Muistan vielä poikien kesämelskeen, jossa he leikkivät sotaa mäiskimällä kepillä horsmikkoa. Vihollista kaatui ja pojat olivat tietenkin voittajia. Tänä päivänä taistelen todellista sotaa voikukkia vastaan. Noita luoja luomia aurinkopalleroisia on vihreä nurmikko keltaisenaan, kohta hahtuvapallomerenä. Aseeni on pieni, mutta tehokas. Voikukka juurineen irti synnyinsijoiltaan, henki pois ja kompostiin. Ja toinen. Ja viides sankollinen. Juoksen selkä […]
Nyt moukaroi kesästressi. Aurinko paistaa ja silloin jos milloin pitäisi olla ulkona, työnteko sisätiloissa ahdistaa. Pitäisi ajaa nurmikko ja sahata kirsikkapuista kuivat oksat pois. Pitäisi virittää verkot ullakolla temmeltäville oraville. Ne roistot kun herättävät uupuneen jo aamuyöstä ravatessaan vinttiä edestakaisin. Pitäisi kitkeä kukkapenkki, nyppiä nurmikolta voikukat juurineen. Pitäisi ja pitäisi. Ja pitäisi suunnitella lomaa. Mikä […]
… kysyi mies junassa Mikkelin asemalla. Häkellyin kysymyksestä, enkä osannut tokaista mitään viisasta pienen miettimisen jälkeen kuin: Hyvä kirja. Olipa laimeasti ilmaistu, tyyliin: Ihan kiva. Kirja nimittäin oli helvetin hyvä. Se oli Nina Georgen Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja kirjoista, kirjakauppiaasta, kaunokirjallisuusapteekista. Mies myi kirjoja ostajan tarpeisiin, tuskaan, vaivoihin, kirjoja mittatilaustyönä. Ajatus on herkullinen. Kirjassa on […]
Rakastettuni, puutarhani, kiihkeytesi vie minusta mehut, voimat, hengästytät, täytät äärimmilleen kaikki tuokioni, ajatukseni, omistat minut kahlitsevalla kiintymyksellä suomatta hetkenkään rauhaa keväästä syksyyn. Samalla täytät minut rauhallisella onnella, mullantuoksuisilla päivillä, ilolla omien kätten aikaansaannoksista. Tuoksut, maistut, näyt, kuulut, tunnut jokaisessa ihokarvassa, kynnenkulmassa, olet kasvanut minuun kiinni väkevillä juurillasi, olet osa minua. Enkä tiedä mikä osa, runko, […]
Polttareita on monenlaisia, kai ne muotoillaan kohteelleen sopiviksi. En ole kovin moniin osallistunut. 70-luvun lopulla pidimme siskolle polttarit, se tarkoittaa, että lauloimme (poliisilta pyydetyn luvan turvin) torilavalla hänelle iltamyöhään muutaman laulun, tuskin ne mitään riettaita olivat. Minulle puolestaan ei pidetty minkäänlaisia polttareita sen ainoan kerran kun naimisiin menin. Viime viikolla pistäydyin Unkarissa. Budapestin lauantaipäivän hulinassa […]
Me olemme ropotti ruttusten ja automaatti-anttien palvelijoita, ne eivät enää alamaisiamme. Missä vaiheessa roolit vaihtuivat? Ihmisen osa on enää nappuloiden painelu. Sitä teemme soittaessamme virastoihin (jos asiasi on yksityinen valitse 1, jos joku muu valitse 2), maksaessamme laskuja (kaikki itse omalta koneeltamme nappuloita näpytellen), kaupan kassalla (itsepalvelukassat tulleet huomaamatta), jopa kirjastossa! Nyt lainaamme kirjamme itse […]
Vielä kaivoin sukset tallin perukoilta toisena pääsiäispäivänä ja tallustelin ne kainalossa läheiselle Leväsen lammelle. Oiva hiihtokeli: pakkasen uudelleen kovettaman jään pinnalle oli satanutta uutta lunta, suksi luisti sujakkaan. Puoliaurinkoinen sää, haalea halo-ilmiö auringon ympärillä ja valkoinen, niin valkoinen lampi lähiön kainalossa. Muutama pilkkijä, jokunen koirankusettaja ja minä. Hieman kun käytti mielikuvitustaan, pystyi eteensä loihtimaan pohjoisen […]
