Tänä isänpäivänä
rakennan itselleni isän,
teen sen sammalista
oksankarahkoista
syksyn märistä lehdistä.
Se on hyvä isä,
se työntää minua vaunuissa
kysyy iltaisin mitä koulussa opin.
Se ojentaa rippiruusut
ja ylioppilaskukat.
Hymyilee ja on ylpeä.
Se toivottaa onnea
kun lähden omaan elämääni,
halaa kun palaan takaisin.
Se keikuttaa polvellaan
nauravaa lapsenlastaan,
ostaa sille pikkuauton
joita silla on jo sata.
Se on läsnä
silloinkin kun on kaukana,
sitä minä ikävöin,
sillä on kaikkea sitä
mitä sinulla niin vähän.
Arja Hakala
puhutteleva
pysäyttävä sanoma Isästä
ikävästä
Isän rakkaus
erilaisuus
Hyvää Isänpäivää!
seija.hamalainen
Samanlainen hymy ja silmän pilke sekä lapsuus- että blogikuvassa.
Isät ja äidit elävät meissä, jokainen omalla tavallaan. Hyvän pisarat voimme tallettaa muistojemme lokeroihin.
Leena Raveikko
Kiitos kommenteista, Arja ja Seija. Olen itsekin pannut merkille tuon samannäköisyyden. Ja kyllä kai jokainen isä yrittää olla hyvä isä, kaikki vaan eivät ole riittävästi saaneet siihen eväitä. Tuskin kukaan tieten tahtoen tahallaan lyö laimin isyytensä. Niin haluan uskoa.
Arja Hakala
Mustavalkokuvat menneinä vuosikymmeninä säilyivät hyvin tunnistettavina.
Upeaa, että kuvat on asiaankuuluvasti ”arkistoitu”
Leena Raveikko
Kuvien arkistointi, siinäpä savotta. Kuvia on niin paljon ja ne ovat niin ihanan sekaisin, tietokoneella ja osa edesmenneiltä jälkeenjääneistä laatikoissa. Ennen vanhaan laitoin kaikki kuvat albumeihin ja kirjoitin ketä kuvissa on ja missä ollaan. Hyvä tapa on unohtunut kun kuvia tulvii tiedostoihin… Kirottua tämä valokuvaaminen! :)