Apua!!! No, mitä nyt? Kimppuuni hyökättiin! Se tuli takaapäin ja oli varmasti ulkomaalainen. Ennätin nähdä nimenkin, jotain Cres… Älä höpsi, hölmö! Tuskin hyökkäsi. Ehkä se vain osoitti kiinnostustaan. Varmasti hyökkäsi, otti kiinnikin! Oletko varma? Ehkä vain kosketti? Sitä paitsi kuljet aina niin paljastavana, pitäisit edes kypärää, niin ei miehet kiihotu paljaasta pinnastasi. No nyt […]
Kävin äitienpäivän aattona Korkeasaaressa tulemassa surulliseksi. Näimme aivokuolleita, elämäänsä kyllästyneitä, liikkumattomia otuksia aidoissa, häkeissä, lasikaapeissa ja betonimuurin takana. Muistini mutkista palautuu tunne, joka syntyi 70-luvulla samassa paikassa: syvä sääli luojan luomia kohtaan. Mikään ei näytä muuttuneen. Voihan olla, että parannuksia on tehty kulissien takana, mutta ne eivät vierailijan silmään mitenkään pistä. Poissa ovat punapersepaviaanit, nuo […]
Espanjassa vanhoja purettuja rautateitä on kunnostettu ulkoilureiteiksi. Idea on kekseliäs. Tasaista kuljettavaa kilometritolkulla, tunneleita ja kiemurtelevaa polkua kapeasti metsissä ja vuorten rinteillä. Ihan huippujuttu! Kävimme Pohjois-Espanjassa etsimässä näitä Via Verdejä. San Sebastianin lähellä oli muutama, valitsimme niistä pidemmän, Andoainista lähtevän n. 20 km:n pätkän. Vuokrasimme pyörät ja eikun matkaan. Voihan räkä! Vilkasliikenteisen tien vieressä kapella […]
Kyllä, Guggenheim on huippujuttu. Mutta ei missään nimessä tänne Suomeen! Kävin Guggenheimissa Bilbaossa viime viikolla. Ihana tunne, kun löytää museon, jonka voi ottaa haltuunsa kahdessa tunnissa eikä tule ähky. Jo rakennus itsessään on taideteos kymmenine outoine kulmineen, takapihan jättiläishämähäkkeineen ja etupihan jättikoirineen, joka puskee kukkaa jokaisesta huokosestaan. Luulin Guggenheimin olevan Kiasman tapaisen kummallista nykytaidetta sisältävän ilmestyksen. […]
Lähetkö mukaan projektiin? En kyllä varmaan, isken kengänkannat kiinni permantoon ja kynnet ovenkarmeihin. Sehän tarkoittaa lisää työtä. Uutta. Vaikeaa. En kyllä varmasti! Tuttua työpaikalta. Joillakin työ etenee projektista toiseen, mutta ei kaikilla. Kai meistä suurin osa tekee työssään sitä mitä osaa, pienin muutoksin maustettuna ajan saatossa. Joskus projekteihin on kuitenkin suostuttava, joku pakottaa. Jälkeenpäin on tullut […]
En uskonut, että kotikaupungissani Kuopiossa voin käyttää joskus sanontaa: Nähdä X ja kuolla. Mutta Kuopion Kaupunginteatterin Frida sai minut näin huokaamaan. Tämä loistelias teatteriesitys sisältää harmonisesti ja onnistuneesti monta kulttuurilajia: tiiviin ja elävän tekstin, hienosti tulkittua eteläamerikkalaista musiikkia ja laulua, värikylläistä tanssia, teatterin uutta tekniikka hyödyntäen kuvat harsokankailla ja uskomattoman lahjakkaan näyttelijätyön Frida Kahlon elämäntarinan […]
Leppäkertut ovat kuolemassa sukupuuttoon. Vai milloin viimeksi näit kunnolla leppäkerttuja? Viime kesänä yhytin yhden ainokaisen, edellisenä en yhtäkään. Ilmakos eivät nykyajan muskut tunne enää edes lorua: Lennä, lennä leppäkerttu janiinedelleen. Muistan 80-luvun lopulta yhden puistokävelyn Lappeenrannasta. Leppäkerttuja oli niin paljon puistotien peittona, että niitä liiskautui (ikävä kyllä) monta joka askeleella. Siinä olisi saanut kunnon buddhalainen kärvistellä […]
