PIRUN POLKUJA

Liekö piru merrassa kun ei ollut kotonaan Pirunkellarissa (kuva: leenaraveikko)

Hyvin harvoin olen patikoinut maakuntamme polkuja keväisin. Syksyisin kyllä. Mutta tänä keväänä olen nuuhkinut polkuja urakalla. Olkoon se sitten koronakevään hyvä juttu.

Neulaniemen ja Pilpan polut ovat tuttuja jo entuudestaan. Sitä paitsi niillä on aivan liian paljon ihmisiä. Turvaetäisyyttä on välillä hankala pitää ainakaan ohitustilanteissa. Siispä suuntaan muualle.

Oinosenmäellä oli rauhallista. Kenpä olisi arvannut, että mäki on Kuopion korkein, jopa 7 m korkeampi kuin Puijo. Näköalat sieltä ovat huluppeat jokaiseen suuntaan, mutta polut puuttuvat. Mäen säähavaintopallo näkyy kauas. Eväskahvit siellä voi kuitenkin käydä juomassa kannon nokassa lähes täydellisessä hiljaisuudessa. Lintujen äännähtelyjähän ei lasketa ääneksi.

Korkeakoskella kuohut peittävät muut äänet, tosin parhaat kuohut ovat vasta edessäpäin. Sillä tuo putous on niin syvässä rotkossa, etteivät auringon ensisäteet sulata jäätä sieltä.  Polut puuttuivat sieltäkin, mutta kauniita puisia rappuja sen sijaan riitti. Taukopaikaksi mainio pöytä penkkeineen, siihen sopi hyvin aamukahvi levittää.

Haminalahden kulttuuripolku oli positiivinen kokemus. Olen tarponut sen ensimmäisen kerran silloin kun se oli uusi. Lyhyt oli se silloin, mutta vaikuttava. Erilainen. Nyt polku on pidentynyt yli 3 kilometriin, mukavasti se polveilee mäkiä ja notkoja myötäillen, rappuja oli rakennettu kiitettävästi, näköalapaikat merkitty ja viimeiselle laitettu jopa pöytä ja penkit. Siinäpä kelpasi siemailla aamukahvia ihan rauhassa. Polun varrella esitellään von Wright -veljesten taidetta: maisemia ja lintuja, taulut sisältävät myös kulttuurihistoriallisia tietoiskuja alueesta, muinaislöydöistä. Aamuaikaan polulla ei ollut vastaantulijoita kuin kourallinen, piikkikengät pitivät hienosti pystyssä.

Mutta kevään paras polkukokemus – toistaiseksi  – on ehdottomasti Pisan kierros (hieman yli 8 km). Aamukahvit tällä kertaa pirun kellarissa. Itse piru ei ollut kotosalla, ei ollut tarjoiluakaan. Polku luovi pälvihankia ja pitkospuita pitkin, jyrkimmissä paikoissa mukavasti portaita. Rumaa, kylmää terästä olivat portaat, joen yli rakennettu silta ja huipulla oleva kapeaportainen näkötorni. Juuri sellainen, jollaisesta olen usein painajaisunissani pudonnut. Nämä rakennelmat lienee rakennettu sen jälkeen kun Nilsiästä tuli Kuopio. Nimittäin samanlaiset rappuset löytyy Puijoltakin. Loistavat näköalat korvasivat kuitenkin rumat portaat, kannatti kiivetä! Joka suuntaan metsää ja järveä, takana sunnuntaipäivän puolipilvinen taivasavaruus. Ah! Oravat olivat viettäneet käpykinkereitään  siellä täällä kokoontumiskiellosta välittämättä. Polulla oli kuusenkäpyjä niin että livetti. Piikkikengät olivat tarpeen tälläkin reissulla.

Ei ole kevät vielä ohi, ei koronakaan. Joten eiköhän noita polkuja vielä riitä. Onko vinkkejä?

 

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Sinulla on hyvä kunto – Onnittelut! ja hyvä luontovainu.

    Tarina soljuu, ja on aivan kuin olisi itse ollut mukana. Täytyy joskus samoilla nuo tienoot.

  • Niinnoeekäkun

    Patikointi luonnossa on ihmiselle parasta terapiaa.
    Etelä Konneveden kasallispuisto Rautalammilla on käymisen arvoinen.
    On eri mittaisia reittejä, osittain aika vaikeakulkuistakin, mutta komeat maisemat.

    Päivä menee eväät mukaan, on laavuja ja tulipaikkoja sopivin välein.
    Tullu kahesti käytyä.
    Netissä voi etukäteen tutustua.

  • Leena Raveikko

    Kiitos Eino. Sanat soljuvat kuin lenkkari polulla, se oli tarkoitus. Tapaamisiin poluilla!

  • Leena Raveikko

    Olen kerran jokunen syksy takaperin käynyt tuolla Konnevedellä. Hieno on paikka, olen samaa mieltä. Siellä voisi nyt olla väljää, piikkikengät tarvitaan jyrkkiin paikkohin. Orinoro on myös listalla. Siellä oli viime keväänä upeat jäät rotkon seinillä, tuli hyviä kuvia! Näin se on, pitää ensin vähän autolla ilmaa saastuttaa ennen kuin rauhallisille poluille pääsee.

  • seija sanaleikkimökistään

    Korona-ajan plussaa on se, että monet ihmiset ja kokonaiset perheet löytävät kokeiltavakseen luontoaktiviteetteja. Vaelluspoluilla tuntuu olevan tungosta, ja vuokramökkien kysyntä on korkealla.
    Toivottavasti ilmiö jää pysyväksi ja luonnosta vieraantuneet löytävät sen kaikkine mahdollisuuksineen. Kunhan maalla asuvat eivät pilaa ilmiötä karsaalla suhtautumisellaan muualta tulleisiin, tätäkin on tullut esille.

  • Veikko Kastinen

    Voi lähteä metsiin vaan omille reiteille.
    Minä eksyn kaupungeissa melkovarmasti, mutta metsissä en ole vielä eksynyt koskaan, joskus olen joutunut kävelemään pitemmän reitin löytääkseni etsimäni paikan.

    Metsissä liikkumiseen harjaantuu kun rohkeasti lähtee, siihenkin harjaantuu ettei lähde uhkarohkeasti.

Jätä kommentti

*