Vuoden 2017 tuloistaan jokainen palkansaaja saa 750 euron rahalahjan verottajalta. Suomella on varaa. Paljonko lie palkansaajia, jokunen miljoona. Se tekee, jumankauta, se tekee paljon! Muistissa on vielä aika, kun pinosin veroilmoituksen väliin lemmareilla niputettuja kuitteja: todisteita siitä, että palkan tienaamiseen minulta kuluu myös omia varoja. Kuitteja koulutuksista, suojavaatteista, hankkimistani kirjoista ja muista työhön liittyvistä välineistä, […]
Janne Niiranen kirjoitti tänään tosi asiaa SS:ssa otsikolla: Pyöräily ansaitsee ylistyslauluja. Tässä yksi sellainen. Sinä kaksipyöräinen jalkojeni korvike virtaviivainen, tankosarvinen kulkupelini, olet korvaamaton kapistus kesästä talveen, keväästä syksyyn. Ilman sinua olisin harmaa nuhjake sisätiloissa kulahtanut ihmisenkuvatus, unenpöppörössä työpaikalleni saapuva nukkuneen iltarukous. Mutta sinun kanssasi herään aamuun, kevään liverrysten konserttiin, herään nousevan auringon lämpöön alamäkien vauhtihurmaan. […]
Huhtikuu, vuosikokousten ja tilinpäätösten aika. Nyt teen lumitilinpäätöksen. Voittopuolella on lumen runsauden ja auringonvalkeuden tuoma riemu. Lumileikit pulkkamäkineen ja lumiukkoineen. Ja hiihtämisen ilo, jota kesti ja kesti. Latujen hyvä verkosto ja kunnossapito sekä maalla että veden päällä. Siitä kiitos kaupungille. Ja Pilpan majan talkoolaisille kumarrus ja kiitos siellä nautituista kahvikupposista ja pullista. Noista kaupungin parhaista. […]
Postilaatikkooni tipahti viikolla värikäs tarjouskirje: Maksamme autostanne (autoni rekisterinumero) 2500 euron romutuspalkkion! Kun vaihdatte sen uuteen xxx-merkkiseen. Minunko Kiesini romu? Ratti siinä kääntyy vinkumatta, pyörät taipuvat kaikkiin ilmansuuntiin, vaihteetkin tallella laatikossaan. Jarrutkin taas toimivat pienen säädön jälkeen, nyt se pysyy paikallaan rinteessäkin kuin kärpänen katossa. Ei kuulu ylimääräisiä ääniä ajaessa, tosin en niitä ennättäisi kuunnellakaan, […]
Lumisade sakenee suurin hiutalein. Kotonapäin tällaiset olisivat räntälämpäreitä, täällä puhdasta lunta. Pakkasta parikymmentä. Ei tuule, melkein voi kuulla lumihiutaleiden läiskähdykset neitselliselle hangelle. Metsän eläimet ovat yhä kätkössä lumen alla ja piiloissaan kivien ja kantojen koloissa. On vielä talvi, vaikka aurinko paistaa kirkkaasti. Hangella näkyy niukasti käpälien tallomia polkuja. Nyt lumisade hengittää keveämmin, hiutaleet harvenevat. Pysähdyn, […]
(Äly)kännykkänismi ei ole pelkästään kansantauti vaan suorastaan pandemia. Ihmiskunta on mennyt halpaan ja antanut sen tapahtua vastaanpanematta ja vastalääkettä miettimättä. Kuinka niin on päässyt tapahtumaan? Sitä potevat jo eskarilaiset ja ekaluokkalaiset, lapset saavat ensimmäiset kännykkänsä jo ennen kuin osaavat lukea. Vanhemmat eivät enää puhu lapsilleen. Parivuotiaille annetaan älypuhelin käteen, sieltä kun avautuu niin ihania videoita. […]
Mistä on pienet pojat tehty? Mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista, inkivääristä, kanelista. Niistä on pienet pojat tehty. (Kirsi Kunnas) Valtakunnassa kaikki hyvin, syntyi terve poikalapsi. Onnea vanhemmille ja mukelolle! Olen ylpeä siitä, että meillä on kansan presidentti. Puuttuu ylenmääräinen pokkurointi, panssarivartiointi, kultin kiillottelu. Presidentti, josta lähes koko kansa pitää. Kuka ei voisi olla […]