Olen tämän talvettoman talven jälkeisen kevättalven aikana päässyt uskomattomille luontoretkille kotona nojatuolissani istuen. TV on näyttänyt taitavasti tehtyjä kotimaisia dokumentteja meidän omista silmää hivelevistä maisemistamme: kansallispuistoista ja saaristoista. Dokumenteissa on ihana joutilaisuuden ja kiirettömyyden tunnelma ja sitähän se luonnossa liikkuminen parhaimmillaan onkin. Metsässä ja kankailla luonto tapahtuu omaa verkkaista tai kiivasta tahtiansa, askelemme risahdukset säikäyttävät tosin arimmat eläjät pois […]
Se hyökkää päälle, sokaisee, paljastaa, tämä keväinen auringon räävintä on kamalaa. Silmät valuvat, ikkunat on peitettävä verhoilla, näkö tässä menee! Aurinko luo keväiseen asumukseeni kohdevaloa pintojen pölylle, ovien likapinttymille, nurkkien hämähäkinseiteille, sängynalusten pölypalleroille. Aivan kuin uhallaan. Ihan kuin tässä ei olisi muuta, kiireellisempää tekemistä. Autoilu on sietämätöntä ja vaarallista, kun vastavaloonkin on välillä ajettava kotiin […]
Virtuaalijuttuja tuntuu tippuvan kun pisaroita maaliskuiselta räystäältä, virtuaalirahaa ja virtuaalilaseja. Ja mitä vielä, mistä en tiedäkään. Minulle on koulussa opetettu, että kaikki mitä silmä ei näe, korva kuule, iho tunne ja mitä emme haista tai maista, on mielikuvitusta, virtuaalista. Mielikuvitus on kyllä ehdottoman tarpeellinen ja hyvä juttu, sillä voimme täydentää tätä ankeaa arkitodellisuuttamme, saada sille […]
Suomussalmella on taas pakko pysähtyä, hiljaisen kansan ohi ei voi ajaa sitä tervehtimättä. Maaliskuisessa iltapäivässä nuo hahmot jököttävät mykkinä lumipaakut luisevilla harteillaan ja olkihiuksissaan. Ei kuulu heinän kahinaa eikä kahvikuppien kilinää lettukahvilasta. Vallan mainio on tuo kansa pellollaan, ollut jo yli 20 vuotta. Kesät talvet, syysmyrskyt ja kevään kiihkot. Kiitos Reijo Kelan. Matka Sallatunturin laduille […]
En tiedä rypeekö edelleen. Taannoin olin kuopiolaisen kulttuuriyhdistyksen hallituksessa ja pystyin siltä istuimelta tirkistelemään kuinka kaupunki ja kulttuuriapurahojen myöntäjät suhtautuivat paikallisiin tukihakemuksiin. Kirjallisuusyhdistyksemme sai nuolla lähes tyhjiiä näppejään, rahaa herui ainoastaan muutamia killinkejä Kirjakantin toteuttamiseen, ei yhtään yhdistyksen toimintaan. Sama kohtalo oli muilla taide- ja kulttuuriyhdistyksillä. Mutta ANTI-festivaali teki poikkeuksen. Sille olivat anteliaita kaikki rahanjakajat, jopa […]
Nyt pistin pahan, miten lempilajini voi olla lentopallo? Eikös se ole pyöräily? Kannanhan pyöräsymbolia kaulanauhassani jatkuvasti. Laji, jota olen harrastanut siitä asti, kun 15-vuotiaana ostin ensimmäisen oman pyöräni kahden kuukauden lapsenlikkapalkallani. Poni-merkkinen pyörä maksoi 150 markkaa. Tai hiihtäminen? Laji, johon minut lapsena pakotettiin ja jota lapsuusnuoruuteni vihasin, mutta johon sytyin aikuisena kuin tuohi liekkiin. Lentopallo […]
Valtakunnan jääräpäisin ja epärealistisin politiikassa kiinniroikkuja, Paavo Väyrynen perusti oman puolueen, kun ei muuta erikoista enää keksinyt. Ihan vain itselleen iloksi. Puolueen tavoite on sahata ainoalta jäseneltään oksa alta pois eli poistaa euro Suomesta. Eikö hän europarlamentaaarikkona hoksaa, että tämä puolueohjelma on ristiriitainen hänen työnantajansa intressien kanssa. Toiseksi tavoitteeksi sopisi johdonmukaisesti saada Suomi pois kokonaan […]
