RETKILUISTELIJA ON VASTUULLINEN

Luistelu on ihanaa! Varsinkin tänä talvena, kun lunta ei ole ollut. Mutta jäät ovat upeat! Liikkeen riemu, tuuli, joka joko vie tai vastustaa, nopeasti vaihtuvat maisemat, avaruus. Jää, riitteiset rannat risukoineen, taivas vaihtuvine säineen, hyvällä onnella aurinkokin. Ja,  jää, sen monet kuviot, sisäänjäätyneet kiharat ja jäänpalaset, varottavat pienet railot, musta teräsjää, jonka läpi rannan tuntumassa näkyy pohjahiekka ja lumpeen/ulpukan lehdet. Ja raikas ulkoilma, eväät saaren laavulla. Retken jälkeen jäsenissä ja lihaksissa taivaallinen raukeus ja väsymys. Kaikkea tätä on retkiluistelu!

Tällaisen elämyksen voi kokea, kun vetää luistimet jalkaansa, nasakalit kaulaansa, lataa reppuunsa vaihtovaatteet vedenpitävään pussiin sekä heittoköyden. Ja ottaa jääsauvat ynnä kaverin mukaansa, tai menee ryhmässä. Sillä vastuullinen retkiluistelija ei lähde jäälle seikkailemaan omin päin, eikä minne hyvänsä. Retkiluistelija virittää tuntosarvensa lähtiessään, tunnustelee piikkaamalla jäätä aina kun on hiukkasenkin epävarma, luistelee vain siellä missä tietää olevan turvallista. Ei siltojen alla, ei virtojen vieressä.

Nyt jäät ovat parhaimmillaan. Harmillista, että jotkut uskalikot pölvästit pilaavat uhkarohkeudellaan retkiluistelijoiden mainetta. Kaikki jäällä luistimilla (edes retkiluistimilla) liikkuvat eivät ole retkiluistelijoita. Heidät tunnistat kookkaista repuista, varmanvarovaisesta etenemisestä, heitä ovat nuo, jotka tuon tuosta paukuttavat piikkisauvoillaan jäätä puhki ja kyykistyvät mittaamaan sen paksuuden. Nuo, jotka onnesta ähkivät järvien selillä. Tai äimistelevät avannon vieressä yksikseen mötköttävää toistametristä haukea. Kaikkea voi kokea!

Retkiluistelijat eivät mainosta missä oivat jäät ovat, sillä jokaiikkinen jäällä liikkuva on siellä täysin omalla vastuullaan. Sen, ja kaiken muun retkiluistelija on oppinut pakollisella kurssilla ja harjoitellut pakollisella tulokasretkellä. Ihania jäitä!

Kommentit

  • plokkariukki

    Mistä se johtui kun 50 ja 60-luvulla ei hukuttu vaikka mentiin luistelemaan “huurussa olevan” veden päälle? Ei tiedetty jäänaskaleista, sauvoista, heittoköysistä eikä kelluntapuvuista yhtikäs mitään ja sitten kun munaskuit kastu kiivettiin “riitteen” päälle, sinne missä se kantoi ja lähdettiin kotia. Edes jäistä nousuohjeita ei ollut telkkariin keksitty, oliko telkkariakaan. Kokemusta on alle 10 vuoden iässä yksin jäistä pelastumisesta. Silloin tais olla aina suojelusenkeli mukana!

  • Leena Raveikko

    Niin Plokkariukki, sinulla ollut lienee se enkeli niskaan hengittämässä. Maaseudulla järvien rannoilla vaan niin monesta pirtistä on lapsia veteen hukkunut. Kesät talvet. Missä lienee se Pikkukakkosen talvinen lopetuspiirretty, jossa heikoista jäistä varotellaan? Hyvä oli. Lapset ovat tänään yhtä uteliaita kuin ennenvanhaankin. Ja aikuiset yhtä tyhmänrohkeita.

  • seija sanaleikkimökistään

    Upea retkiluistelun kuvaus ja ylistys varoituksia unohtamatta.
    Tämä talvi on siitä hieno, että retkiluistelua voi harrastaa jokainen. Minäkin, joka en ole ikinä luistellut, voin sitä tehdä heti omalta rapulta postilaatikolle, autotallin ovelle ja kompostille. Eilispäivän hiekat on yöllinen jäätävä sade peittänyt joka ikinen aamu.

  • Leena Raveikko

    Oikeassa olet, Seija. Havaitsin minäkin tuon ilmiön. Piti hommata jarruja eli hankkia nastakengät ihan postilaatikolla käymistä varten, luistimia ei sille matkalle viitsi pukea.

  • Kedi

    Jään paksuuden näkee railojen halkeamista ilman sauvalla koputtelua. Näin oli vanhaan hyvään aikaan, kun ei ollut lunta jäällä eikä nykytalvien sulaneita lumia ja uusia vesisadekerroksia näkymiä sotkemassa.

  • Leena Raveikko

    Niin railojen halkeamista, jos on teräsjäätä. Kohvajää on arvoituksellista, pitää sauvan piikillä tunnustella=koputella olan takaa muutaman kerran. Paljon oppii jään lukemisesta, kun tietävien tovereiden seurassa luistelee. Suosittelen.

Jätä kommentti

*