HILJAISUUS

Suomussalmella on taas pakko pysähtyä, hiljaisen kansan ohi ei voi ajaa sitä tervehtimättä.  Maaliskuisessa iltapäivässä nuo hahmot jököttävät mykkinä lumipaakut luisevilla harteillaan ja olkihiuksissaan. Ei kuulu heinän kahinaa eikä kahvikuppien kilinää lettukahvilasta. Vallan mainio on tuo kansa pellollaan, ollut jo yli 20 vuotta. Kesät talvet, syysmyrskyt ja kevään kiihkot. Kiitos Reijo Kelan. Matka Sallatunturin laduille […]

Lue lisää

ANTI RYPI RAHASSA

En tiedä rypeekö edelleen. Taannoin olin kuopiolaisen kulttuuriyhdistyksen hallituksessa ja pystyin siltä istuimelta tirkistelemään kuinka kaupunki ja kulttuuriapurahojen myöntäjät suhtautuivat paikallisiin tukihakemuksiin. Kirjallisuusyhdistyksemme sai nuolla lähes tyhjiiä näppejään, rahaa herui ainoastaan muutamia killinkejä Kirjakantin toteuttamiseen, ei yhtään yhdistyksen toimintaan. Sama kohtalo oli muilla taide- ja kulttuuriyhdistyksillä. Mutta ANTI-festivaali teki poikkeuksen. Sille olivat anteliaita kaikki rahanjakajat, jopa […]

Lue lisää

LEMPILAJINI LENTOPALLO

Nyt pistin pahan, miten lempilajini voi olla lentopallo? Eikös se ole pyöräily? Kannanhan pyöräsymbolia kaulanauhassani jatkuvasti. Laji, jota olen harrastanut siitä asti, kun 15-vuotiaana ostin ensimmäisen oman pyöräni kahden kuukauden lapsenlikkapalkallani. Poni-merkkinen pyörä maksoi 150 markkaa. Tai hiihtäminen? Laji, johon minut lapsena pakotettiin ja jota lapsuusnuoruuteni vihasin, mutta johon sytyin aikuisena kuin tuohi liekkiin. Lentopallo […]

Lue lisää

OMA PUOLUE

Valtakunnan jääräpäisin ja epärealistisin politiikassa kiinniroikkuja, Paavo Väyrynen perusti oman puolueen, kun ei muuta erikoista enää keksinyt. Ihan vain itselleen iloksi. Puolueen tavoite on sahata ainoalta jäseneltään oksa alta pois eli poistaa euro Suomesta. Eikö hän europarlamentaaarikkona hoksaa, että tämä puolueohjelma on ristiriitainen hänen työnantajansa intressien kanssa. Toiseksi tavoitteeksi sopisi johdonmukaisesti saada Suomi pois kokonaan […]

Lue lisää

TALVINEN TRIALTHON

Olen jo vuosia harrastanut talvista trialthonia: hiihto, uinti ja syönti. Nyt on lajin paras treenauskausi. Hiihtämiseen hanget metsissä ovat vielä ohuenoloiset, mutta jäällä, a vot! Sunnuntaina löysin Kallavedeltä loistavat ladut kohti Keilakantaa. Mikäpä siinä oli lentokelissä lykkiessä, ajatukset saivat rauhassa seilata menneestä tulevaan, rampattaa ulkoaopittavia runonpätkiä, uppoutua tarkkailemaan kanssahiihtäjiä ja tunnistamaan niistä tuttuja. Suksi pysyi […]

Lue lisää

PAKKASHERRA KETJUISSA JO PAUKUTTAA

Talvipyöräilyssä on hohtoa. Aamulla pukeminen: monta kerrosta pyllynvarsiin (sanonta lainattu lapsen suusta), pusero, villapaita ja toppatakki. Sukkia muutamaan kerrokseen varpaisiin, kengät hetkeksi uuniin lämpiämään. Miehen isot lainarukkaset ja lapaset sisälle. Kypärämyssy, pipo ja pyöräkypärä. Siis pino hattuja päähän. Pipon päälle otsalamppu, naaman eteen kaulahuivi ja loppukoristukseksi tosi näkyvät hehkuolkaimet. Ja menoksi. Pyöräni on punaiseksi maalattu Leppäkerttu […]

Lue lisää

UUSI ALUEVALTAUS

Reppuun kuiva vaihtovaatekerta, naskalit, kuumaa juotavaa ja eväät. Heittoköyttä minulla ei vielä ole, mutta luisteluhiihtosauvat poimin tallin nurkasta. Ei myöskään tiivistä pussia vaatteille. Pitää käydä ostamassa seuraavalle retkelle, nyt pakkaan vaatteet muovipusseihin ja yritän köyttää pussit tiiviisti kiinni. Ulkona pakkasta vajaat parikymmentä astetta. Mies jää loikolemaan lämpimään kun lähden – retkiluistelemaan. Päivärannan uimarannalla meitä on […]

Lue lisää

PIRULLISTA UUTTA VUOTTA

Kävin uutena vuonna Liettuassa. Tunnin junamatkan päässä Vilnasta, Kaunasissa on maan ehkä kummallisin museo, Pirumuseo. Kyseisessä rakennuksessa on lasikaapeissa näkösällä n. 2000 erilaista pirua ryhmiteltynä aiheittain: piru ja naiset, piru ja ruoka ja viina, piru ja luonto sekä kasvit ja vaikka mitä muuta. Etsin opaskirjassa mainittua paholaista, joka tanssii polkien jalkoihinsa Hitlerin ja Stalinin, mutta […]

Lue lisää

SAANKO TUULIVOIMAA, KIITOS!