Olen jo vuosia harrastanut talvista trialthonia: hiihto, uinti ja syönti. Nyt on lajin paras treenauskausi. Hiihtämiseen hanget metsissä ovat vielä ohuenoloiset, mutta jäällä, a vot! Sunnuntaina löysin Kallavedeltä loistavat ladut kohti Keilakantaa. Mikäpä siinä oli lentokelissä lykkiessä, ajatukset saivat rauhassa seilata menneestä tulevaan, rampattaa ulkoaopittavia runonpätkiä, uppoutua tarkkailemaan kanssahiihtäjiä ja tunnistamaan niistä tuttuja. Suksi pysyi […]
Talvipyöräilyssä on hohtoa. Aamulla pukeminen: monta kerrosta pyllynvarsiin (sanonta lainattu lapsen suusta), pusero, villapaita ja toppatakki. Sukkia muutamaan kerrokseen varpaisiin, kengät hetkeksi uuniin lämpiämään. Miehen isot lainarukkaset ja lapaset sisälle. Kypärämyssy, pipo ja pyöräkypärä. Siis pino hattuja päähän. Pipon päälle otsalamppu, naaman eteen kaulahuivi ja loppukoristukseksi tosi näkyvät hehkuolkaimet. Ja menoksi. Pyöräni on punaiseksi maalattu Leppäkerttu […]
Reppuun kuiva vaihtovaatekerta, naskalit, kuumaa juotavaa ja eväät. Heittoköyttä minulla ei vielä ole, mutta luisteluhiihtosauvat poimin tallin nurkasta. Ei myöskään tiivistä pussia vaatteille. Pitää käydä ostamassa seuraavalle retkelle, nyt pakkaan vaatteet muovipusseihin ja yritän köyttää pussit tiiviisti kiinni. Ulkona pakkasta vajaat parikymmentä astetta. Mies jää loikolemaan lämpimään kun lähden – retkiluistelemaan. Päivärannan uimarannalla meitä on […]
Kävin uutena vuonna Liettuassa. Tunnin junamatkan päässä Vilnasta, Kaunasissa on maan ehkä kummallisin museo, Pirumuseo. Kyseisessä rakennuksessa on lasikaapeissa näkösällä n. 2000 erilaista pirua ryhmiteltynä aiheittain: piru ja naiset, piru ja ruoka ja viina, piru ja luonto sekä kasvit ja vaikka mitä muuta. Etsin opaskirjassa mainittua paholaista, joka tanssii polkien jalkoihinsa Hitlerin ja Stalinin, mutta […]
Seurasin viikko sitten TV:n teemalta Live Earth 2015 lähetystä, joka oli järjestetty samanaikaisesti Pariisin ilmastokokouksen kanssa. Ohjelmassa oli klippejä eri puolilta maailmaa siitä, kuinka joku pienisuuri kyläkaupunki tai yksittäinen ihminen on tehnyt suuren teon ympäristömme hyvinvoinnin parantamiseksi. Esimerkit olivat huikeita! Jossain oli kaadettu maan viimeinen hiilivoimala, Mexico Cityssä muutettu suurkaupungin liikenne joukkoliikennepainotteiseksi. Australiassa elää pieni kyläyhteisö kahden […]
Aika on kadonnut. Pysähtynyt. Hävinnyt suureen mustaan aukkoon. Kesä jäi tamppaamaan paikalleen, ottaa askeleen eteen, perääntyy taakse. Ruoho viheriöi, lampi käy riitteessä ja sulaa takaisin. Masentavaa. Mitä teen viime keväänä ostamilleni loskakelin luistosuksille? Ne olivat kerta kaikkiaan loistavat! Toimivat kevättalven sohjossa jäällä. Nyt ei ole edes jäätä. No, ajatukseen paljaasta joulusta on pakko sopeutua, ei […]
Kieli on rikkautemme, meille savolaisille viäntäminen, karjalaisille kilkattaminen, pohojalaisille harvakseltaan tiputtaminen, torniojokilaaksolaisille meättäminen. Puheen ymmärtäminen yli heimorajojen voi olla joskus työlästä. Heli Laaksosen runojakin pitää lukea ääneen ymmärtääkseen ne. Meille tervekielisillekin riittää haastetta, jos sitä haemme. Joskus pyytämättäkin. Mutta puolikielisiä, kielipuolia, heikosti ymmärtäviä on joukossamme paljon. Heitä on kantaväestössämmekin: kielikykynsä sairastumisen yhteydessä menettäneitä afaatikkoja, kehitysvammaisia […]
