PUKIN KAAMOSMASENNUS 1. osa

Pukkia pännii (kuva: leenaraveikko)

Joulupukki istuu masentuneena kiikkustuolissaan, lykkii harvakseltaan vauhtia harmaalla sukallaan. Muori on poistunut paistamaan pipareita yritettyään turhaan saada pukkia puhetuulelle. Pukkia ei yksinkertaisesti huvita jokajouluinen rekiretki Korvatunturilta Hankoon ja siksakkia poikki Suomen. Pakkastakin on tänä vuonna enemmän kuin monena aikaisempana ja lisänä viiltävä pohjoisviima.  Korvatunturilla ei ole nähty aurinkoa muutamaan viikkoon. Masentaa, juuri kun pitäisi olla pirteä ja jaksava. Sukuvika, mutta tällaisessa kausityössä kaamosmasennus on kirous.

Muori tuo pukille kyökin puolelta kipollisen riisipuuroa tyrnihillosilmällä.

– Siinä on D-vitamiinia, korvaa auringon valoa, sanoo muori ojentaessaan puulusikan.

Pukki lusikoi puuroa, mutta se pyörii suussa, ei tahdo mennä alas. Pukki työntää kipponsa lattialle jalkaansa kyhnöttävälle kissalleen. Kissa naukaisee tyytyväisenä ja alkaa lipoa pehmeäksi hautunutta puuroa poskeensa.

Pukki huokaisee. Radio soi väristen joululaulua: On hanget korkeat nietokset. On todella. Tänä vuonna talvi tuli aikaisin ja työnsi lunta kurut täyteen, tuntureillakin sitä on paksu kerros porojen upota. Pukki on jo monena vuonna harkinnut moottorikelkan hankkimista, mutta aina se on jäänyt. Sallan Hankkijalta viimeiset on viety aina marraskuun loppuun mennessä. Pukki havahtuu tähän pulmaan joka vuosi vasta joulukuun puolivälissä. Liian myöhään. Porot puskevat jo sarviaan tuvan seinään, ovat lähtötohkeissaan. Ne ne jaksavat olla innokkaita!

Tontut ovat täyttäneet reen paketeilla, joka vuosi niitä on liikaa. Pukki on yrittänyt vetää linjaa, että yksi paketti kullekin kiltille riittäisi, mutta tontut sortuvat aina markkinahumuun. Lasten kirjeet sisältävät aina tolkuttoman pitkiä listoja. Lelujen osalta lista on erilainen joka vuosi. Ymmärtääkseen kirjeitä pukin on täytynyt surffata netissä kesästä lähtien ja katsoa TV:n mainoskanavia. Niin tai näin, reki on taas ääriään myöten täynnä. Pukille on jätetty kovin ahdas kolo istumista varten.

Palttoo on oven pielessä, huopikkaat myös. Pukki herää pitkäksi venähtäneiltä ruokanokosiltaan. Muori on ottanut jo kinkun uunista ja tuoksu täyttää koko tuvan. Ennen vanhaan pukille tuli tässä vaiheessa kiire kyökkiin veistelemään lämmintä lihaa paksulle leipäviipaleelle. Mutta nyt pukki vain lykkii vauhtia keinuunsa sukallaan. Ei ole nälkä eikä joulumieli. Aikatonttu on huolehtinut tunnollisesti könninkellon vetämisestä, nyt hän katsahtaa sanatonna ensin pukkia ja sitten oven pielessä roikkuvaa palttoota. Pyörittää päätään, pukki huokaisee ja nousee ylös.

Porot tuntevat tien pimeässäkin. Ensin etelään kohti nousevaa kuuta, sitten kapeasta kurusta kohti ensimmäistä asuttua kylää. Savujen tuoksun haistaa jo kaukaa. Pirttien ikkunoiden kellervä valo ohjaa pukin taivalta. Korvalappustereoista kuluu Juicen Sika. Pukki hymähtää. Pieni anarkismi jouluna on ihan tervetullutta.

Niinpä. Pukki pysäyttää poronsa. Entäpä jos heittäytyisin anarkistiksi tänä vuonna,  hän tuumaa. En noudattaisikaan käsikirjoitusta, vaan taittaisin matkaa miten sattuu miellejohtumien perässä. Pukille tulee innostuksesta lämmin. Tämä joulu olisi erilainen, tyystin erilainen. Pukki nykii vauhtia poroilleen ja jättää ensimmäisen kylän väliin. Heittää vain kunnantalon ovelle lappusen: Hyvää uutta vuotta toivoo pukki, tavataan ensi jouluna mene ja tiedä. Siinä olisin tapaninpäivän jälkeisenä arkena Pudasjärven kyläläisillä kummastelemisesta, selittyisi turhan odottaminen aattoiltana.

Pukki säntäilee poroillaan halki Pohjois-Suomen lääni maakunnan kohti etelää. Kajaanin tuolla puolen hän pysähtyy tekemään lumienkeleitä paksuun kinokseen. Joulupäivänä kainuulaiset saavat ihmetellä sataa lumienkeltä valkoisella hangella, erityisesti poronpapanoita niiden ympärillä. Pukilta menee tunti poikineen lumienkeleitä kieputellessaan.

(jatkuu jouluaattona)

Jätä kommentti

*