SE TULEE TAAS

kaamoksessa mieli lepää (kuva: leenaraveikko)

Joulu. Se on jo täällä: radion musiikkivalinnoissa, postilaatikkoon tulvivissa mainoksissa, kaupungin lukuisissa musiikkitilaisuuksissa, keskustan joulutorissa, maan peittävässä lumitäkissä, pakkasessa. Kiireessä, hömpötyksessä. Niin kuin joka vuosi.

Kuinka paljon mainoksia tuleekaan – ihan tilaamatta. Postilaatikossani oli Ei mainoksia -kyltti monta vuotta ja se toimi hienosti. Ilmaisjakelulehdet tulivat, mutta mainokset eivät. Se oli tarkoituskin. Mutta tämän syksyn aikana ilmaisjakelulehtiä en ole nähnyt kuin sattumoisin. Kyllästyin soittelemaan niiden perään ja revin postilaatikosta estokyltin pois. Ja nyt niitä tulee. Mainoksiakin varmaan kaikkien näiden estovuosien edestä. Mutta ilmaisjakelulehdet saan nyt ja siihen olen tyytyväinen.

Ihanan valkoista pehmeää lunta on tupruttanut jo monta päivää. Sen työntäminen kinoksiksi on toistaiseksi tuottanut iloa, saas nähdä miten kauan. Eiköhän tuota ala olla jo niin paljon, että ladullekin pääsisi. Piti lähteä katsastamaan tilanne, mutta pakkasta on reippaanpuoleisesti (-18 astetta). Siirrän katselmuksen huomiseksi.

Yritän siirtää kiireen syrjään ja päätän nauttia jouluaskareista. Esimerkiksi siivoamisesta. Koska sähköä pitää säästää erityisesti vielä tänään ja huomenna perjantaina, voin keskittyä mattojen tamppaamiseen, luuttuamiseen ja pölyjen pyyhkimiseen (en mainitse imurointia, koska siihen tarvitaan virtaa töpselistä). Olen niin vanhanaikainen, että yhä luuttuan ja tamppaan. Ei moni niin enää tee. Mutta en siitä välitä. Ei kunnon joulutuoksua saa aikaan muuten kuin näillä retrokonsteilla.

Lauantaina voi sähköä taas käyttää, silloin jatkan leipomista ja laatikoitten rakentamista. Nauttien niistäkin touhuista. Kun on itse viljellyt raaka-aineet, pitää homma viedä loppuun saakka itse. Ylpeydellä sen teen. Ilman stressiä.

Mutta jouluvaloja en ole vielä virittänyt. Pikainen galluppi lähitienoolla kertoo, että niissä säästetään. Hyvin vähän näkyy kaikenkirjavia valovirityksiä pihoilla ja parvekkeilla. Se on hyvä juttu. Minun esteettisiin silmiini (äidiltä perityt) on koskenut kovasti tuo jokavuotinen valosekameteli. Voisikohan sitä naapureiden kesken sopia, millaiset valot riittävät ja mihin ne pannaan harmonisen valokokonaisuuden aikaansaamiseksi. Silleen esteettisesti.

Kävin hakemassa joulunalusrauhaa Lapin kaamoksesta viime viikolla. Jotenkin tunnen, että se vaikuttaa yhä suonissani. Haluan pysyä loitolla kaupungin keskustasta ja kaikista kaupoista. Ehkä lähellä on aika, jolloin voisin vetäytyä metsän rauhaan vuoden viimeisiksi viikoiksi.

Joka tapauksessa rauhallisen tunnelmallista joulua kaikille blogilukijoille!