SADE TAPPAA ELÄMÄN

sateella kiihko vaimenee (kuva: leenaraveikko)

… kaupungissa. Lätäköitä väistellen ajoin keskustaan (hiilijalanjälkeä tehden). Mooottoritiellä piti jo hiljentää, kun renkaani eivät ole aivan viimeistä tekoa. Roiskui muuten korkealle, onneksi en ole pessyt kulkupeliäni aikoihin.

Kaupunki oli autio, helatorstain aattona. Kiekkohillunnan jälkeen tori ammotti tyhjyyttään, sen laidalla näkui ainoastaan keltapukuisia remonttimiehiä sateensuojassa Anttilan lipan alla. Tiedän että se ei ole Anttila enää, mutta minulle se ei ole mikään muu. Kauppahallin kahvilassa ei ollut minun lisäkseni muita kuin muutama eläkeläispappa. Missäs parlamentti tänään istuu? Onko istunto peruttu sateen vuoksi? Jonottamatta sain muikut savustukseen hallin kalamyyjältä, kiitos kehnon sään. Nainen oli yhtä ystävällinen kuin aina ennenkin. Joiltakin sitä piisaa. Hymyä meinaan.

Taidemuseon nurkalle pysähtyi bussi. Mielessäni käväisi Vilkun reittikartta, en koskaan ole havainnut Vuorikatua myötäilevää reittiä. Bussista purkautui kymmeniä ihmisenalkuja kaitsijoineen. Ihmisenaluilla oli päällään kurahaalarit ja huomioliivit ja rukkanen tiukasti narussa kiinni. Noita ihmisentaimia virtasi taidemuseoon, niitä kohtasin myös remontin kynsissä kituilevassa pääkirjastossa, torin kulmallakin. Ei haittaa ihmisenipanoita sade, ei koleus. Niin porisi, hihkui ja säksätti iloisesti jokainen narujono. Ihan siinä meinasi hyvälle päälle tulla.

Uhmaan sääkuolemaa ja pakkaan taimet ja eväät menopeliini ja suuntaan mökkikylään. Arvaan sen olevan hiljainen sateen tiplotettua, lintujen kevätkimaraa ja huumaannuttavia tuoksuja lukuunottamatta. Mutta aion vetää rukan kernivaatteet niskaan, perintökumpparit jalkaan ja mennä pellolle. Puutarhuri ei ole sokerista, sateessa säästyy yksi työvaihekin: ei tarvitse kastella.

Ärsyttää ihmisten säävalitus ja -voivotus. Ei aina voi paistaa. Sateellakin on elämää. Rikasta, joskin kosteaa.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    nyt taitaa Leena höpsötellä .. puoliksi? Sateellahan lauantaisin ovat kahvilat täynnään, ja pakkasella. Mutta, että sateella multa paakkuuntuu lapioon, haraan ja kuivuu kokkareiseksi … kukapa siis viitsisi – Hyvä Leena!

    totta toinen puoli, sade verottaa ulkoilmatapahtumia rutkasti.
    Sateella tuppaa myös nukuttamaan hyvin, kotiaitassa. Sateella sai lapsuudessani ‘vapaata’ heinänteosta ym, joten sitä suorastaan odotti – se oli siis ‘juhlapäivä’. Ja ensimmäisessä työpaikassani opin (15 vuotiaana), että pyörälähetti vie tavarat perille satoi tai paistoi. Sade raikastaa kesällä myös ilman.

    Lapsuutta muistellen, minulla on koko työurani ajan ollut ns. sadepäivän hommia (kiireettömiä juttuja).

  • Leena Raveikko

    Oikein näit, Eino. MInähän olen sadeihminen! Sade rauhoittaa, mutta ei estä elämistä. Työpaikan kahvipöydässä vain jotenkin saa ihan toisen käsityksen.

  • seija sanaleikkimökistään

    Sade on pukeutumiskysymys. Kunnon ketineissä on mukava läiskytellä lätäköissä, katsella ja haistella maailmaa, joka on aivan erilainen kuin poudalla.
    Sade kaunistaa ihmistä, se on parasta ryppyjen parannusvoidetta, samoin hiukset pitävät pehmeästä sadevedestä. Keuhkotkaan eivät pane pahakseen hengittäessään puhdasta, kostutettua, happirikasta sadeilmaa. Eikun sadetta päin!

  • Leena Raveikko

    Aivan. Kumppareitakin on hyvä olla moneen lähtöön: peltokumpparit, jokamenonkumpparit (marjametsään) ja vähän paremmannäköiset kaupunki- ja retkeilykumpparit. Ja nilkan kohdalta halenneista saa varret poisleikkaamalla muodikkaat pistokkaat, jotka kelpaavat villasukan kanssa vaikka mihin, ainakin saunareissuille.

Jätä kommentti

*