SELKOKIELTÄ, KIITOS

bliss-kieli on (graafista) selkokieltä, puheemme ei aina

Kieli on rikkautemme, meille savolaisille viäntäminen, karjalaisille kilkattaminen, pohojalaisille harvakseltaan tiputtaminen, torniojokilaaksolaisille meättäminen. Puheen ymmärtäminen yli heimorajojen voi olla joskus työlästä. Heli Laaksosen runojakin pitää lukea ääneen ymmärtääkseen ne. Meille tervekielisillekin riittää haastetta, jos sitä haemme. Joskus pyytämättäkin.

Mutta puolikielisiä, kielipuolia, heikosti ymmärtäviä on joukossamme paljon. Heitä on kantaväestössämmekin: kielikykynsä sairastumisen yhteydessä menettäneitä afaatikkoja, kehitysvammaisia ja heitä, joilla on erityinen vaikeus oppia kieltä, tätä meidän omaa äidinkieltämme. On vanhuksia, joiden kuulo ja muisti alkavat tehdä tepposiaan ja siten heikentää kykyä ottaa vastaan puhuttua (tai kirjoitettua) kieltä.

Lisäksi meillä on maahanmuuttajia, jotka eivät maahan tullessaan osaa kieltämme lainkaan, oppivat sitä kukin omaan tahtiinsa. Joudumme asioimaan heidän kanssaan ilman tulkkia tai tulkin kera. Silloin voisimme pysähtyä hetkeksi miettimään sitä, miten ilmaisisimme asiamme selkeästi ja havainnollisesti (käyttäen osoittelua, oheismateriaalia, kuvia, eleitä) ja miten typistäisimme ilmaisumme lyhyeksi, kaikki turhat jorinat pois, turhat sanat ja sivulauseet. Voisimme myös tovin hahmotella sitä, millaisia sanoja käyttäisimme, olisiko mahdollista valita ne yksinkertaisimmat, helpoimmat ja lyhyimmät. Tämä vaatii jonkin verran opettelua. Mutta se helpottaisi myös tulkin työtä, hänkin on useimmiten ainakin jonkin veran kielipuoli. Syntyisi vähemmän tulkkausvirheitä. Ymmärrysvirheitä kun syntyy kuitenkin kulttuuri- ja kokemuseroista johtuen.

Kuuntelin reilu viikko sitten VB-keskuksessa Kirjakantin paneelikeskustelua sananvapaudesta. Tilaisuus suorastaan huusi selkokielen tarvetta, sillä paneelissa istui mukana yksi rohkea maahanmuuttaja, Masurd, joka on suomen kielen opettelussa vasta alkutaipaleella. Tätä ei paneelin puheenjohtaja Sirpa Kähkönen hahmottanut. Hänen kysymyksensä olivat sellaista lankavyyhteä, että varsinaisen asian löytäminen oli hankalaa yleisön savolaisillekin. Saati Masurdille. Ilmankos hän vastailikin kysymyksiin mitä sattuu.

Yleisön joukosta kumpusi myös komentti siitä, että uutiset ovat niin (liian) yksinkertaisia. Ei tarvitsisi kommentin esittäneen herrasmiehen mielestä uutisia rautalangasta vääntää. Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitää! Maailman tapahtumat ovat niin vaikeita ja nopeasti muuttuvia, että on hyvä, että uutiset välitetään kotisohviimme mahdollisimman selkeästi. Ja sitäpaitsi sohvilla istuu monenlaisia kansalaisia, kielipuoliakin (ks. yllä).

Kommentit

  • Jari Holopainen

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Tämä oli minulle uusi asia, tuli mieleen muinaiset nuolenpääkirjoitukset. Ehkä tietyt asiat palaavat keskuuteemme yhä uudestaan.

    Vuosikymmenen aikana olen miettinyt useaan otteeseen selkokielen merkitystä ja välillä on käynyt niinkin, että mitä selkeämmin pyrkii ilmaisemaan ajatuksiaan, palautteena on ollut, ettei myö ymmärretä. Ryhdyin sitten miettimään asiaa ja pohdin, josko kyse monissa tilanteissa on enemmän senluontoinen, ettei osata suhtautua puheella tässä hetkessä keskustelun kohteena olevaan asiaan vaikka asiaan on mielipide mielessä olemassa.

    Huomenna aamutv:ssä tullee jotakin smalltalk-asiaa. Meillä ei koulussa opetella varta vasten englantilaistyyppistä “retoriikkaa”, jossa opeteltaisiin sanakäänteitä erilaisiin tilanteisiin. Olemme suht tieto-orientoituneita, ja jos ei tiedä asiasta mitään, voi syntyä ajatus ettei tiedä mitään. Keskustelemalla voisi oppia paljon tehokkaammin välittämään tietoa, mutta sitä meidän kulttuurissamme nimitetään jostain syystä juoruamiseksi.

    • porkkanan juuria

      Voi että puhuminen ja puheen ymmärtäminen ovat vaikeita asioita! Jokainen tekee edellämainittuja kykynsä, kokemustensa, tilannetajunsa ja mielentilansa pohjalta. Voi sitä harvinaista tunnetta, kun joskus havahtuu siihen, että on tullut ymmärretyksi! Ihan oikeasti! Ja niin harvoin tulee tarkistettua: “ymmärsinkö oikein, ettet oikein nyt ymmärtänyt minua?”

  • Sini-Marja Kuusipalo

    Sekä selkeää ilmaisua että selkokieltä kyllä todellakin tarvitaan. Ihan kaikilla elämän alueilla. Puhujat ja kirjoittajat tuntuvat sairastuneen monenlaisiin tekstitauteihin, jotka hämärtävät asian ymmärtämistä ja leviävät pisaratartuntana toisiin (muka tavoiteltavan ilmaisun mallina). Mitä asiantuntevampi joku aiheessaan on, sen heikommin hän suostuu ilmaisemaan asiansa selvästi ja yleisönsä mukaan. Sääli.

    • porkkanan juuria

      Näin juuri on. Sivistyssanat ja ammattislangi eivät välttämättä kieli viisaudesta ja asiantuntemuksesta, vaan useimmiten siitä, ettei niitä käyttävä osaa ottaa huomioon tilanteen ja kuulijoiden edellytyksiä. Niillä voi snobbailla peilin edessä, ei synny vahinkoa tai väärinkäsityksiä!

  • Seija Hämäläinen

    Tärkeä ja ajatuksia herättävä kirjoitus. Nopeassa maailmassa myös puhe nopeutuu ja muuttuu kiireiseksi ja epäselvemmäksi. Suomessa ei myöskään höystetä sanomaa ilmeillä, käsillä tai keholla. Ja ennen kaikkea, omaan napaan puhuminen estää huomioimasta kuulijaa.

Jätä kommentti

*