Anna äänesi kuulua. Perusta blogi!

RAADOLLISTA MUUTTAMISTA

muutosssa on hyvä luopua tarpeettomasta, ja pah, yritetään vain selvitä hengissä (kuva: leenaraveikko)

Muutto on raadollinen tapahtuma. Ensinnäkin tulee inventoitua koko elämä. Miten ihmeessä sitä onkaan tullut säilöttyä kaikenlaista mukatarpeellista? Esimerkiksi viisi kiloa luentokalvoja. Ihan kuin muka joskus olisin jossain tilaisuudessa sanonut jotain kuolematonta. En varmasti ole. Ihan hävetti kun niitä silmäilin. Lopulta heittelin niitä roskikseen sokeasti.  Ja kolme vuosikymmentä vanhaa ammattikirjallisuutta, kannet irti ja paperinkeräykseen! Ja muovikassillinen tukkanipsuja, -pompuloita, -kiinnittimiä, -pantoja ja vaikka sun mitä. Kun ei mulla enää vuosiin ollut päässä mitään kiinni pantavaa, kampa riittää. Ja vaatteita. Housujakin, jotka eivät vyötäröltä mahdu enää kiinni. Ans olla, nyt taitavatkin mahtua. Tämä muutto on nimittäin laihduttanut meikäläistä kohta 10 kiloa! Mahtuvatkin, pannaanpa siis ehkäjoskuskäytän -kasaan. Vaikka ovatkin meneen vuosisadan muotia. Ja entäs ruokailuvälineet, joita riittäisi armeijapataljoonan murkinahetken työkaluiksi. Mitä sitä yksi ihminen tarvitsee, yhden puulusikan ja vieraalle toisen.

Raadollinen on myös aikataulu, joka tätä rumbaa pyörittää. On pidettävä listaa siitä, mitä kaikkea täytyy muistaa. Mistä muuttolaatikot? Entä huonekalut, jotka eivät tulevaan asumukseen mahdu ja uudet, joita on pakko hankkia. Huonekalukaupasssa meni hermo. Miksi ihmeessä kaikki huonekalut ovat nyt valkoisia? En minä valkoisia tahdo! Pitäisi uusia koko kalusto samalla. Kenellä sellaiseen on varaa? Onneksi on olemassa nettikirppiksiä, ne ostavat ja myyvät. Kun vain olisi aikaa laittaa sinne ilmoitus. Joku sanoi, että ison marketin takana laiturilla neljä on tyhjiä banaanilaatikoita, jotka ovat hyviä muutossa. Kävin siellä kaksi kertaa, ei yhtään laatikkoa. Ymmärsinköhän väärin. No jätesäkkirulla on hyvä. Ja ne muutamat ystäviltä saadut muovilaatikot. Aikaahan tähän piruettiin menee, univajettakin on kertynyt kahdelta kuukaudelta monen kiky-sopimuksen tunnit. Selvisi nimittäin sekin, ettei nykyinen virkaehtosopimus (tosin sennimistä ei taida enää olla) tunne enää muuttovapaatakaan. Ennen vanhaan vapaapäivän sai pitää tässä tilanteessa, ymmärrän nyt miksi se oli tarpeen. Hulluksi tämä tekee.

Muutto on raadollista myös siinä suhteessa, että siinä punnitaan tosiystävät, Tosiystävät nimittäin tarjoutuvat itse avuksi, heitä ei tarvitse houkutella eikä lahjoa. Kumma, että sitä kuvitteli omistavansa enemmän tosiystäviä. Tai sitten nykyisin  kaikilla on niin paljon tärkeitä menoja, ettei tällaiselle yhdessäolon muodolle löydy sijaa. Mieleen tulee laulu, jossa ystävä tulee remppa-apuun vuosisadan krapulassakin. Se jos mikä on todellista ystävyyttä!

Onneksi menossa on loppusuora. Tätä vaihetta on edeltänyt piinaava henkinen pätsi yhtä asumusta myytäessä ja toista ostettaessa. Vessasanat ovat sinkoilleet, kun kaikki ei ole mennyt aivan käsikirjoituksen mukaan. Kumma kyllä tuo vaihe on jo unohtunut. Vaikka sekin tuntui akuuttina velloessaan aikamoiselle helvetille.

Ja kaiken tämän keskellä sitä on täytynyt kulkea selkä suorana työpaikalle ja takaisin, olla tekevinään töitä, korjata sato maasta, puista ja pensaista. Eikä tässä ole ollut edes viittä muksua kintuissa pyörimässä. Miten vanhemmat voivat edes kuvitella selviävänsä muuttoruljanssihelvetistä täysjärkisinä lastensa kanssa?

Ja missä vaiheessa on sitten tilaa surulle? Ainahan sitä kasvaa kiinni asuntoonsa, kiintyy seiniin ja pihaan, naapureihin ja maisemaan. Muutossa niistä on luovuttava. Uusi odottaa. Tuntematon vielä. Tilausta olisi kaikkikelpaa-terapialle tämän revohkan jälkeen: täyshiljaisuus ja hentoa hierontaa sielulle ja kipeille käsi- ja kinttuvarsille. Mistähän sellaisen laitoksen löytää…

Kommentit

  • Leena Juutilainen

    Kyllä maailma sinut löytää: joku päivä huomaat taivaan olevan kirkkaamman, kadun leveämmän ja kotioven rakkaamman kuin koskaan ennen. Onnea uuteen kotiin.

    • Leena Raveikko

      Kiitos kaima. Näinhän se on, uuteen kotiin kiintyy heti, kun sinne on saanut siirrettyä tärkeimmät tavaransa, ne, jotka viedään sinne ensimmäisenä. Olenkin tässä pohtinut, mitä vien sinne auton takapenkillä kun ensimmäisen kerran astun ovesta sisään…

  • seija sanaleikkimökistään

    Jostakin on jäänyt mieleen hieno lause: “Mene ja tee elämäsi uudelleen”. Siinä on jotakin suurta, ylvästä ja komeaa.
    He, jotka uskaltavat, toteuttavat sen josta moni muu vain haaveilee. Vaikka sattuisi, vaikka väsyttäisi.

    • Leena Raveikko

      Muutokset pelottavat, siksi ne tuntuvat inhottaville. Tutussa on turvallista tarpoa. Olo on nyt odottava, muistankohan enää omaa nimeänikään herätessäni ensimmäistä kertaa uusien seinien sisällä…

Jätä kommentti

*