SAANKO TUULIVOIMAA, KIITOS!

Tuulipuisto Santiago de Compostellan vaellusreitin varrella Espanjassa

Seurasin viikko sitten TV:n teemalta Live Earth 2015 lähetystä, joka oli järjestetty samanaikaisesti Pariisin ilmastokokouksen kanssa. Ohjelmassa oli klippejä eri puolilta maailmaa siitä, kuinka joku pienisuuri kyläkaupunki tai yksittäinen ihminen on tehnyt suuren teon ympäristömme hyvinvoinnin parantamiseksi. Esimerkit olivat huikeita! Jossain oli kaadettu maan viimeinen hiilivoimala, Mexico Cityssä muutettu suurkaupungin liikenne joukkoliikennepainotteiseksi. Australiassa elää pieni kyläyhteisö kahden tuulivoimamyllyn sähköllä. Bangladeshissa tuotetaan sähköä aurinkopaneeleilla pieniin kyliin ja Kiinassa, yhdessä maailman suurimmista saastuttajamaista yksittäin raharikas kansalainen oli rakennuttanut valtavan liikekompleksin, jonka käyttämä sähkö tulee lähes yksinomaan rakennuksen katolla olevista sadoista aurinkokennoista.

Mutta me kuopiolaiset täällä mesotaan ja vastustetaan äänekkäästi sitä (mahdollista) meteliä, joka syntyisi Pienen Neulamäen teollisuusalueen muutamasta tuulivoimalasta. Voi herranpieksut! Moottoritie tuottaa suuremman metelin ja kuka sitä vastaan on koskaan purnannut? Kaikki sitä mielellään sujauttelevat etelään ja pohjoiseen. Meillä Suomessa jatketaan ydinvoimaloiden rakentamista, mikä ei edusta lainkaan ympäirstöystävällistä energiamuotoa kaikkine riskeineen. Meillä poltetaan turvetta ja hiiltä ja puuskutetaan ilmakehään päästöjä. Meillä ajellaan työmatkat kukin omilla kotteroillaan, harvassa peltirasiassa on sisällä enemmän kuin yksi kansalainen.

Euroopassa kulkiessaan näkee tuulipuistoja siellä täällä: Espanjassa, Saksassa, Tanskassa. Espanjassa jopa pieniä propelleja kotien takapihoillakin.

Mitenhän käy Neulaniemeen suunnitellun asuinalueen kahden tuulivoimalapropellin? Tulevatkohan hyväksytyiksi? Toivottavasti. Vai toimiiko meillä ajattelumalli, että kyllä maailman voi pelastaa ja se täytyykin pelastaa, kunhan minun itse ei tarvitse muuttaa mitään siitä, mihin olen tottunut?

Minun mielestäni sitä paitsi tuulivoimalat ovat kauniita. Pitkine valkoisine kauloineen kuin joutsenia. Propellit pyörivät ja pyörivät suorastaan meditatiivisesti, pysähtymättä, niin kauan kuin tuulta on. Ja sitähän piisaa. Ilmastonmuutoksen vuoksi aina yhä enemmän. Minulle tuulivoimaa, kiitos!

Kommentit

  • Seija Hämäläinen

    Koko viime talven tutkailin kaikkea, mitä tuulivoimasta puhuttiin tai kirjoitettiin harjoitellessani näytelmän kirjoittamista aiheesta. Lappeenrannassa käydessäni kävelin monta kertaa tuuliturbiinien juurelle hakemaan inspiraatiota. En tuntenut äänisaastetta kaukana enkä lähellä. Monenlaista tietoa leijuu ilmassa. Kiisteltyjä ovat mm. syöttötariffit, laitehäiriöt, maiseman pilaantuminen ja tuulen vähyys pakkasilla. Näytelmässäni tuulivoima voitti.

Jätä kommentti

*