Himoa monenlaista, jokaisella omansa. Minulla hetkellinen hiihtohimo. On aivan pakko päästä ladulle viikonloppuisin. Säästä viis. Tänäänkin oli plussaa, sumuista ja harmaata, latu roskainen ja jäinen. Suksissani lukee ultragrip, siinä salaisuus. Hyvin luistivat eivätkä lipsuneet lainkaan. Lähiladut Petosen asutuksen liepeillä tosin ovat tavattoman tylsiä. Mäettömiä. Yllätyksettömiä. Talojen takapihat on nähty ja uutuudenviehätys maisemaa halkovista ojista (luulin […]
Maailma huojuu, suurvallan johtajasta julkaistiin paljastuskirja. Ei ole kaikki muumit kotona johtajalla. Onhan tuo nähty kuluneen vuoden aikana jo ilman kohukirjaakin. Samansuuntaisia ajatuksia herättää eittämättä erään pienen suurvallaksi itseään luulevan johtajan ominaisuudet. Siinäpä kaksi lasta valtaisalla hiekkalaatikolla. Leikki on järkyttävän vaarallista, sillä molemmat pitävät etusormeaan tiiviisti ydinaseen laukaisunappulan hipaisuetäisyydellä. Pihan reunalla leikkii omissa oloissaan yksi […]
Minulla on (ollut) paljon koruja. Olen ollut mm. korufriikki kenkä- ja laukkufriikkiyteni lisäksi. Korufriikkiyteni alkoi Aarikan puukoruilla. Iloisen värisiä korviksia löytyi valikoimista joka lähtöön. Olivat mukavia, mutta harmillisen kevyitä. Ne nimittäin irtosivat ja katosivat korvista ihan itsestään. Olen mm. kontannut korvakoruani etsien Sektorin tuulikaapissa (tosin pyysin kenkäkaupan myyjää kaveriksi, etten olisi vaikuttanut niin pöljälle). Parittomia […]
Joulu soi kaikkialla, sairaalan käytävillä, auton radiossa, ajatusteni rakosissa. Se soi vastasataneissa kinoksissa, pyörän rattaisiin takertuneissa paakuissa, kasvoja piiskaavissa hiutaleissa, valkeudessa, joka pimeyteen peittyy. Joulu soi erityisellä tavalla kerran Kirkkopuistossakin. Puistoon putoaa kaksi valkeaa enkeliä lapaset käsissään. Mustan joulun lävistää rivi kynttilöitä tuuli riepottaa liekkejä. Enkelit tanssivat kiireettömästi kohmeisin vartaloin, lopuksi sammuttavat tulet jättävät itselleen […]
Katsoin ruotsalaisen elokuvan Square ja hämmennyin. Pimeässä elokuvateatterissa koin olevani ahdistettuna neliön nurkkaan, jossa minua pidettiin piinaavan kauan. Elokuvan Neliössähän piti itse asiassa olla hyvä olla ja sen sisällä kaikkien samanarvoisia. Mutta minua neliössä ahdisti. Siellä vallitsi epämiellyttävä kaaos. Ja kaaos kaaoksen perään. Elokuvan juoni oli hajanainen. Se koostui erillisistä, melko irrationaalisista palasista. Elokuva oli […]
Kekri on sadonkorjuun juhlapäivä, se oli viime viikon keskiviikko. Minun juhlani sujui aika kornisti. Allakassani oli lukenut: uusi koti, uusi elämä. Olin nukkunut muutaman tunnin yön roudattuani muuttolaatikoita kolme päivää (ja lähes yötäkin) pitkäksi venähtäneen remontin keskelle. Muutaman kerran heräsin yöllä ruminaan, mutta käänsin vain kylkeäni. Jospa uudessa kodissani kuuluu asiaan rumista öisin, siihen on […]
Kun on monta leipää uunissa ja rautaa tulessa samanaikaisesti on selvää, että tekevälle sattuu. Se kuuluu asiaan ja budjetti lasketaan sen mukaan. Matkoilla katoaa aina jotain, mutta sitä varten on matkatavaravakuutus. Minulla on hyvin ymmärtäväinen vakuutusyhtiö, lasku maksetaan muitta mukinoitta. Viime viikon lomamatkalta sain aikaiseksi vain tynkälaskun: linkkari (jonka jälleen jouduin luovuttamaan lentokenttävirkailijalle) ja matkalaukkuvyö, […]
