ROPOTTI RUTTUSIA

Me olemme ropotti ruttusten ja automaatti-anttien palvelijoita, ne eivät enää alamaisiamme. Missä vaiheessa roolit vaihtuivat?

Ihmisen osa on enää nappuloiden painelu. Sitä teemme soittaessamme virastoihin (jos asiasi on yksityinen valitse 1, jos joku muu valitse 2), maksaessamme laskuja (kaikki itse omalta koneeltamme nappuloita näpytellen), kaupan kassalla (itsepalvelukassat tulleet huomaamatta), jopa kirjastossa! Nyt lainaamme kirjamme itse koneella, palautamme ne ropotin suuhun, kone sekin. Jopa varauksemme teemme itse ja ojennamme kirjat hyllystä lainauskameran koodinlukijalle.

Ihmistä ei enää tarvita, eikä hänen työpanostaan. Inhimillistä kohtaamista, palvelua saamme yhä harvemmin.  Työpaikalla on uusi valtava ropotti, joka antaa työasut ja toinen joka ottaa ne vastaan ja ilmeisesti kuljettaa ne pesulaan. Eteisaulassa puolestaan on pienempiä ilmoittautumisropotteja, sisään astuessa kukaan ei enää toivota tervetulleeksi. Kone koneen perään. Hulluksi on elämä mennyt. Ei ole ihme, ettei maahanmuuttajille löydy töitä. Pitäisi osata nimittäin kieltä. Tottahan se on että kielitaidosta vissi etu on, mutta on olemassa monenmoista työtä, jossa ei paljon kielitaitoa tarvita. Vain työhalu ja tekevät kädet.

Minä käytän vielä luukkuja, joista löytyy palvelua, jos sellaisia löytyy. Matkaliput ostan paikallisjunassa IHMISELTÄ, ostokseni maksan kassaTOIMIHENKILÖLLE, työvaatteet tuon kotoa ja pesen ITSE. Työttömiä on liikaa, tällä menolla yhä enemmän. Kahvilassa olen se, joka ei palauta itse tarjotinta häkkyrään vaan jättää sen brutaalisti pöydälle. Se olkoon hiljainen mielenosoitukseni sen puolesta, että tähänkin työhön voisi jonkun NUOREN palkata.

Ropotti Ruttunen on (tai oli) inhimillinen olento, jonka muistamme 80-luvun Rölli-C-kaseteilta. Kuvittelen hänen olleen hyvinkin ihmisenkaltaisen, jos ei suorastaan ihminen. Ainakin hän puhui viisaita ja lauloi ihmeen elävästi. Onneksi eivät kuitenkaan kotonamme siivousropotit törmäile huonekaluihin huristellessaan huoneesta toiseen pölyjen perässä ja vanhainkodeissamme kummallisenhirveät hoitoropotit pelottele vanhuksiamme. Pieleen meni, eivät ole tainneet yleistyä kumpikaan keksintö.

Sillä IHMISTÄ tarvitaan, tarvitaan kuunteleva, koskettava ja kohtaava hengittävä kanssatoveri moneen työhön ja tehtävään. Jos kaikille ropoteille avaamme ovemme, ketä enää tarvitaan? Kohtahan se punnitaan, kun maakuntayhtiöön työntekijät valitaan. Sivuun joudamme me, päivää sanovat ja kättelevät palkkaa kärttävät ihmiset. Vai miten on?

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    mukavasti pohdittu, mukavasti pohdittu

    erään kahvilan omistaja kertoi aikoinaan, että heillä toiminta perustuu siihen, että palvelu pelaa – asiakas jättää astiat entisajan kahvilan tyyliin pöytään. Näinhän se menee ja kuuluu (palveluraha jätettiin pöytäliinan alle salaa, mutta tästähän on jo luovuttu). Itsepalvelukahvilassa, pahvimukista tarjoiltaessa, kenties automaatista lorautettaessa, muki on tietenkin itse hävitettävä – olihan mukava saada kahvit sielläkin, viraston aulassa tai jossain ….

    Lienee ollut että liukuhihna tuli ensin autoteollisuuteen 1910-luvulla? ja amerikkalaisissa talouskirjoissa 1980-luvulla ‘kouluesimerkkinä’ palvelun siirrosta asiakkaan itsensä tehtäväksi mainittiin eräs Kuopioonkin saatu huonekaluketju. Huolesi on aiheellinen, mitäpä teemme jos (kun) tietokoneverkot joskus romahtavat? olemme kivikaudella kun mitään asiaa ei saa hoidettua ilman tietokoneita …

  • porkkanan juuria

    Niin, olemmehan nyt jo kivikaudella, kun systeemi kaatuu työpaikalla (kaikki työt seisovat) tai on sähkökatko kotona (kynttiänvalossa ei voi oikein kuin mietiskellä, meinaan jos edes löytää pimeässä kynttilöitä, kesällä on helpompaa, voi mennä ulos vaikka haravoimaan).

  • Eino J. (maallikkona)

    ei sitä oikein osaa tehdä mitään – tuskinpa uloskaan voi mennä kun ei näe säätilaa tietokoneelta, jos se on kuukahtanut – ainakin epävarmalta olo tuntuu

    – ostin noita sähkökatkoja varten pienen lyhdyn, vaikka harvoin niitä on, mutta patterit ovat kestäneet, kokeilin äskettäin. Mutta miten keittää sähkökatkon aikana ruoat, tai kahviakaan kun ei ole puuhellaa .. ?

    Iloista vappua silti!

    • porkkanan juuria

      Oikein iloista vappua! Valkoista loskaa potkien torille puheita ja konserttia kuuntelemaan! SInne pääsee parhaiten jalan tai pyörällä, niin voi halutessaan skoolata skumppaa keväälle tai sen odotukselle!

  • seija sanaleikkimökistään

    Melko aukottomaan systeemiin olemme kahlitut. Kaikki liikkeemme ja toimemme rekisteröidään. Meidät passivoidaan koneiden osiksi, jotka eivät näe eivätkä kuule mitään muuta kuin mitä rakkineet määräävät. Eikä siinä auta muu kuin yrittää rimpuilla pitääkseen edes jonkin oman ajatuksen tai tahdonpilkahduksen hännästä kiinni.

  • Leena Raveikko

    Ja sitä huomaa, että helpommalla pääsisi, kun ei olisi omaa tahtoa tai/ja ajatuksia. Kun vain painelisi nappuloita, olisi osa konetta kapinoimatta. Nyökyttelisi ja myötäilisi, pitäisi haukotukset ja haukahdukset sisällään. Ei olisi kenties elämässä vastoinkäymisiä, kun aina ajelehtisi myötävirtaan kuin lastu laineilla, muiden vietävänä.

Jätä kommentti

*