Seurasin viikko sitten TV:n teemalta Live Earth 2015 lähetystä, joka oli järjestetty samanaikaisesti Pariisin ilmastokokouksen kanssa. Ohjelmassa oli klippejä eri puolilta maailmaa siitä, kuinka joku pienisuuri kyläkaupunki tai yksittäinen ihminen on tehnyt suuren teon ympäristömme hyvinvoinnin parantamiseksi. Esimerkit olivat huikeita! Jossain oli kaadettu maan viimeinen hiilivoimala, Mexico Cityssä muutettu suurkaupungin liikenne joukkoliikennepainotteiseksi. Australiassa elää pieni kyläyhteisö kahden […]

Lue lisää

MASENTAVAA JOULUA!

Aika on kadonnut. Pysähtynyt. Hävinnyt suureen mustaan aukkoon. Kesä jäi tamppaamaan paikalleen, ottaa askeleen eteen, perääntyy taakse. Ruoho viheriöi, lampi käy riitteessä ja sulaa takaisin. Masentavaa. Mitä teen viime keväänä ostamilleni loskakelin luistosuksille? Ne olivat kerta kaikkiaan loistavat! Toimivat kevättalven sohjossa jäällä. Nyt ei ole edes jäätä. No, ajatukseen paljaasta joulusta on pakko sopeutua, ei […]

Lue lisää

SELKOKIELTÄ, KIITOS

Kieli on rikkautemme, meille savolaisille viäntäminen, karjalaisille kilkattaminen, pohojalaisille harvakseltaan tiputtaminen, torniojokilaaksolaisille meättäminen. Puheen ymmärtäminen yli heimorajojen voi olla joskus työlästä. Heli Laaksosen runojakin pitää lukea ääneen ymmärtääkseen ne. Meille tervekielisillekin riittää haastetta, jos sitä haemme. Joskus pyytämättäkin. Mutta puolikielisiä, kielipuolia, heikosti ymmärtäviä on joukossamme paljon. Heitä on kantaväestössämmekin: kielikykynsä sairastumisen yhteydessä menettäneitä afaatikkoja, kehitysvammaisia […]

Lue lisää

ELÄMÄNI KUVA

    Siinä se olisi ollut: elämäni – tai ainkain tämän vuoden – kuva! Aamuhämärässä lammen riitteen reunalla joutsenperhe myöhäissyksyssä, marraskuun 22. päivänä. Poikaset, kaikki kolme, kaivelivat pitkillä kauloillaan lammen pohjasta syötävää. Isä (niin luulen) katseli muina miehinä ympärilleen, äiti (niin luulen) puolestaan minua huolestuneena otsa rypyssä ja mietti, että miten meidän käy. Poikaset olivat […]

Lue lisää

MITEN PUKILLE KIRJOITETAAN

Hyvä tavaton, se rävähtää taas jouluhulina päälle kaupungin keskustassa tulevana viikonloppuna! Siltä ei voi tyystin suojautua, jos aikoo olla kulturelli ja tulla hengittämään Kirjakantin sivistystä kirjastolle ja VB-keskukselle. Oma jouluun valmistautumiseni alkaa tavallisesti joulukorttien askartelusta. Aikoinaan siihen liittyi myös se, että pojat kirjoittivat lyhyet kirjeensä Joulupukille. Olenkin tässä pähkäillyt, miten tämän perinteen on käynyt tänä päivänä. […]

Lue lisää

SOTE – ONNELA VAI MANALA

Eipä ole tarvinnut tässä viime aikoina teatteriin menoa suunnitella kun on saanut seurata sote-draamaa olohuoneen sohvalta. Draamassa, tai oikeastaan farssissa oli välillä tragediankin piirteitä, kun pääministeri uhkaili, että minäpä menen huomenna kertomaan isille, etteivät muut leiki minun kanssa minun säännöillä. Isi tulee ja hajottaa koko hiekkalaatikon! Valtakunnan hiekkalaatikolla tuntui nimittäin olevan useita omaehtoisia, voimakastahtoisia leikkijöitä, yhteisleikistä ei […]

