SARJANISTI

jotkut sarjaohjelmat "juovuttavat" (kuva: leenaraveikko)

Oletko sarjanisti? Minä olen.

Kun bongaan mielestäni hyvän TV- tai areenasarjan, en pääse siitä irti millään. Se on kuin koskematon suklaa tai lakupussi pöydällä. Jokainen jakso on ehdottomasti katsottava ja sarjan henkilöistä tulee lähes omaisiani. Niin läheisiksi he tulevat. Vuosien varrella koukutussarjoja on ollut paljon, sairaalasarjat ovat olleet erityisessä suosiossani. Johtunee varmaan (entisestä) työstäni. Muistaakseni se alkoi jo yli 30 vuotta sitten Vuoristosairaalasta. Sen jälkeen on ollut mm. Teho-osasto ja Holby City. Minua ihan huvitti, kun koin, että Holby Cityn sairaalan työntekijät olivat läheisempiä ja tutumpia kuin omat työtoverini. Kotimainen Syke koukutti myöskin muutaman ensimmäisen tuotantokauden ajan. Huolestuttavaa on tämä koukuttuminen, eikö totta? Työympäristö ruudun toisella puolen vain tuntui paljon kutkuttavammalle ihmissuhteineen kuin omani harmaassa sairaalassa.  Espanjalaiset osaavat tehdä myös hyviä sarjoja, Francon aika oli loistava kertoen yhden perheen kautta Espanjan lähihistoriaa onnistuneesti. Nyt meneillään oleva Dos Vidas puolestaan valottaa Espanjan siirtomaahistoriaa ja nykyistä elämää tuppukylässä, sekin yhden perheen/suvun kautta.

Kun lempisarjani alkaa, hiljennyn ”kotikonttoriini” (nojatuoli ja rahi), otan teemukin pikkupöydälle ja olen tavoittamattomissa (ellei puhelin soi vaativasti uudestaan ja uudestaan). ”Annoksen” jälkeen suljettuani TV:n olo on seesteinen, virkistynyt ja aivan kuin vastaherännyt. Näinhän nisti kokee saatuaan sitä mitä on sairaasti vailla.

Mutta lähes kaikkien sarjojen kohdalla on yksi ISO ongelma: niitä jatketaan ja jatketaan loputtomasti. Pari onnistunutta tuotantokautta ei riitä, vaan samaa nuotiota pitää lämmittää vuodesta toiseen. Harvoin se toimii. Sarja väljähtyy ja katsojat kyllästyvät. Näin on käynyt lukuisille suomalaisille alkuun kiinnostaville sarjoille ( esim. Taivaan tulet, Karjalan kunnailla – tai sinne päin, Syke), mutta sama tauti vaivaa myös ulkomaisia suursarjoja. Ei osata lopettaa ajoissa. Francon aika alkoi mennä älyttömyyksiin, kun perheen jäsenet olivat toistuvasti kukin vuorollaan pommien ja huumeiden keskiössä. Epäuskottavaa, meni överiksi.

Kuvittelin Dos Vidas-sarjan loppuvan 64 osaan, mutta areenan lopputekstissä luki että sarja jää tauolle. HÖH? Ja minä kun nälkäisenä odotin, että keskeiset ”projektit” ratkeavat viimeistään loppujaksossa. Mutta ei, kaikki jäi levälleen harmittavasti. Toivottavasti jatkolla ei pilata hyvää sarjaa. Mieheni vaimo on loistava tunneilmaisultaan hyvin intensiivinen kotimainen piensarja. Toivottavasti nämä kuusi jaksoa riittävät, eikä sarjaa jatketa väkisin.

Pidän kirjoista, elokuvista ja sarjoista, jotka loppuvat jossain määrin avoimesti, niin että katsoja saa itse päätellä miten loppujen lopuksi henkilöiden käy. Näinhän on elävässä elämässäkin, eivät tilanteet ja jaksot pääty selkeinä. Ne elävät omaa elämäänsä niin kauan  kuin henkilöt elävät ja sen jälkeenkin. Mutta ei sitä tarvitse enää kuvata. Rikossarjoja en seuraa, ne osataan ilmeisesti lopettaa oikealla hetkellä: silloin kun rikos on ratkaistu. Pitäisiköhän siirtyä niihin?

