivasta tahtiansa, askelemme risahdukset säikäyttävät tosin arimmat eläjät pois […]

Lue lisää

VALO

Se hyökkää päälle, sokaisee, paljastaa, tämä keväinen auringon räävintä on kamalaa. Silmät valuvat, ikkunat on peitettävä verhoilla, näkö tässä menee! Aurinko luo keväiseen asumukseeni kohdevaloa pintojen pölylle, ovien likapinttymille, nurkkien hämähäkinseiteille, sängynalusten pölypalleroille. Aivan kuin uhallaan. Ihan kuin tässä ei olisi muuta, kiireellisempää tekemistä. Autoilu on sietämätöntä ja vaarallista, kun vastavaloonkin on välillä ajettava kotiin […]

Lue lisää

VIRTUAALI-HÖPÖ-HÖPÖ

Virtuaalijuttuja tuntuu tippuvan kun pisaroita maaliskuiselta räystäältä, virtuaalirahaa ja virtuaalilaseja. Ja mitä vielä, mistä en tiedäkään. Minulle on koulussa opetettu, että kaikki mitä silmä ei näe, korva kuule, iho tunne ja mitä emme haista tai maista, on mielikuvitusta, virtuaalista. Mielikuvitus on kyllä ehdottoman tarpeellinen ja hyvä juttu, sillä voimme täydentää tätä ankeaa arkitodellisuuttamme, saada sille […]

Lue lisää