Pandoja ei pitäisi riuhtaista irti omasta elinympäristöstään Suomeen Ähtäriin masentumaan. Ei missään nimessä. Kävin viime syksynä Pekingin eläintarhan pandatalossa, joka oli komiasti rakennettu taannoisia olympialaisia varten (kuten paljon muutakin: kilometrien pituinen lentokenttäterminaali ja valtavia moottoriteitä). Pandataloja oli itse asiassa useita, betonirakennuksia sisäpihoineen, kiipeilypuineen. Mutta pandat olivat täysin apaattisia. Monet vain makasivat. Yksi kiersi kehää pihansa […]
Tämä viesti on tullut sähköisen median kautta: Pitääkö olla huolissaan, kun kunnallisvaalit eivät kiinnosta pätkän vertaa? Hyvä huolestunut blogilukija, ei sinun tarvitse olla hirveän huolissaan. Ethän koskaan voi tietää miten valitsemasi ehdokas käyttäytyy vaalikauden aikana. Hänhän saattaa olla seuraava seksuaalinen työpaikkahäiritsijä, paikallislehden herkuttelema uutisaihe. Tai saattaahan hän loikata pois puolueesta, jota olet uskollisesti kannattanut. Tai […]
Veri, tuo syvänpunainen elämänneste, on hurjan dramaattista. Pikkuipanoiden piirissä pienikin veritippa herättää suuria tunteita: omistajalleen ensin äärimmäisen järkytyksen, sitten laastarivaiheessa ylpeydentunnetta, muille kateutta. Leikki-ikäisten raajat ovat tuon tuosta veren, naarmujen ja mustelmien tatuoimat. Kuuluu lapsuuteen. Tunnekylläistä aikaa. Aikuisten elämässä pienillä verihaavoilla ei rehvastella, mutta draama, varsinkaan valkokankaan suuri draama ei ole mitään ilman järkyttävän suurta […]
Paikallislehti (Kaupunkilehti 4.3.17) kirjoitti uudesta urheilulajista, olutjoogasta. Ja pah. Nyt on kyllä leikitty yhdyssanaleikkiä sääntöjä tuntematta. Yhdyssanan pitää nimittäin tarkoittaa jotain, mielivaltaisia asioita ei voi absurdisti yhdistää. Samaan höpö-höpö tulokseen päästään vaikka perunatunnelmalla, lusikkatangolla, vellimeditaatiolla, hammashiihdolla jne. Olut on olutta ja jooga joogaa. Aloitin joogaharrastuksen 14-vuotiaana Raittiustalon nuorisojoogassa. Liisa Moilanen ohjasi porukkaa hengitysharjoituksiin ja asanoihin […]
Talvipyöräilijät halutaan nistiä. Tai ainakin heidän kulkunsa halutaan tehdä mahdollisimman hankalaksi. Pyöräilen Jynkästä keskustan suuntaan arkisin aamuin illoin. Särkiniemen lisäksi Leväsen Shellin kohdalla on ollut vajaan vuoden työmaa, jossa kevyen liikenteen väylä on avattu sepposelleen pitkältä rupeamalta. Opasteet kevyen liikenteen esteistä ovat erittäin puutteelliset ja liikenteenohjaus ontuva. Joulun maissa työ sitten saatiin vihdoin päätökseen ja […]
Tuskin on. Saunoja on joka puolella maailmaa. Mutta missään niitä tuskin on niin paljon väkilukuun suhteutettuna kuin meillä. Eikä missään muualla ole niin paljon saunahulluja. Missään muualla ei kilpailla löylykuumuuden sietämisessä. Liekö muualla saunaseurojakaan. Kylven koko kiulun. Katossa pieniä led-tuikkuja, hämärässä lempeä löyly löytää väsyneet jalkani ja iholleni ilmestyvät hikikyyneleet. Kylven koko kiulun ja muistelen […]
Miten tuo täysikuu aina herkistääkin! Nytkin se hiipii niin herkullisten taivaansävyjen takaa yhä korkeammalle, kunnes on pimeää ja sitten se valaiseekin lumimaiseman kuin kolkko aurinko konsanaan. On se ihmeellinen, ja paljonko siitä on kirjoitettu! Runoja varsinkin. Kuuta on verrattu sinun silmiesi lähteeseen, kuunsiltaa kuljettu ja uitu, kuun kasvot voi kuvitella kenelle hyvänsä, sen valossa on […]
