PROJEKTIIN? EI HITOSSA!

Huiveja erilaisiin elämäntilanteisiin (kuva: Helena Pohjolainen)

Lähetkö mukaan projektiin? En kyllä varmaan, isken kengänkannat kiinni permantoon ja kynnet ovenkarmeihin. Sehän tarkoittaa lisää työtä. Uutta. Vaikeaa. En kyllä varmasti!

Tuttua työpaikalta. Joillakin työ etenee projektista toiseen, mutta ei kaikilla. Kai meistä suurin osa tekee työssään sitä mitä osaa, pienin muutoksin maustettuna ajan saatossa. Joskus projekteihin on kuitenkin suostuttava, joku pakottaa. Jälkeenpäin on tullut huokaistua, eihän tuo niin paha juttu ollutkaan.

Mutta että projektityötä vapaa-ajalla? En kuvitellut Huiveja projektiksi, vaikka jonkinlainen sellainen siitä muodostuikin. Kehittelimme sitä Hämäläisen Seijan kanssa heittämäni idean pohjalta viime syksynä. Silloin, kun turvapaikanhakijoiden hyökyaalto saapui Eurooppaan ja siitä maininkeja Suomeenkin, meillekin Kuopioon ihan kotikonnuille ainakin liplatuksen verran. Mukaan kalastimme Annukka Blombergin, jonka tiesimme olevan luovan tyypin, ammattilaisen.

Meidän projektimme oli runoesitys pakolaisuudesta ja erilaisuudesta. Aloitimme projektin kirjoittamalla teemaan liittyviä runoja kukin silloin kun sille päälle satuimme. Aiheita ryöppysi lehdistä, uutisista, niistä ei ollut pula. Mukaan saimme vielä kaksi kitaristia, Esko Lovénin ja Rauno Pölösen. Heiltä saimme toivomaamme musiikkisiltaa sitomaan runoja ja tuomaan hengähdystaukoja tunne-elämyksille.

Saatuamme kelvollisen kokonaisuuden kasaan pohdimme, missä esityksen voisi toteuttaa. Kahviloissa olimme tottuneet jo esiintymään, kirjastolla myös ja kaikenlaisilla pienillä lavoilla. Entä taidemuseo, loistava paikka! Siellä sattui olemaan juuri sopiva näyttely Hiljaisuuden ääni museon omista kokoelmista. Kuinka sattuikaan, näyttely oli kuin vartavasten suunniteltu kulisseiksi esityksellemme! Loistavaa!

Aloitimme kiertueemme Taidemuseolta, sinne myös päätimme sen muutama viikko sitten. Esitys oli myös Kompassissa ja Pyörön kirjastolla.

Oliko se projekti, vai yhdessä kuljettu matka, kuten Annukka kokemuksen ilmaisi. Hieno matka, joka oli elämys myös meille itsellemme. Jos ei tiedottamisen työläyttä olisi ollut matkalla vastassa, olisi se tuonut meille kaikille pelkästään nousukierteenomaista mielihyvää. Mutta tiedottamisenkin oppii. Nyt minulla on tunnukset maakuntamme lehteen ja voin hoitaa tiedottamisen itse, kätevästi. Senhän kaikki tiedämme, että mitä enemmän välikäsiä tiedottamisella on ja mitä enemmän se on keskitettyä, niin sitä heikommin se toimii.

Tällaisiin elämänmakuisiin projekteihin olen valmis lähtemään mukaan koska vaan!

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Hieno matka ja projekti, ihan miten vain. Hyvä sellainen muuttaa ajatusmaailmaa, tässä tapauksessa olemme seuranneet asioita tarkemmin kuin mitä olisimme tehneet muuten. Syvällisemminkin, sillä runoja ja esittämistä varten on pakko kouraista omaa sydäntäänkin. Kiitos kanssamatkaajille!

Jätä kommentti

*