Muutto on raadollinen tapahtuma. Ensinnäkin tulee inventoitua koko elämä. Miten ihmeessä sitä onkaan tullut säilöttyä kaikenlaista mukatarpeellista? Esimerkiksi viisi kiloa luentokalvoja. Ihan kuin muka joskus olisin jossain tilaisuudessa sanonut jotain kuolematonta. En varmasti ole. Ihan hävetti kun niitä silmäilin. Lopulta heittelin niitä roskikseen sokeasti. Ja kolme vuosikymmentä vanhaa ammattikirjallisuutta, kannet irti ja paperinkeräykseen! Ja muovikassillinen […]
Suutari pysyköön lestissään, klisee, mutta käytän sitä silti. Kun se napsahtaa tähän yhteyteen kuin voisilmä puuroon (kas, taas klisee!). Nyt ovat asfalttimiehet alkaneet harrastamaan puutarhanhoitoa ja nurmikon rakennusta. Leväsellä pyörätien varrella on ollut kiinnostavaa seurata erilaisia työvaiheita ojankaivamisesta asfaltointiin ja nyt sitten nurmikonrakentamiseen. Tätä näytelmää on kestänyt pitkälti toista vuotta. Nyt ovat nuo asfalttien pikiukot […]
Kasvimaani rankaisee minua työntämällä mullasta ylisuuria kesäkurpitsoja, joihin hukun! Ne painavat kilosotalla ja ovat puolen metrin mittaisia, järkyttäviä. Nuo möllykät aiheuttavat minulle harmaita hiuksia, kun en enää keksi minne voisin niitä tarjota, survoa, tunkea, jakaa. Sukulaiset on jo niillä kyllästetty, työtoveritkin ovat osansa saaneet. Olen syönyt kurpitsalettuja, leiponut kurpitsaleipiä ja -kakkuja, olen valmistanut wokkia ja […]
Mökkikyläyhteisössämme ihmiset välittävät toisistaan. Se on nähty näinä 25 kesänä, jotka olen viettänyt täällä kaupungin kupeessa, pikkuruisessa mökissäni. Kylämme muodostuu 150 mökistä, tunnemme toisemme kuka löyhästi kuka lähemmin. Täällä kukaan ei ole yksin, ellei niin nimenomaan halua. Sairaudet, surut, kuolemat ja vastaiskut jaetaan. Kylämme keskeisin rakennuskin on jostain syystä nimetty Onnelaksi. Kun en jaksa, auttavat […]
Kekkosen jälkeen on maassamme ollut – kuitenkin – kelpo presidenttejä. Vaikka sen piti olla täysin mahdotonta. Presidenttihän ei tarkoittanut mitään muuta kuin Kekkosta, synonyymejä olivat sanat. Kovin olivat vaatimattomat Kekkosen puitteet, syntymätorpassa Lepikossa Pielavedellä ja Tamminiemessäkin. Suuri oli mies, kaikelle kansalle niin tavattoman tuttu. Minullekin, luulin. Siksi kesäteatteri Kekkosesta ei etukäteen kovin inspiroinut. Lähdin mukaan […]
Minä tykkään sateesta. Pisaroiden kiireettömyydestä katon reunalta sammaloituneeseen nurmikkoon, veden korinasta ränniputkessa auki olevan ikkunan takana aamuyöstä, ihmisten painuneista hartioista sateenvarjojen alla. Radiosuomi toitottaa sään olevan kesän puheenaihe, joka kesäksi ei riitä Ruokolahden leijonia. Aamupäivällä toimittaja ehdotti luovasti mato-ongelle menoa. Kalahan syö sateella, ainakin ikiaikaisen sanonnan mukaan. On se hienoa, kun huonekalut on entisöity, jopa […]
Lomasta on kulunut kohta 3 päivää (kello on 15.30). Apua! Enkä vieläkään ole rentoutunut, saavuttanut lomanirvanaa. Heittelehtivä lämpömittari pitää huolen siitä, että aina on väärät vetimet päällä. Paleltaa, on hiki. Onneksi viime viikolla saatiin palautettua taloon lämpö, meinasi olla arktinen olo, kun sisälämpö putosi 15 asteeseen ja hanasta tuli vain kylmää vettä. Näin kauas olen […]
