Jos et tee mitään, ei katastrofejakaan tapahdu. Mutta tekevälle niitä sattuu, tuon tuosta.

Ne ovat illanvieton ja kahvipöydän parhaita juttuja. Niille nauretaan makeimmin. Sitten kun kipu on haihtunut, kulut maksettu ja asia suurin piirtein unohdettu, niille voi nauraa itsekin . Matkakertomusten jälkeen ne ovat mukavinta kuultavaa. Mutta tuoreeltaan ei naurata vaan ärräpäät tärisyttävät kielen lihaksia.

Kevät on kiivasta uudistumisen, siivoamisen, kylvämisen ja valmistautumisen aikaa. Jotta voimme rennosti vastaanottaa kesän ja nautiskella siitä sitten heinänkorsi suussa ja toinen varpaiden välissä. Keväällä pitää tehdä kaikki.

Tänä keväänä olen välttynyt (vielä) isoilta katastrofeilta. Sellaisiksi ei lasketa tavaroiden tai papereiden katoamisia eikä unohtamisia.  Arkikamaa. Sen sijaan autoni puskurin ja takalampun kolhin sonnanhakureissulla maatalon navetan takana seisoneen traktorin kauhaan. Ketutti aika lailla. Seurasi ylimääräistä touhua jonnin verran kevätkylvöjen välipuhteeksi. Taloudellisesti siitä selviän vakuutusyhtiön määrittelemän omavastuun hinnalla.

Mökkikin röyhistelee uudessa maalissa, on kuin uudelleensyntynyt metsänrajan koivujen harsohelmojen edessä. Eikä maalipinnassa edes näy se, että kevytrakenteinen kasvihuone keikahti maalipurkin päälle multineen ja kasveineen päivineen. Tuulenpuuska, trombi. Maalari kiroili valkoisen maalin pinnan peittävää multakerrosta. Minä hujan hajan kärsiviä taimiani.

Nämä ovat pieniä juttuja. Maailmalla tapahtuu paljon isompia.  Jälkeläiseni kommentoi tapahtumia lyhyesti tekstiviestissään: Hupsista!

Niin juuri. Kevyesti tämä elämä on otettava kaikkine mausteineen. Ja huumori, se on erittäin tärkeää. Ja muuten kielen tärisyttäminen r-sarjalla on erittäin rentouttavaa. Rentoutuu kieli, kurkunpää ja koko kaulakin! Kokeilepa!