pienestä syntyy iso A

Aforismi lähtee lentoon pienellä pukkauksella (kuvaan ihastuin Radisson Blue hotellin kabinettikäytävällä, valokuva: leenaraveikko)

Mikä olisikaan oivallisempi adventtisunnuntain viettotapa kuin aforismikurssille osallistuminen. Olla kokemassa ja yhdessä synnyttämässä pienestä sanasta uutta, suurempaa ajatusta, keikauttamassa sanoja nurin, etsimässä ristiriitaisuuksia, sanojen monimerkityksiä. Jukra, ihan siinä innostui. Ai, että aforismit eivät olekaan filosofiaa, vaan tavallista kaunokirjallisuutta. No, hyvä, rima madaltui ihan kohisten.

Meitä oli 13 adventinviettäjää kesäyliopiston piskuisessa luentosalissa. Eri-ikäisiä, erilaisia, kuitenkin jollain yhteisellä nimittäjälle paikalle kiilautuneita kirjoittajia. Ihan tavattoman hätkähdyttävää olivat nuo ilmaa halkoneet oivallukset, joita harjoitukset lykkivät ilmoille. Oivallisesti sanottu! Oppimestarina toimi Kari Hongisto, Turust tullut täysinpalvellut toimittaja, nykyinen luontotarkkailija, joka muisti ulkoa ainakin yhden aforismin: Hillitse hitlerisi.

Vaikeaa on aforismien kirjoittaminen, jos istuu aloilleen niitä miettimään, ei kukko käskien laula. Tulee ahdasta päähän ja sanat katoavat. Oma äitini puhuu sanontoja veistellen, rehevän savolaisittain, vaikkei murteella puhukaan. Arveltiin kurssilla, että sanontojen viljely on ehkäti itäsuomalainen heimopiirre. Kun on sanottavaa eikä kärsi kuluneita sanoja käyttää, niin pitää luoda uusia ja maustaa sanottava vetreillä vertauksilla. Niin juttu luistaa paremmin. Mutta sanonnat eivät ole aforismeja, sen opimme.

Aforismit eivät siis ole filosofiaa, eivät myöskään sananlaskuja, jotka ovat osuvaa käytännönläheistä kielenkantojen heiluttelua, kielenkäyttöön helposti juurtunutta kielen rikkautta. Aforismit ovat lyhyitä oivalluksia, jotka herättävät kuulijassa/lukijassa jotain uutta pohdittavaa. Ne eivät siis sano asiaa valmiiksi, eivät ole opettavia, totuuksia osoittelevia. Kurssilla opimme myös sen, ettei totuutta ole olemassakaan. Sitäkin minun on käytännönläheisenä ihmisenä vaikea ymmärtää. Sitä nimittäin, ettei 1 + 1 olekaan 2. Näin minua valisti taannoin eräs fysiikkaa opiskellut nuori.

Niin, mitä ne aforismit siis ovat. Jokainen tekee omanlaisiaan, sääntöjä ei ole.

Kommentit

  • Esko Lovén

    Pienestä runosta syntyi iso A ainakin minun kohdallani, ei kuitenkaan mitenkään helposti. Aforismikokoelman itse jo tehneenä odotin mielenkiinnolla kurssia, ja se kannatti. Uutta näkökulmaa tuli, mistä kaikista ilmansuunnista aforismeja voidaankaan kurkistella. Monille syntyi valmiita hyviä mietteitä jo heti kurssilla harjoitusten myötä. Eikun jatkamaan vaan ja osallistumista Kuopion Kirjoittajayhdistys Vestäjien meneillään olevaan aforismikilpailuun.

    • porkkanan juuria

      On hienoa että on kaikenlaisia kilpailuja, nyt kilpaillaan siitä, miten pannaan vähät sanat paikoilleen.

  • seija hämäläinen

    Aforismi, ajatelma, mietelause, hajatelma on muuttanut muotoaan filosofisesta konkreettisempaan. Esimerkiksi politiikkaan kohdistuvana tikanheiton suunta on täsmentynyt yleisestä tarkemmin rajattuun kohteeseen. Nykyafo vaatii aivojen asennon säätämistä, vertaisinko kesäajasta talviaikaan. Lyhyellä kurssilla en vielä saanut selville, missä menee aforismin ja näsäviisastelun raja.

    • porkkanan juuria

      Niin, meneekö se siinä, että aforismi vetää hiljaiseksi, mutta näsäviisastelulle tekee mieli vielä pistää paremmaksi? En tiedä. Mutta hauskaa sanojen vääntely ja kääntely, pyörittely ja venyttely on tekipä sen sitten lyhyessä mitassa tai pidemmässä tarinoinnissa.

  • Hannu Musakka

    Mitenkäs tämä:
    Tavataan ensi kerralla! Jos ei ennen, niin viimeistään silloin!

    • Leena Raveikko

      Joo, meneehän se noinkin. Muistan löytäneeni keittiön pöydältä aikoinaan murrosikäisen poikani kirjoittaman lapun: Olen jossakin ja tulen kun kerkiän. Oli nimittäin säädetty ilmoittamispakko kotoa poistumiselle – ainakin yöksi.

Jätä kommentti

*