Kommentit

  • seija.hamalainen

    Sarjat ovat kuin itse elämä. Oman arkielämänkin haluaisi välillä vaihtaa toiseen sarjaan, jossa olisi aivan uusi juoni ja henkilöt.
    Tänään oli meikäläisen sarjaelämän ilon päivä: Ranskalainen Kuolema maalaa taulun alkoi TV1:llä. Tapahtumat sijoittuvat Louvreen, enempää en kerro.

  • Leena Raveikko

    Kiitos vinkistä, Seija. Pitääpä kurkata areenaan, jospa se olisi siellä, kuten kaikki parhaat sarjat bruukaavat olla.

  • plokkariukki

    Ainoa TV-sarja mitä seuraan on uutiset ja sekin on muuttunut tyhjänpäiväiseksi ihmisten pelotteluksi koronalla ja Venäjällä. Parempi olisi olla täydellisessä uutispimennossa. Digiajassa elettäessä uutisiin pitäisi saada sellainen valikkotoiminto jossa voisi valita vain positiiviset uutiset tai että negatiiviset luettaisiin varoituksen perään vasta lopuksi.

  • Leena Raveikko

    Uutiset ovat sarja, jota seuraamme – ainakin puolella silmällä – vaikka aiheet eivät juuri kiinnostaisikaan. Kai se on uteliaisuus, joka ajaa niitä seuraamaan, jospa vaikka kuitenkin jotain mielenkiintoista olisi siellä välissä. Jos ei tuota sarjaa jaksa seurata, näkeehän olennaisimmat seuraavana aamuna lehdestä, mikä lohduttaa. Ja sitä paitsi lehdessä on sudoku, sitä ei uutisissa ole!

  • Arja Hakala

    Onpa teillä aivan tuntemattomia ohjelmia katsonnassa.

    Katson erittäin vähän muita televisio-ohjelmia.
    Enkä seuraa c-moresta yms.

    Seuraan teeveestä esimerkiksi:
    Uutiset TV1
    Sunnuntain Arto Nyberg
    Tiededokumentteja
    Snookeria, selostajana Aki Kauppinen
    The voice All Stars tuli seurattua viime kaudella, kun oli suosikit tuomareina.

  • Leena Raveikko

    Hyvä lista on sulla. Uutiset, luontodokumentit, Arto Nyberg (joskus), perjantai (joskus) ovat myös omalla listallani. Kilpailuohjelmia en seuraa, en urheilua enkä esiintymiskilpailuja…. Vähän katson minäkin tv:tä, puoli yhdeksän uutiset on kuitenkin must.

  • Eino J. (maallikkona)

    Mukava kirjoitus, kerrassaan kiinnostava aihe!

    Pokka pitää kun totean, että katson ajankohtais- ja tiedeohjelmia. Teho-osastokin on tuttu, oli ehkä suosituin sarja maailmalla?

    Nuorempana aloin seurata vain muutaman jakson mittaisia sarjoja. Päättymättömäksi tiedetyt jäivät lähes tyystin sivuun. Tottahan opettavaisia tarinoita, kuten Pieni talo preerialla ja oikeussalidraamoja tuli katsottua, kun kukin jakso oli oma elokuvansa – poliisisarjat Columbo, Ironside ja seikkailuista Batman muutamana esimerkkinä. + Merilinja, Kahden kerroksen väkeä sekä uusintoina esitettävä Downton Abbey (mistä tuli netin mukaan kolmannen kauden jälkeen yksi maailman kaikkien aikojen laajimmin katsotuista televisiodraamasarjoista. Huom: 2. elokuva maaliskuussa!).
    Niin: saippuaooppera on TV:n tai radion esittämä tyhjänpäiväisen sentimentaalinen sepitteellinen sarjamuotoinen ohjelma. niitä esitetään yleensä päiväsaikaan – kotirouvia silmälläpitäen. Sponsoreina oli pesuainevalmistajia, mistä nimi.

    Aiheesta on parin kirjailija-toimittajan toimittama kirja: TELEVISION LAPSET, (Johdanto toteaa: Televisio kasvatti meidät.) Sarjoja on Suomessakin esitetty teoksen kuvailema mahtava määrä! kiitos!

  • Leena Raveikko

    Kiitos kiintoisasta kommentista, Eino. Ihan alkoi lapsuus vilistä silmissä kun luettelit noita TV-ohjelmia. Paljon on tullut elämässä katseltua, vaikka en paljon katsokaan. Näköjään.

Kommentointi on suljettu.