Lue lisää

RIKKAITA OVAT NE, JOILTA PUUTTUU VÄHÄN

Verokalenterit ilmestyvät taas, varmemmin kuin lumi marraskuussa. Ketä kiinnostaa? Paljon tienaavien tulojen vuosittainen julkaiseminen voi tyydyttää jonkun kansalaisen uteliaisuutta. Mutta kun häntänä tulevat kateus, katkeruus ja vielä omanarvon lytistyminen, niin mitä mieltä moisen tilaston julkaisemisella on? Haluavatko rikkaat itse tulonsa julkisuuteen? Tuskin heiltä edes kysytään. Vaikka savolaisia olemme ja suorasukaisuus kuuluu heimovereemme, niin tulojahan ei […]

Lue lisää

MIKSI LAPSEMME EIVÄT OPI PUHUMAAN

Uutiskynnyksen ylitti vihdoin havainto siitä, että lapset eivät opi puhumaan, koska vanhemmat ovat mieluummin somessa kuin vuorovaikutuksessa leikki-ikäisen taaperonsa kanssa. Olen vain odottanut, että tämä pommi poksahtaa. Nyt minusta tuntuu kuitenkin, että kyseessä oli vain uutispiikki, joka ei poikinut sen kummempaa. Olen ollut huolissani asiasta jo kauan. Visuaalisen aistimaailman osuus lasten elämässä on kasvanut mittaan […]

Lue lisää

PIMEÄÄ VALOA

Lainaan otsikon professori Antero Takalolta, jota kuuntelin viime lauantaina Kuopion kirjastolla. Kuuntelin ja henkeäni pidättäen katselin maagisia valokuvia kaamoksen kuunvalosta Lapista ja muista asumattomista maisemista. Muutama kuva oli otettu täysin pimeässä ja niitä oli valotettu jopa 20 minuuttia! Pimeyskin muuttuu valoksi tuossa ajassa. Tosin valokuvaaja voi päästä hengestään odottaessaan hangessa kovassa pakkasessa hypotermian rajoilla sopivaa laukaisuhetkeä. Moisia mielenmaiseman […]

Lue lisää

PIENI ON HUIPPUA!

Pistäydyin viikko sitten Montenegrossa, tuossa piskuisessa Inarin kunnan kokoisessa Balkanin valtiossa. Vuoristoinen maa on yhtä huippua, sekä konkreettisesti että symbolisesti: serpentiiniteiden kuvioittamat asumattomat vuorten kyljet, puustosta paljaat huiput, alarinteiden mänty- ja pyökkimetsät, syklaamien levittäytyminen lehtoihin ja yrttien (minttu, salvia, timjami) syksyinen tuoksu. Yhtä lailla elämyksiä antoi Skadarjäven kansallispuisto. Ruovikkoisella järvellä, Balkanin suurimmalla, bongasin mm. kuningaskalastajan, jalohaikaroita, […]

Lue lisää

OMENALIHAVUUS

Olen aloittanut omenalihavoitumisen. Omenoita kellistelee makeantuoksuisena mattona maassa ja puussa, on sekä räksien aloittamia terävine nokanjälkineen että jäniksenkalttamia karoja, on matosia, mätisiä, rupisia, mähösiä (uusi lajike!). Ja aivan sattumalta jokunen tervekin yksilö siellä seassa. Olen säilönyt noita pyöreitä palleroita sankosotalla yömyöhään mehustamalla, hilloamalla ja kuivaamalla. Ja luoja paratkoon syönyt. Olen syönyt niitä raakana, uunissa paistettuina, piirakassa ja ilman. Olen […]

Lue lisää

TYÖJOOGAA

Loppukesän kiihkeä mielenmaisema rauhoittuu taatusti tyrnimeditaatiolla. Tyrnirykelmien lypsäminen sormituntumalla pensaasta alkusyksyn auringonpaisteessa, punarinnan vahtiessa puuhiani naapurin vattupuskasta on suloista hermolepoa. Saan päästää ajatukseni ajelehtimaan ilman että ne mihinkään törmäisivät. Syystöitten äänet kuuluvat himmeinä taustalla, aistin vain pyöreäntahmeat marjat sormissani ja sangon niiden alla. Alimmat oksat lypsän istualtani puskaan piiloutumalla. Saan taatusti olla yksin. Meditaatiohetkestäni kertoo vain pyörä pellon […]

Lue lisää

ELÄMÄNKUU

Elokuussa ei tehdä sanoja. Elokuussa eletään kiihkeästi, tehdään mehuja ja hilloja, pakastetaan ja kuivataan. Tämän vuoden elokuun kiihkon aisti pilvettömältä taivaalta ja kevyestä hienhajusta vattupuskien risukossa, sitä viilensivät puolestaan uintilämpimät vedet. Elon kiihkeys kohosi kymmenenteen potenssiin, kaikin tavoin. Työntäyteiset päivät kaatuivat seisaaltaan uneen iltaisin. Sanoja ei ollut. Eikä niitä kukaan kaivannutkaan. Elokuu on täynnä elämää. Kesän […]

Lue lisää