Fanitan Aki Kaurismäen elokuvia, niissä on selkeästi oma linjansa, joka on pettämätön. Niinkuin tämä uutuuskin: Toivon tuolla puolen. Pelkistetty kuvakerronta (esineet karsittu konmari-tyyliin äärimmäisen vähäisiksi), yksinkertaistetut roolihahmot (tietenkin tuttuja luottonäyttelijöitä), repliikkien karsinta minimiinsä, koomisen lakooninen puhetyyli, jota kaikki noudattavat kuin yhteisestä sopimuksesta. Valot luovat ilta- ja yökohtauksiin oman keltaisenhämärän tunnelmansa, päivä ei ole koskaan. Kaikki […]
Taannoin ystävänystävä kysyi, että voisinko viimeistellä hänen äitinsä aloittaman villapaidan. Kun tiesi minun olevan käsityöihmisen. Äiti kun oli sairastunut ja ei sitä varmaan enää loppuun saa. Minä höylisti lupasin. Itku meinasi päästä, kun näin neuloksen. Viitisen senttiä sotkuista neuletta, reikiä ja karanneita silmukoita. No, purin kaiken ja aloitin, langat ja neuleohje olivat valmiina. Mikä ettei. Aikaa kului […]
Hitto vie, että uuden kielen oppiminen aikuisiällä voi olla tuskaista! Nyt kaduttaa, ettei minulla ollut mahdollisuutta alle viistoistavuotiaana altistua vähintään kuudelle kielelle, olisi elämä nyt helpompaa. Enhän altistunut itse asiassa yhdellekään savon murretta vieraammalle. Koulussa tankkasin kuuliaisesti niitä, joita silloin opetettiin. Ainakin osaa niistä. Kuustoistakesäisenä sitten elämä muuttui. Koin altistumisen riemun kesätöissä leirintäalueen kioskilla. Siihen […]
Reppuja, eväitä, luistimia, jääkelkka ja potkuri, kypäriä ja intomieltä jäärata solkenaan. Luistelumaratonrata on avattu! Lapsia, aikuisia, mummoja, pappoja, nuoria kavereineen, pienimmät potkureissa ja vaunuissa. Tunnelma kuin liukkailla tammimarkkinoilla. Luistimien terät viiltelevät jäätä rytmisesti, rata on suhtkoht tasainen, kaarteissa pikkuisen muhkuraa kuin mummon kintuissa aikoinaan. Vastatuulen puolella hieman viileämpää, etunojaan vaan ja ruoto puskemaan kohti Kallaveden […]
Kävin kolmivuotiaan lapsenlapseni kanssa Hoplopissa. Ensimmäistä kertaa astuin tuohon sisätiloissa olevaan kiipeily- ja liukumäkimaailmaan. Ei hassumpaa. Omien mukuloideni kanssa tuli koluttua kaikki tuonnoiset pomppulandiat: Kesämaa, Tervakoski, Jukujuku-maa ja sitten kaikki mahanpohjavispauslandiat. Nuo kolme ensinmainittua olivat suosikkejamme. Niissä sai aikuinenkin kiipeillä, pomppia jättipallon päällä, laskea liukumäkeä vesi roiskien ja kylpeä pallomeressä, kun muiden silmä vältti. Oli […]
On joulupäivä, lammen lenkillä vastaan tulee vain koiraihmisiä, hentoa rännänsekaista hilettä valuu harteille taivaalta. Rauhallista, niin rauhallista. Radiosuomen kanavalla puhutaan parhaillaan siitä, miten joulu on perhesuhteiden peili. Me ihmiset olemme usein raadollisen itsekeskeisiä, riiteleviä ja pahansuopia. Mikä meidän on? Tytär vihoittelee äidilleen, tekee pahaa seurata sivusta kun yhteydenpitoa ei ole puolin eikä toisin. Toinen isänsä […]
Kävin laulamassa kauneimpia joululauluja lähikirkossamme. Tällä kertaa kirkko ei ollutkaan ääriään myöten täynnä, joten istumapaikat löytyivät hyvin. Naispappi aloitti tilaisuuden leppoisan mukavasti äänenavausharjoituksilla. Venyttelimme seisten naamataulujamme ja virittelimme ääntämme korkeuksiin hakien kukin omaa oktaaviamme, hauskaa se oli. Laululettavat laulut oli hyvin valittu ja turhanpäiväistä höpinää ei ollut. Laulamaanhan tänne oli tultu! Mutta kolehtikeräyksen pohjustuspuhetta kuullessani […]
